Peruspalvelujen kehittäminen vähensi Uudessakaupungissa vanhusten terveyspalvelujen käyttöä huimasti. Laadun kannalta merkittävää on ollut palvelupolkujen kuvaaminen ja moniammatillinen yhteistyö.

Uudenkaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa (U-sote) toimintaa kehitetään laatutyön avulla. Terveyspalvelut tuotetaan yhdessä naapurikuntien kanssa, ja alueen väestöpohja on 23 000 henkilöä. Erityistä huomiota on kiinnitetty diabeteksen ja muistisairauksien ehkäisyyn, diagnostiikkaan ja kokonaisvaltaiseen hoitoon (1,2,3). Näin toimien myös sepelvaltimotauti- ja aivoverisuonitapahtumia on saatu vähenemään (Liitetaulukko 1 artikkelin sähköisessä versiossa).

Perusterveydenhuollon ja vanhustyön yhteistyö on tärkeää. Terveyspalvelujen käyttöä ja osastohoidon tarvetta on voitu hillitä vanhusten avohoitoa kehittämällä. Varhaisen diagnoosin ja kokonaisvaltaisen hoidon ansiosta muistisairaalla on mahdollisuus elää itsensä näköistä elämää kotona pidempään.

Laatua järjestelmällisyydellä ja keskittämisellä

Palvelujen laadun kannalta merkittävää on ollut työn keskittäminen. Käytännön työssä systemaattinen toiminta ja rakenteinen kirjaaminen parantavat hoidon laatua.

Hoitajien rooli vastaanotoilla on vakiintunut tärkeäksi osaksi kokonaisuutta. Tehtävistä ja vastuista on sovittu. Diabeetikon vuositarkastus alkaa hoitajan kattavasta arviosta laboratoriokokeineen, minkä jälkeen potilas ohjataan lääkärin vastaanotolle tarpeen mukaan. Muistihoitajat kantavat vastuun potilaan fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen ja sosiaalisen tilanteen kartoittamisesta ennen lääkärin vastaanottoa.

Hyvä hoitotulos edellyttää säännöllistä seurantaa. Uudessakaupungissa diabeetikot ja muistisairaat saavat kutsun vastaanotolle hoitosuunnitelman mukaan vähintään vuosittain. Lisäksi muistikoordinaattori seuraa muistisairaiden vointia kokonaistilanteen edellyttämällä tiheydellä. Muistisairaiden tutkimukset, hoito ja seuranta on keskitetty muistivastaanotolle, jossa työskentelee täyspäiväisesti joko geriatri tai geriatriaan erikoistuva lääkäri. Muistivastaanotolla potilas hoidetaan aina kokonaisuutena, otetaan kantaa kaikkiin sairauksiin ja kokonaislääkitykseen ja huomioidaan sairauksien ehkäisyn mahdollisuudet.

Koko Uudenkaupungin vanhustyön henkilökunta on koulutettu arvioimaan potilaan tilannetta mittarien avulla (Liitetaulukko 2). Kokonaisvaltainen arviointi toteutuukin myös kotihoidon asiakkaiden avohoidossa, heille vuosikontrolli tehdään syntymäkuukauden mukaan. Kotihoidon lääkärin työt on niin ikään keskitetty vanhusten hoitoon perehtyneelle lääkärille.

Rakenteita uudistettiin

Uudessakaupungissa ympärivuorokautista hoitoa tuottava perusterveydenhuollon hoito-osasto siirrettiin vuonna 2010 vanhustyön alaisuuteen. Vuonna 2016 sen toiminta lakkautettiin ja tilalle perustettiin vanhusten arviointiin ja kuntoutukseen keskittynyt 20-paikkainen lyhytaikaisosasto, jossa osastonhoitajana toimii fysioterapeutti. Arviointi on systemaattista ja siitä vastaa geriatri.

Joulukuussa 2015 terveyskeskuksen ja TYKS Vakka-Suomen sairaalan osastot yhdistettiin. Lähisairaalaan syntyi kaksi osastoa: toisella on 5 kirurgisen erikoissairaanhoidon ja 12 perusterveydenhuollon hoitopaikkaa, toisella 9 sisätautien ja 11 perusterveydenhuollon paikkaa. Nykyisin paikat jakautuvat joustavasti potilaiden tarpeiden mukaan, eikä rajoista pidetä kiinni kategorisesti.

Kotisairaalatoiminta käynnistyi myös vuonna 2015. Kotihoidon henkilöstöresursseja on lisätty ja toimintaa kehitetty asiakasmäärän kasvaessa. Ympärivuorokautinen kotiutustiimi aloitti toimintansa 2016, mikä on helpottanut merkittävästi potilaiden kotiuttamista osastoilta.

Omaishoidossa uusia toimintamalleja ovat omaishoitajien valmennus ja terveystarkastukset. Vanhusneuvola on Uudessakaupungissa toiminut vuodesta 2007 alkaen.

Kun tietoon tulee palvelun tarve, pyritään aina ensin korjaamaan sen aiheuttanut tekijä. Vasta sen jälkeen tehdään ratkaisut pitkäaikaisista palveluista. Arviointi- ja kuntoutusosastolla on mahdollisuus juurisyyn selvittämiseen ja lisäksi kuntoutukseen moniammatillisena yhteistyönä, vanhukselle riittävästi aikaa antaen. Käytännössä kuntoutujat ovat moni- ja muistisairaita ihmisiä, jotka tutkitusti hyötyvät geriatrisesta kokonaisarviosta (4). Gerastenia-diagnoosi kirjattiin vuoden 2018 aikana 54 %:lle kuntoutujista.

Ennen kuin asiakas päätyy ympärivuorokautiseen hoitoon, kaikki avohoidon palvelut on yleensä käytetty ja tilanne arvioitu kattavasti systemaattisin mittarein. Kaikesta vanhustyön ympärivuorokautisesta hoidosta 47 % tuotetaan omana palveluna. Kaupungin toinen vanhainkoti on muutettu tehostetun palveluasumisen ja tilapäishoidon yksiköksi vuoden 2018 aikana, mutta toinen on saanut poliittisen mandaatin jatkaa muistisairaiden hoitoa vanhainkotina. Enemmistö yksityisestä hoivapalvelusta on valtakunnallisten hoivayritysten tuottamaa.

Osastohoidon tarve väheni merkittävästi

Uudessakaupungissa tehdyn työn ansiosta yli 65-vuotiaiden käynnit terveyskeskuslääkärin vastaanotolla ovat kymmenessä vuodessa vähentyneet 35 %, ja vuonna 2017 niitä oli 25 % vähemmän kuin maassa keskimäärin.

Merkittävin muutos on yli 75-vuotiaan väestön hoitopäivien väheneminen murto-osaan sekä perusterveydenhuollon vuodeosastoilla että sairaalassa. Hoitopäiviä oli perusterveydenhuollon vuodeosastolla 52 %, sairaalassa 49 % ja somaattisessa erikoissairaanhoidossa 46 % vähemmän kuin maassa keskimäärin. Prosessin toimivuudesta kertoo myös keskimääräisen osastohoidon selvä lyheneminen (taulukko 1).

Vuonna 2017 sairaalahoitojaksoja U-Sotessa oli 10 % ja somaattisen erikoissairaanhoidon jaksoja 23 % vähemmän kuin maassa keskimäärin. Perusterveydenhuollon osastohoitojaksoja vanhuksilla on Uudessakaupungissa paljon. Tätä selittää osaltaan lähisairaalan yhteisosastojen toiminta: vaikka petipaikka ja hoitajat pysyvät samoina, potilas siirtyy kliinisen tilanteen mukaan nopeasti erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ja joskus myös päinvastoin.

Terveyspalvelujen käyttö on vähentynyt sitä enemmän, mitä vanhempaa ikäryhmää tarkastellaan (Liitetaulukot 3 ja 4). Tämä puhuu muistityön, systemaattisen mittaamisen ja geriatristen kokonaisarvioiden sekä kotona tehdyn työn puolesta, sillä näiden toimintojen osuus korostuu iäkkäimmissä väestöryhmissä. Myös vanhusten kuntoutukseen on viime vuosina merkittävästi panostettu.

Hoidon porrastuksen toimivuus heijastuu ympärivuorokautisen hoidon jonotusaikaan. U-sotessa jonoa ei käytännössä ole ja sijoittuminen tapahtuu keskimäärin kahdeksan vuorokauden kuluessa siitä, kun hakemus on tullut vanhustyön ohjaajan tietoon. Vuonna 2017 kotona asui yli 75-vuotiaista 92,2 %, kun koko maan keskiarvo oli 91,1 %.

Artikkelia on päivitetty 4.3.2019. Viimeisen väliotsikon jälkeen toiseen kappaleeseen on lisätty "kuin maassa keskimäärin".