Uudessa mittaristossa on jokaisen sote-ammattilaisen arkea koskettavia osia.

Suomen potilas- ja asiakasturvallisuuden nykytilasta ei ole kattavaa tilannekuvaa. Potilasturvallisuutta on mitattu monin tavoin, mutta yhteisen mittariston ja vertaiskehittämisen puuttuessa mittaamisen hyöty on jäänyt vaatimattomaksi.

Hoidon laatu, turvallisuus ja organisaation johtamisen laatu nivoutuvat kiinteästi yhteen, mutta niitä on perusteltua tarkastella ja arvioida myös erikseen. Esimerkiksi sairaalahoidon aikana noin joka kymmenes potilas altistuu vaaratapahtumalle. Merkittävä osa vaaratapahtumista olisi ehkäistävissä.

Valtioneuvoston kanslian rahoittaman hankkeen tuloksena rakennettu ehdotus kansalliseksi potilas- ja asiakasturvallisuusmittaristoksi julkaistiin 26.11.2021 (1).

Mittariston rakentaminen

Mittarien luokittelun pohjaksi luotiin kuuteen keskeiseen osa-alueeseen jakautuva käsitteellinen viitekehys: rakenteet, prosessit, turvallisuuspoikkeamat, ydintehtävä, potilaan raportoima tieto sekä turvallisuuskulttuuri ja johtaminen. Ydintehtävän nostamisella yhdeksi osa-alueeksi on haluttu korostaa diagnostiikan, oikean ja oikea-aikaisen hoidon sekä tarpeettomien tutkimusten ja toimenpiteiden välttämisen vaikutusta potilasturvallisuuteen.

Pohjatyönä tehtiin systemaattinen kirjallisuuskatsaus sekä laaja kartoitus Suomessa jo käytössä olevista mittareista. Vaikutteita saatiin sekä edistyneemmän potilasturvallisuuden maista, kuten Hollannista ja Ruotsista, että muilta turvallisuuskriittisiltä aloilta. Lopulliseen kokonaisuuteen vaikuttivat myös kansainvälisten järjestöjen suositukset (2,3) ja vuonna 2019 julkaistut Salzburgin periaatteet (4).

Kaikkiaan mittariaihioita tunnistettiin yli 200. Hankkeessa nyt ensivaiheessa käyttöön otettavaksi ehdotettu mittaristo on selvästi suppeampi: siihen kuuluvat rakenteiden ja menettelyjen tarkistuslista, kuuma linja -indikaattorit ja määrälliset vertailuindikaattorit. Indikaattorit on lisäksi luokiteltu kolmeen kypsyystasoon: perustaso, edistynyt taso ja edelläkävijätaso.

Mittariston perustaso on tarkoitettu minimistandardiksi. Ottamalla käyttöön edistyneemmän tason ja edelläkävijätason indikaattoreita organisaatio voi osoittaa strategista sitoutumista turvallisuuden edistämiseen.

Mittaristo soveltuu osin kaikille sektoreille (perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, sosiaalihuolto), mutta mukana on myös sektorikohtaisia indikaattoreita. Sosiaalihuollon mittariehdotukset koskevat lähinnä kotiin annettavia palveluja ja ympärivuorokautisia asumispalveluja, sillä muut sosiaalipalvelut rajattiin hankkeen ulkopuolelle.

Tavoitteina olivat mittaamisen kattavuus, menetelmien monipuolisuus ja mittausharhojen minimointi (5). Samaan aikaan haluttiin pitää mittaaminen käytännöllisenä ja siihen liittyvä työmäärä kohtuullisena. Kokonaiskuvan saamiseksi sovelletaan erilaisia mittausmenettelyjä, kuten vapaaehtoista raportointia tai hallinnollisesta datasta tuotettuja mittareita.

Käytännön mittariston kolme osaa

Mittariston ensimmäinen osa, rakenteiden ja menettelyjen tarkistuslista, auttaa organisaatioita hahmottamaan, ovatko potilas- ja asiakasturvallisuuden rakenteet ja käytänteet ajan tasalla ja suositusten mukaisia. Tarkistuslista on määritelty perustasolle, edistyneelle ja edelläkävijätasoille. Indikaattorit saavat arvoja "kyllä", "ei" tai "osittain". Johto ja potilasturvallisuushenkilöstö voivat tarkistaa ne esimerkiksi kerran vuodessa. Indikaattoreita ovat esimerkiksi "Kanteluihin vastaamisen ja kantelupäätöksen käsittelyn prosessit kuvattu" tai "Organisaatiossa noudatetaan alueellista mikrobilääkesuositusta".

Toinen osa, kuuma linja -indikaattorit, kuvastavat vakavia turvallisuuspoikkeamia, esimerkiksi vierasesineen jäämistä potilaaseen leikkauksessa, väärän puolen kirurgiaa ja ABO-epäsopivan veren siirtoa. Tarkoitus on, että vakavat haitat tulevat välittömästi johdon tietoon, jolloin korjaavat ja ehkäisevät toimet päästään aloittamaan heti ja saman prosessin osana tapahtumat tilastoituvat toisiokäytön rajapinnan kautta. Ensisijainen tavoite on organisaation oppiminen vaaratapahtumista.

Koska yksittäiset vakavat turvallisuuspoikkeamat ovat melko harvinaisia, niiden määrien vertailu organisaatioiden kesken ei ole hyödyllistä. Sen sijaan valtakunnallisesti määrien muutoksen seurannasta voi olla hyötyä.

Kolmas osa ovat määrälliset vertailumittarit. Niiden avulla potilas- ja asiakasturvallisuuden tila tulee näkyväksi sekä organisaation sisällä että kansallisesti, joten ne soveltuvat vertaiskehittämisen pohjaksi. Kansallinen vertailu kannattaa aloittaa rajallisesta määrästä sellaisia keskeisiä mittareita, joiden tärkeydestä vallitsee laaja yksimielisyys. Myöhemmin mittaristoa voidaan laajentaa ja päivittää tarpeen mukaan.

Määrällisten vertailuindikaattorien lista on valittu suuresta joukosta tunnistettuja mittariaihioita. Yliopisto- ja keskussairaaloissa on valituista mittareista jo käytössä 3/4 ja muillakin toimintasektoreilla noin puolet. Tietosisällön määrittely on tehtävä kansallisesti ja mittaus tehtävä yhdenmukaisesti kaikissa organisaatiossa. Esimerkkejä ovat "Painehaavojen osuus pisteprevalenssitutkimuksessa", "Leikkaustiimin tarkistuslistan käyttö leikkauksissa (%)" ja "Hoitojakson loppuarvio laadittu ja lähetetty tai siirretty Omakantaan 5 vrk:n kuluessa kotiutuksesta (%)".

Määrällisten indikaattoreiden valintaan osallistui hankeryhmän lisäksi suuri joukko potilas- ja asiakasturvallisuuden asiantuntijoita, järjestöjen edustajia sekä käytännön toimijoita eri organisaatioista. Kommentoinnin mahdollisuus tarjottiin myös valvontaviranomaisten edustajille, sote-johtajille, Lääkäriliiton laatuneuvoston ja Suomen potilas- ja asiakasturvallisuusyhdistyksen asiantuntijaoksen jäsenille, No Harm Experts -verkoston jäsenille sekä ammattijärjestöjen edustajille.

Indikaattorien valinnassa painotettiin, että mittarin tulisi kuvastaa olennaista tai keskeistä asiaa, sen seuraamisen tulisi kannustaa ja johtaa selkeästi hahmotettaviin parantaviin toimenpiteisiin, siihen tarvittava data olisi luotettavaa ja aidosti vertailukelpoista.

Miten mittaristo liittyy käytännön lääkärin työhön?

Potilasturvallisuuteen keskeisimmin vaikuttavat tekijät ovat lääkärintyön ydintä. Oikea diagnoosi ja hoito, oikea-aikainen hoito, tarpeettomien tutkimusten ja toimenpiteiden välttäminen ovat avainasemassa. Näille ei vielä ole olemassa kattavia käytännöllisiä indikaattoreita, mutta ne on silti nostettu aihioiksi mittaristoon.

Mielekkäiden mittarien seurannan on osoitettu johtavan toiminnan parantamiseen. Tämä mittaristo tarkastelee käytännön asioita, kuten tiedonkulkua ja infektio- ja lääkitysturvallisuutta: esimerkiksi "Onko haitat kirjattu ICD-10-järjestelmän haitta- ja syykoodeilla?" tai "Onko yli 75-vuotiaiden lääkityksessä vältetty tälle ikäryhmälle haitallisia valmisteita?"

Potilasturvallisuus edellyttää johtamista ja johtamisen tueksi tarvitaan mittareita. Myös henkilöstöllä on mielenkiintoa seurata oman työnsä tuloksia aktiivisesti ja onnistumisen kokemukset lisäävät motivaatiota kehittämiseen, edistävät työntekijöiden omaa työhyvinvointia, vähentävät uupumusta ja ehkäisevät välillisesti myös vaaratapahtumia. Hyvä johtaminen ja työntekijöiden ja työyhteisöjen vahva sitoutuminen sovittuihin potilasturvallisuutta edistäviin käytäntöihin parantavat potilasturvallisuutta arjessa.