Yksin asuva seitsemänkymppinen mies kaatui kotonaan. Kotisairaanhoitaja löysi hänet lattialta makaamasta ja hälytti ensihoidon. Mies ei tiennyt, kauanko hän oli maannut paikallaan. Kotisairaanhoito kävi hänen luonaan kahdesti viikossa.

Miehellä oli lääkityksenä amlodipiini ja monivitamiini. Hän käytti alkoholia säännöllisesti, noin puoli litraa kirkasta alkoholia kahden päivän aikana. Hänelle oli tehty muistitutkimuksia, ja hänen edellytyksiään pärjätä kotona oli selvitetty jo puoli vuotta aikaisemmin.

Ensihoitoyksikön tullessa paikalle potilas oli tajuissaan ja vastaili. Hän oli oksentanut runsaasti. Mies makasi vasemmalla kyljellään, ja vasemmassa jalassa oli virheasento. Hänen varpaansa näkyivät selän puolella kyljen alla siten, että jalkapohja osoitti ylöspäin. Raaja oli sininen ja kylmä.

Yksikkö soitti lisäapua, ja potilaalle avattiin suoniyhteys. Hänen verenpaineensa oli 146/85 mmHg, hän oli takykardinen ja tasainen syke vaihteli välillä 120–140/min.

Potilas kytkettiin monitoriin. Hänen asentonsa takia sydäniskurin iskulätkät asetettiin ennen reponaatiota AP-suuntaan, toinen rintakehälle ja toinen selkään.

Miehelle aloitettiin nesteytys Ringerin liuoksella, koska oli hyvin todennäköistä, että toisessa jalassa oli murtuma eikä veri ollut kiertänyt raajassa ainakaan tunteihin. Ennen siirtoa oli otettava huomioon, että raajassa saattoi olla asidoottista verta ja tromboottista materiaalia.

Lisäapua odotettaessa potilaalle annettiin yhteensä 75 µg fentanyyliä intranasaalisesti ja laskimonsisäisesti, sillä häneen oli kontakti eikä hän ei ollut kivulias. Miehen hengitys oli riittävä, sillä saturaatio oli hyvä ja keuhkojen auskultaatiotutkimuksen tulos oli symmetrinen. Hengitystapa oli vaivaton ja taajuus normaali. Ennen siirtoa hänelle tiputettiin 100 ml natriumbikarbonaattia ja 1 000 ml Ringerin liuosta. Siirtoon valmistauduttiin tukemalla vasen alaraaja tyhjiöpatjaan.

Tarkemmassa tutkimuksessa potilaan vasemmassa olkavarressa havaittiin dislokoitunut murtuma ja ihorikkoa. Neurologisessa tutkimuksessa potilas noudatti kehotuksia, pupillat olivat symmetriset ja oikea raajapari liikkui. Hän ei ollut orientoitunut aikaan eikä paikkaan.

Potilas käännettiin selälleen vasenta jalkaa, päätä ja kättä tukien, ja virheasentoinen raaja saatiin oikean jalan viereen. Väri ja verenkierto paranivat. Siirron aikana hänelle ei ilmaantunut patologisia rytmihäiriöitä. Koska matka sairaalaan oli lyhyt, lisätutkimuksia tai hoitotoimenpiteitä ei jatkettu miehen kotona.

Löydökset sairaalassa

Sairaalassa potilaan tajunnan taso, hemodynamiikka ja verenkierto todettiin riittäviksi. Verenpaine oli 152/102 mmHg, ja syke yhä nopea, 110/min.

Tähän mennessä potilas oli saanut 2 000 ml nesteitä. Hänelle aloitettiin invasiivinen verenpaineenmittaus. Ensimmäisessä valtimoverinäytteessä pH oli 7,23, emäsylimäärä BE –15 mmol/l, CO₂ 3,4 kPa, O₂ 12,3 kPa. Glukoosiarvo oli 5,3 mmol/l ja lämpö 36,1 °C.

Ensiavussa todettiin vasemman lonkkaluun murtuma ja vasemmassa nilkassa Weber B -tyypin murtuma. Vasemman olkavarren murtuma osoittautui vanhaksi – murtumapinnat olivat pyöristyneet. Luun päät eivät olleet kiinni toisissaan.

Yläraajamurtuman leikkaushoidosta oli pidättäydytty jo aiemmin keväällä suuren riskin vuoksi. Vasen lonkka protetisoitiin, ja vasempaan nilkkaan aloitettiin konservatiivinen hoito saapaskipsillä.

Mitä on otettava huomioon?

Potilaan vasen alaraaja oli mennyt sijoiltaan, hänellä oli rabdomyolyysi pitkän lattialla makaamisen vuoksi sekä nestehukka oksentelun ja paikallaolon takia.

Vaikeinta hoitotilanteessa oli ennakoida, mitä tapahtuu, kun luksaatio on korjattu ja mahdollinen komprimaatio hellittää. Tällöin raajasta vapautuu kylmää ja asidoottista verta, josta voi aiheutua sydämen rytmihäiriöitä.

Raajan repositio ennen kuljetusta voi aiheuttaa potilaalle kipusokin. Raajan verenkierron palautuminen saattaa aiheuttaa reperfuusio-oireyhtymän, joka voi inflammatorisen vasteen vuoksi johtaa tulehdusreaktio-oireyhtymän (SIRS) tyyppiseen tilanteeseen (1).

Pitkittyneeseen tilanteeseen saattaa liittyä myös vaikeaa kipua, lihasaitio-oireyhtymä, hermovamma ja iskeemisen raajan peruuttamattomia vaurioita, jotka ilmenevät 4–6 tunnissa (2).

Kuinka potilaan kävi?

Potilaan lonkka protetisoitiin heti seuraavana päivänä. Hän sairastui aspiraatiokeuhkokuumeeseen, joka edellytti viikon sairaalajaksoa. Sen jälkeen hänet siirrettiin geriatriseen arviointiyksikköön lähisairaalaan.