Aistiiko Oscar-kissa kuoleman?

"Oscar saapuu huoneeseen 313. Ovi on auki ja kissa menee sisään. Rouva K. makaa rauhallisesti sängyssään, hengitys on säännöllistä, mutta pinnallista. Oscar hyppää sängylle ja nuuhkaisee ilmaa. Kissa tuumii hetken, pyörii pari kertaa ja kiertyy sitten nukkumaan rouva K:n viereen."

Näin kuvasi heinäkuun lopun New England Journal of Medicine -lehdessä geriatri

David M. Rosa

Eläinlääketieteen tohtori Suvi Pohjola-Stenroos, voiko tämä olla mahdollista, vai sortuiko arvostettu lääketieteellinen lehti ns. mätäkuun juttuun?

- Luin Oscarista itsekin suomalaisista lehdistä ja ajattelin, että onpa erikoinen kissa. Eläintutkijana heräsi tietysti ensimmäisenä ajatus, että tätähän kannattaisi tutkia tieteellisellä koeasetelmalla tarkemmin. Yhden kissan käyttäytymisen perusteella on vielä vaikea sanoa mitään. Kissa on reviiritietoinen laumaeläin, joka elää tiukassa hierarkiassa muiden kissojen kanssa. Esimerkiksi arvojärjestelmä vaikuttaa aina kissan käytökseen.

Miten Oscar voi "tietää" jonkun kuolevan juuri kahden tunnin sisällä?

- Kyseessä ei ole mikään yliluonnollinen tapahtuma. Eihän kissa varsinaisesti aisti jonkun ihmisen kuolevan, vaan se haistaa kuolevan ihmisen kehossa tapahtuvat metaboliset muutokset. Erityisesti kissan hajuaisti on superherkkä, mikä johtuu siitä, että sillä on 67 miljoonaa aistinsolua eli epiteelikentän laajuus on noin 20 neliösenttiä verrattuna ihmisen 2-4 neliösenttiin. Myös kuuloaisti on hyvin tarkka erottamaan etenkin korkeita ääniä. Ihmistä tarkemmilla aisteillaan kissat - kuten koiratkin - havaitsevat ihmisen kehon toiminnan muutoksia.

Miksi Oscar-kissa jää nimenomaan kuolevan luo, vaikka muuten välttää ihmisiä?

- Tämä onkin sitten se oleellinen kysymys. Kissan käytös perustuu oman hyvinvoinnin turvaamiseen. Kissa ei ole looginen toiminnassaan, vaan toimintoja käynnistävät vaistot ja tarpeet. Oscar on siis kokemuksen perusteella oppinut, että kuolevan ihmisen hajun aistimisesta seuraa jotain miellyttävää, jokin "palkinto". Tuntematta kissaa ja sen paikkaa laitoksen kissojen hierarkiassa ei voi sanoa mitään varmaa käytöksen syistä. Voi esimerkiksi olla niin, että rauhallisesti kuoleva ihminen on turvallinen, hän ei töni eikä tyrki eikä muodosta uhkaa muuten ihmisaralle kissalle.

Tohtori Rosa kirjoitti hoivakodin henkilökunnan olevan jo niin varmoja Oscarin kyvyistä, että tietävät kutsua omaiset kuolevan ihmisen luo, jos nämä sattuvat olemaan poissa. Kissasta on syntynyt vilkas nettikeskustelu Suomessakin, ja eräällä sivustolla epilepsiaa sairastava ihminen kertoi kissojensa "aavistavan" kohtauksen tulon ennen häntä itseään ja muutamaa minuuttia aikaisemmin piirittävän hänet.

Voisiko kissojen tai koirien aisteista olla muutoin hyötyä lääketieteessä tai terveydenhuollossa?

- No, olemmehan lukeneet satunnaisia tutkimuksia kissojen ja koirien hajuaistin käyttämisestä esimerkiksi havaitsemaan syövän aiheuttamia metabolisia muutoksia kudoksissa tai virtsassa. Etenkin koiran voi palkitsemisella opettaa tunnistamaan mitä erilaisempia hajuja ja tästä voisi tiedekin hyötyä. Lentokenttien huumeita tai elintarvikkeita nuuskivat koirat ovat meille tuttuja. Samoin tiedämme pelastustoimissa käytettävän ns. ruumiskoiria, jotka haistavat todella tarkasti ihmisen jopa maanvyöryn alta tai vedestä. Tuo epileptikon kissojen käytös kertoo jälleen siitä, että kissat kuulevat, haistavat tai tuntevat kehon jonkin toiminnan vähäisenkin muutoksen, esimerkiksi lihasvärinän, jota ihminen ei itse vielä huomaa. Mutta jotta voisi pohtia syitä kissojen tiettyyn reagointiin, vaadittaisiin tarkempaa tietoa esimerkiksi siitä, palkitseeko kissojen omistaja lemmikkejään jollain erityisellä huomionosoituksella kohtauksen jälkeen.

Kuoleminen on prosessi, mutta liittyykö siihen todella aistittavia hajuja, patologian dosentti Tuomo Timonen?

- Tällä hetkellä ei ole mitään tutkimusnäyttöä siitä, että kuoleva ihminen erittäisi joitain tunnistettavia yhdisteitä. Mutta ihmisen hajuaisti on hyvin rajallinen verrattuna vaikkapa koiran tai kissan hajuaistiin, joten ei tätä ole toistaiseksi voitu mitenkään vahvistaa tai kumota. Mehän esimerkiksi tiedämme, että jokaisella ihmisellä on oma ominaishajunsa, jonka esimerkiksi eläin voi tunnistaa. Syöpäsairaan ihmisen elimistössä on yhdisteitä, jotka tuottavat ihmiselle itselleen huonoa oloa, mutta joita eläin saattaa haistaa. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu, että parinvalinnassa ihminenkin pyrkii tiedostamatta noudattamaan hajuaistinsa tuottamaa informaatiota valitsemalla kumppanikseen mahdollisimman kaukaista geneettistä perimää olevan ihmisen. Kuolemaa ennakoivien aineenvaihdunnan muutosten tuottamat hajut ovat siis mahdollisia, mutta toistaiseksi niistä ei ole mitään tieteellistä näyttöä.