Eurooppa bioetiikan konsensusta etsimässä

Euroopan oikeusministerit tekivät vuonna 1990 Euroopan neuvostolle (EN) aloitteen bioetiikkaa koskevan yleissopimuksen (convention) valmistelun aloittamisesta. Yleissopimuksen valmistelu annettiin EN:n bioetiikan asiantuntijakomitea CAHBI:lle. CAHBI ja sen seuraaja bioetiikan johtokomitea CDBI on esitelty tällä palstalla aiemmin (1). Neljän vuoden valmistelun jälkeen CDBI julkaisi luonnoksensa bioetiikkaa koskevaksi yleissopimukseksi heinäkuussa 1994.

Sakari Karjalainen, Terhi Hermanson

Etiikka lääkärien perus- ja jatkokoulutuksessa

Lääkärin ammattietiikka koostuu käsityksistä siitä, miten lääkärin ammattia harjoitetaan oikein. Ammattietiikan tulee mitä ilmeisemmin muodostua lääkärin peruskoulutuksen aikana. Tietämätöntä ja taitamatonta lääkäriä voidaan tuskin kutsua eettiseksi lääkäriksi. Lääketieteellinen sivistyneisyys on siis ammattietiikan perusta. Ammattietiikkaan kuluu myös muuta, varsinaista eettistä ainesta. Tänä opintouudistusten aikana on syytä pohtia, miten näiden yleisten eettisten valmiuksien kehittymistä voidaan tukea lääkärikoulutuksessa.

Pirkko Kortekangas

Lumehoidon etiikkaa

"Jos lääkäri ei työssään onnistu käyttämään lumevaikutusta hyväkseen, hänestä pitäisi tulla nukutuslääkäri tai patologi.... Yksinkertaisesti sanottuna: jos potilaasi ei käynnin jälkeen tunne oloaan paremmaksi, olet väärällä alalla." (1). Nämä rivit kirjoittanut kollega oli ilmeisesti kyllästynyt siihen, että lumevaikutuksen merkitystä aliarvioitiin, vaikka se itse asiassa on olennainen osa melkein kaikkea lääkärintyötä.

Pekka Louhiala

Ihmiseen kohdistuvan geenitekniikan eettiset periaatteet

Geenitekniikkaa koskevassa kansainvälisessä keskustelussa on saavutettu yksimielisyys niistä eettisistä periaatteista, joiden tulee ohjata ihmiseen kohdistuvaa geenitekniikkaa. Nämä periaatteet ovat autonomian periaate, yksityisyyden periaate, oikeudenmukaisuuden periaate, tasa-arvon periaate ja hyvän laadun periaate. Näiden ihmisoikeusnäkökohtien tulee ohjata myös suomalaista lääkärikunnan eettistä normistoa sekä mahdollista lainsäädäntöä.

Petter Portin

Suomi, Eurooppa ja bioetiikka

Viime vuoden alussa kuohutti uutinen, jonka mukaan 59-vuotias brittiläinen nainen oli ollut italialaisessa lapsettomuusklinikassa hoidossa ja synnyttänyt onnistuneen hoidon tuloksena kaksoset. Kotimaassaan nainen ei olisi enää voinut saada koeputkihedelmöitystä. Englannin terveysministeri Virginia Bottomley vaati kiukkuisena yleiseurooppalaisia sääntöjä, jotka estäisivät kansalaisia hakemasta toisesta maasta palveluita, jotka ovat heiltä omassa maassaan kiellettyjä. Ranskan terveysministeri tarttui aiheeseen ja vaati toimia in vitro -turismin pysäyttämiseksi.

Sakari Karjalainen

Potilaan etiikka

Lääketieteen etiikan keskeisiä asioita viime vuosikymmeninä ovat olleet kysymykset potilaan oikeuksista ja itsemääräämisestä. Lääkärien osalta on keskitytty enemmän heidän velvollisuuksiinsa, potilaan velvollisuuksista ei sen sijaan ole juuri puhuttu. Aina ei kuitenkaan ole ollut näin, sillä jo hippokraattisissa teksteissä kuvataan myös potilaan velvollisuuksia: "Potilaan tulee tehdä voitavansa taistellakseen sairautta vastaan yhdessä lääkärin kanssa" (1). Seuraavan kerran potilaan oikeuksiin palattiin ilmeisesti vasta vuonna 1847, kun American Medical Association (AMA) julkaisi ensimmäisen eettisen ohjeistonsa. Se sisälsi pitkän luettelon lääkärien velvollisuuksista ja vielä pitemmän listan potilaiden velvollisuuksia (2).

Pekka Louhiala

Uutta tietoa midatsolaamin yhteisvaikutuksista kalsiuminestäjien ja sienilääkkeiden kanssa

Helsingin yliopiston kliinisen farmakologian laitoksella on tutkittu kahden kalsiuminestäjän (diltiatseemi ja verapamiili) sekä kahden suun kautta otettavan sienilääkkeen (itrakonatsoli ja ketokonatsoli) yhteisvaikutuksia midatsolaamin kanssa. Unilääkkeen pitoisuus kasvoi kummassakin tutkimuksessa siinä määrin, että näiden aineiden yhteiskäyttöä tulee välttää.

Pertti Neuvonen, Klaus Olkkola, Timo Klaukka

Eutanasia ja suomalaiset lääkärit

Suomalaisten lääkärien suhtautumista eutanasiaan ja siihen läheisesti liittyviin kysymyksiin selvitettiin lokakuussa 1993 kyselyllä, joka lähetettiin 500 satunnaisesti valitulle työikäiselle lääkärille. Vastanneista eutanasian laillistamista kannatti varauksetta 5 %, varauksin 25 %, ehdottomasti vastaan oli 30 % ja varauksin vastaan 20 %. Selvästi myönteisemmin suhtauduttiin hollantilaiseen käytäntöön, jossa eutanasia ei ole laillistettu, mutta tietyt tiukat ehdot täyttävissä tapauksissa lääkäriä ei rangaista. Vastaajista 17 % oli ollut tilanteessa, jossa potilas tai omainen oli pyytänyt aktiivista kuolinapua. Aktiivista eutanasiaa pyytäneistä potilaista erottui kolme suurta ryhmää: monisairaat ja kivuliaat vanhukset, psykoottiset tai vaikeasti depressiiviset potilaat ja terminaalivaiheen syöpää tai muuta sairautta potevat.

Pekka Louhiala, Tapio Tervo

Sikiön kromosomipoikkeavuuksien seulonta verinäytteestä - Rodunjalostusta vai valinnanvapautta?

Kuluvan kevään uutiset äidin verinäytteestä tehtävästä sikiön kromosomipoikkeavuuksien seulonnasta ovat herättäneet vilkasta keskustelua tiedotusvälineissä. Suuri osa äideistä pitää tutkimuksia kuitenkin tarpeellisina. Ehdoton vapaaehtoisuus ja asiallinen, riittävä neuvonta ovat seulonnan perusedellytyksiä, joilla vältetään liukastelu eettisesti epävakaalla maaperällä.

Toimittanut Pekka Louhiala

Koplaus Apollonin kautta

Minä, arkkiatri, sain kerran kamman, jossa luki 'Apollon'. Se oli ihan hyvä kampa, tosin näihin muutamaan suortuvaani kalloni peitteeksi en olisi kovin erikoista laitetta tarvinnut, mutta olihan se mielenkiintoinen uutuus. Sillä sai irrotettua ainakin hiuksiin tarttuvia hyönteisiä, joita täällä on paljon. Minua huvitti tuo Apollonin nimi laitteessa, mutta antaja osasi lipevyydessään perustella laitteen jumalaisen tarkoitusperän: hiukset suojaavat kalloa, joka suojaa aivoja, joka on ylevintä mitä jumalat ovat ihmiselle antaneet - ja mitä Apollon parantajalle. Siksi on soveliasta, miltei välttämätöntä, vaalia päätään Apollonin nimeen.

Tiina Lajunen

Hur bemöta döende patienter?

Nu när det endast återstår ett knappt år av mina medicinska studier, uppskattar jag chanserna att få lära mig att bemöta döende patienter under studietiden vara ganska små. Visst har vi sett döda patienter, på obduktionsborden, men har de en gång varit levande individer? På universitetsklinikerna betraktas döende som ett misslyckande, vilket man helst inte talar om. De exempel på bemötande av döende jag sett, t.ex. tillkännagivande av en obotlig sjukdom, har varit avskräckande. Men hur skall jag bete mig för att inte göra samma fel? Hur lär man sig något som förefaller tabubelagt inom undervisningen?

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030