Yhä useampi syöpään sairastunut paranee tai elää syöpäsairauden kanssa usein vuosia, joten pitkäaikaishaittojen ehkäisyllä ja hoidolla on entistä tärkeämpi merkitys hoitojen suunnittelussa ja potilaan seurannassa. Sydän on syövän hoitojen haittavaikutusten tärkein kohde-elin. Lisääntynyt sydänkuolleisuus ja -sairastavuus vähentävät hoidoista saatavaa kokonaishyötyä, kirjoittavat Suvi Tuohinen ym. Lääkärilehdessä.

Syövän ja sydänterveyden yhteys on monimuotoinen. Kun syövän ennuste on huono, hoitojen valinnassa painotetaan oireettomuutta ja varhain tulevien haittavaikutusten välttämistä. Pitkäaikaisselviytyjillä korostuu myöhäisvaikutusten merkitys. Sairas sydän sietää syövän hoitoja huonommin kuin terve. Haittavaikutuksen ilmaantuessa syövän hoidon aikana joudutaan pohtimaan, voidaanko hoitoa jatkaa. Syöpä ja sen hoidot voivat myös rajoittaa sydänongelmien hoitomahdollisuuksia.

Merkittävin syövän hoitojen sydänhaitta on sydämen vajaatoiminta, joka voi ilmaantua jopa vuosikymmenien kuluttua hoidosta. Sitä aiheuttavat monet lääkkeet, mm. antrasykliini. Sädehoitoon liittyy sekä oireettomia että kliinisesti merkittäviä rytmi- ja johtumishäiriöitä. Lisäksi haittavaikutuksina voi ilmetä esimerkiksi sepelvaltimo-ongelmia, verenpaineen nousua, läppävikoja ja valtimo- ja laskimotukoksia.

Sydämeen kohdistuvia haittavaikutuksia pyritään vähentämään ehkäisemällä, seulomalla ja hoitamalla niitä jo varhaisessa vaiheessa. Sädehoitoa on kehitetty turvallisemmaksi ja tervettä kudosta säästäväksi. Syöpälääkkeistä osa on sydäntoksisia, ja erityisen altis näille haitoille on lapsen vielä kehittyvä sydän. Riskejä pyritään vähentämään vaikuttamalla haitallisiin metabolisiin ja verisuonisairauksien riskitekijöihin. Myös hoitoja pyritään muokkaamaan vähemmän sydäntoksisiksi.

On tärkeää, että potilas itse tietää sydänhaittojen vaarasta, jotta hän osaa hakeutua hoitoon oireiden ilmaantuessa. Se voi myös lisätä sitoutumista omahoitoon ja terveisiin elintapoihin.

Lähde: Tuohinen S, Skyttä T, Poutanen T. Syövän hoitojen sydänvaikutukset. Suom Lääkäril 2018;73:1207–12.

Artikkeli julkaistaan Lääkärilehdessä 18/2018.

Kuva: Panthermedia