Perinteisten lannerangan luudutusmenetelmien tarkkuutta voidaan parantaa
Tarkkuus paranee käyttämällä navigaatiota yhdessä leikkauksenaikaisen kuvantamisen kanssa, selviää väitöstutkimuksesta.
Kokeneen selkäkirurgin asettamien pedikkeliruuvien tarkkuutta voidaan todennäköisesti parantaa käyttämällä leikkauksen yhteydessä navigaatiota yhdessä leikkauksenaikaisen kuvantamisen kanssa, selviää Turun yliopistossa väittelevän lääketieteen lisensiaatti ja diplomi-insinööri Ilkka Saarenpään väitöstutkimuksesta.
Lannerangan luudutusleikkauksissa usein käytetään pedikkeleiden eli nikamakaarten varsien läpi nikamasolmuihin asennettuja ruuveja. Epätarkka pedikkeliruuvien asentaminen voi kuitenkin aiheuttaa neurologisia oireita, johtaa nopeaan kiinnitysosien irtoamiseen ja rangan instabiiliusoireiden palaamiseen. Valtaosa selkärangan kiinnityslaitteista irtoaa lopulta, ellei kiinnitettyjen kohtien välillä tapahdu luutumista.
Saarenpään tutkimuksessa kokenut neurokirurgi asensi perinteisellä luudutusmenetelmällä 147 potilaalle lannerangan rappeumasairauden vuoksi 87 pedikkeliruuvia. Näistä 14,3 prosenttia rikkoi luisen pedikkelin seinämän.
– Ruuveista 3 % ulottui vähintään 4 mm pedikkelin luisen seinämän ulkopuolelle. 26 %:lla potilaista, joilla ruuvi läpäisi pedikkelin seinämän, ilmeni uusia neurologisia haittaoireita, ja 89 %:lla oireisista potilaista pedikkeliruuvi läpäisi pedikkelin seinämän mediaalisesti tai inferiorisesti, Saarenpää kertoo tiedotteessa.
Nykyisin asennusmenetelmien rinnalla käytetään jo varsin yleisesti tietokoneavusteisia ruuvien suuntausmenetelmiä. Kun näitä menetelmiä hyödynnetään pedikkeliruuvien asennuksessa, päästään tarkkuuteen, jossa alle 10 prosenttia ruuveista rikkoo pedikkelin seinämän. Saarenpään tutkimuksen havaintojen mukaan navigaatioon yhdistetty leikkauksenaikainen kuvantaminen parantaa asennustarkkuutta entisestään.
Bioaktiivisesta lasista valmistetun luunkorviketahnan käyttö tehokasta
Saarenpää väitöstutkimuksessa todettiin myös, että bioaktiivisesta lasista valmistettu helposti muovailtava luunkorviketahna on bioyhteensopiva ja sillä saadaan hyviä luutumistuloksia. Bioaktiivisella lasilla on luun kasvua ohjaavia ja edistäviä vaikutuksia. Lisäksi sillä on ominaisuuksia, jotka edistävät paikallisten verisuonten uudistumista ja muodostumista sekä hillitsevät bakteerien kasvua.
– Osana väitöstutkimustani totesin, että kontrolloidussa tutkimuksessa, joka edeltää kliinistä tutkimusta, uudenlainen bioaktiivisesta lasista valmistettu, helposti käsiteltävä ja muotoiltava tahna on bioyhteensopiva, eikä sen sidosaine häiritse luun muodostumista. Lisäksi tahnan avulla saavutettiin bioaktiivisesta lasista valmistettuihin rakeisiin verrattuna hieman parempi luutuminen luuydinontelossa, Saarenpää selittää.
Kun bioaktiivista lasista tehtyä tahnaa käytettiin yhdessä potilaan oman luun kanssa, lannerangan luutuminen tapahtui 96 prosentissa tapauksista. Tuloksien perusteella bioaktiivisesta lasista valmistettu tahnalla saavutetaan yhtä hyvä nikamasolmujen välinen luutuminen kuin synteettisillä luunkorvikkeilla.
LL, DI Ilkka Saarenpää väitöstutkimus "Factors affecting accuracy and fusion rate in lumbosacral fusion surgery " tarkastetaan Turun yliopistossa perjantaina 14.12 puoliltapäivin.
Kuva: Fotolia