Vajaaravitsemuksen riskiä arvioidaan ja seulotaan liian vähän. Riski tulisi arvioida 24 tunnin kuluessa akuuttihoitoon tulosta, sairaalapotilailta viimeistään toisena hoitopäivänä, kirjoittaa ravitsemusterapeutti Merja Jäntti Lääkärilehdessä.

Riskin arvioinnin ja seulonnan tavoitteena on tunnistaa potilaat, joiden arvioidaan hyötyvän ravitsemuksen tehostamisesta. Arviointi on lähtökohta diagnostiikkaan, yksilölliseen ravitsemustilan arvioon ja ravitsemushoidon suunnitteluun.

Vajaaravitsemuksen diagnoosiin tarvitaan vähintään yksi fenotyyppiä edustava ja yksi syykriteeri. Fenotyyppikriteerejä ovat tahaton painonlasku, matala painoindeksi ja pienentynyt lihasmassa. Syykriteerejä ovat vähentynyt ravinnonsaanti tai ravinnon hyväksikäyttö, tulehdustila tai ravinnontarvetta lisäävä sairaus.

Vajaaravitsemus on yleistä etenkin ympärivuorokautisessa hoidossa olevilla vanhuksilla. Myös sairaalapotilailla esiintyvyys on huomattava, 20–60 %.

Lähde: Jäntti M. Aikuispotilaan vajaaravitsemusriskin seulonta ja ravitsemustilan arviointi. Suom Lääkäril 2019;74:1257–62.

Artikkeli julkaistaan Lääkärilehdessä 20/2019.

Kuva: Fotolia