Mikrobilääkkeiden sivuvaikutukset 1990-1992

Lääkelaitoksen lääkkeiden sivuvaikutusrekisterin mukaan vuosina 1990-92 mikrobilääkkeiden käyttöön liittyviä sivuvaikutuksia ilmoitettiin eniten peroraalisista toisen polven kefalosporiineista. Kefuroksiimiaksetiilin sivuvaikutukset kohdistuivat maha-suolikanavaan; kaksi kolmasosaa raportoiduista pseudomembranoottisista koliiteista liittyi kefuroksiimiaksetiilihoitoon. Toiseksi eniten ilmoitettiin sivuvaikutuksia kefaklorista; yleisin sivuvaikutus oli oireyhtymä, johon kuuluvat urtikaria, artriitti ja kuume.

Pentti Huovinen, Leena Siekkeli, Timo Klaukka Erkki Palva

Epilepsian lääkehoitoon uusia mahdollisuuksia

Uusien epilepsialääkkeiden kehittelyssä pyritään paitsi kohtausten estämiseen, myös epileptisen oireiston kehittymisen ehkäisemiseen. Ensisijaislääkkeiksi vakiintuneiden karbamatsepiinin ja valproaatin rinnalle ovat pyrkimässä okskarbatsepiini ja vigabatriini, tulossa ovat lisäksi mm. lamotrigiini, gabapentiini ja felbamaatti. Uusien lääkkeiden asemaa ei vielä pystytä määrittelemään tarkasti, ja vasta aika näyttää, onko lääkesuosituksia syytä muuttaa.

Olli Waltimo

Kansaneläkelaitoksen maksamat lääkekorvaukset vuonna 1992

Vuonna 1992 lääkekorvausjärjestelmän muutokset saivat aikaan sen, että korvausmenojen kokonaiskasvu jäi pieneksi, vain 2 %:iin. Kokonaan korvattavien lääkkeiden korvauskustannukset sen sijaan kasvoivat edelleen selvästi, lähes 15 %. Uusien lääkkeiden käyttöönotto on lisännyt yleisimmistä sairauksista erityisesti verenpainetaudin, sydämen vajaatoiminnan ja psykoosien lääkehoidon kustannuksia. Niiden hoidossa pienikin kustannusten kasvu lisää lääkekorvausmenoja tuntuvasti.

Sinikka Rajaniemi

Suomen lääkemarkkinat 1992

Vuosi 1992 oli lääkemarkkinoilla monessa suhteessa poikkeuksellinen. Pitkään jatkunut myynnin kasvu tyrehtyi ja joitakin lääkeryhmiä myytiin jopa vähemmän kuin edellisenä vuonna. Silti monien suosikkilääkkeiden myynti kasvoi myös viime vuonna. Käsikauppamarkkinoilla erityisesti särkylääkkeiden markkinaosuudet muuttuivat rajun kilpailun seurauksena. Tiedot perustuvat IMS (Institute for Medical Statistics) Oy:n kokoamiin tilastoihin.

Timo Klaukka, Erkki Alanko

Buspironi - uusi lääke ahdistuneisuushäiriöihin

Buspironi (Buspar(R)) on atsapironien ryhmään kuuluva uudentyyppinen anksiolyytti, joka poikkeaa kemiallisesti, farmakologisesti sekä kliinisesti bentsodiatsepiineista. Buspironin ei ole osoitettu aiheuttavan lääkeriippuvuutta, eikä se myöskään bentsodiatsepiinien tapaan aiheuta vieroitusoireita lääkityksen lopettamisen jälkeen. Tavanomaisista anksiolyyteistä poiketen buspironilla ei ole sedatiivisia ja hypnoottisia ominaisuuksia, eikä se hoitoannoksilla vaikuta psykomotorisiin tai kognitiivisiin toimintoihin. Bentsodiatsepiineistä poiketen buspironi ei potentoi alkoholin keskushermostovaikutuksia. Hoitovaste saavutetaan toisaalta vähitellen, yleensä 1-3 viikon kuluessa lääkityksen aloittamisesta.

Erkka Syvälahti

Huntington-geeni ja tietämisen tuska

Televisiossa esitettiin joitakin kuukausia sitten tanskalainen dokumentti geenitutkimuksen saavutuksista ja ongelmista. Ohjelmassa käsiteltiin myös Huntingtonin tautia ja sen aiheuttajageenin testaamista potilaiden sukulaisilta. Nuori nainen, jonka äiti sairasti jo pitkälle edennyttä tautia, oli raskaana. Hän ei halunnut tietää omasta riskistään, mutta halusi geenitutkimuksen sikiölleen. Poikasikiöllä todettiin olematon riski ja hän syntyi aikanaan normaalisti.

Toimittanut Pekka Louhiala

Lääkekorvaustyöryhmän muistio valmistunut

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 4.12.92 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää ja tehdä ehdotus siitä, miten sairausvakuutusta olisi kehitettävä siten, että lääkekorvausjärjestelmä turvaisi riittävästi vakuutettujen edut ja että se samalla nykyistä paremmin ohjaisi lääkkeiden määräämistä ja käyttöä asianmukaiseen ja terveydenhuollon kokonaisedun huomioonottavaan suuntaan. Työryhmä jätti yksimielisen muistionsa 23.4.93. Seuraavassa on esitetty erityisesti lääkäreiden kannalta tärkeimpiä näkökohtia ja ehdotuksia.

ECMO ja kliinisen tutkimuksen etiikka

Kontrolloidut ja satunnaistetut kliiniset kokeet ovat tämän päivän lääketieteessä itsestäänselvyys, mutta niiden historia on varsin lyhyt. Ensimmäinen koe, joka täytti nykyiset kontrolloitujen kokeiden kriteerit, oli 1940-luvun lopulla tehty tuberkuloosin hoitotutkimus (1). Suurinta osaa lääketieteen hoitokäytännöistä ei kuitenkaan ole koskaan testattu satunnaistetuissa kokeissa, eikä se monissa tapauksissa olisi eettisistä syistä enää mahdollistakaan. Erityisen ongelmallisia ovat tilanteet, joissa pyritään tuomaan radikaalisti uudenlaisia hoitoja kriittisesti sairaiden potilaiden avuksi.

Toimittanut Pekka Louhiala

Ongelmallinen autonomia

Autonomia eli itsemääräämisoikeus on lääketieteen etiikassa hyvin keskeisessä asemassa tai itse asiassa sen ydinkäsite, kuten Engelhardt sanoo kirjassaan The Foundations of Bioethics (1). Toisessa bioetiikan peruskirjassa, Beauchampin ja Childressin teoksessa Principles of Biomedical Ethics, autonomia on yksi neljästä perusperiaatteesta, joille lääketieteen etiikka rakentuu. Muut kolme ovat oikeudenmukaisuus (justice), hyvän tekeminen (beneficence) ja pahan välttäminen (nonmaleficence). Etenkin viime aikoina on keskusteltu siitä, onko tällaisten universaalien periaatteiden varaan rakennettu etiikka ylipäänsä mahdollinen, mutta autonomia on ja pysyy joka tapauksessa keskeisenä asiana.

Toimittanut Pekka Louhiala

Ajankohtainen puheenvuoro dopingista

Huippu-urheilijan suorituskyky koostuu monista pienistä asioista ja etenkin maastohiihto välineurheiluna on herkkä pienille muuttujille. Astmalääkekeskustelun sijasta tulisi keskittyä dopingin todellisiin ongelmiin: veridopingiin, erytropoietiiniin, kasvuhormoniin ja anabolisiin lääkkeisiin. Tämän kirjoituksen tarkoitus on valottaa dopingin valvonnassa käytettyjä menetelmiä jatkona julkisuudessa käynnistyneelle keskustelulle (1).

Jorma Penttinen

Ajankohtainen puheenvuoro dopingista

Huippu-urheilijan suorituskyky koostuu monista pienistä asioista ja etenkin maastohiihto välineurheiluna on herkkä pienille muuttujille. Astmalääkekeskustelun sijasta tulisi keskittyä dopingin todellisiin ongelmiin: veridopingiin, erytropoietiiniin, kasvuhormoniin ja anabolisiin lääkkeisiin. Tämän kirjoituksen tarkoitus on valottaa dopingin valvonnassa käytettyjä menetelmiä jatkona julkisuudessa käynnistyneelle keskustelulle (1).

Jorma Penttinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030