Älä yritä selviytyä yksin, jos sinua epäillään hoitovirheestä

Hoitovirheestä epäilty lääkäri joutuu keskelle ahdistavaa prosessia, joka koettelee koko ammatti-identiteettiä. Apua tarvitaan sekä juristilta että työyhteisöltä, varsinkin esimieheltä. Virhe voi sattua kenelle tahansa, mutta valituksista ja kanteluista on uskaltauduttu puhumaan ääneen vasta aivan viime vuosina.

- Luulen, että käytännöllisesti katsoen jokaisesta lääkäristä on joskus tehty jonkinlainen valitus, sanoo inarilainen terveyskeskuslääkäri

Leena Varesmaa-Korhonen

Hän esitti Lääkäriliiton valtuuskunnassa ponnen, että kantelun tai valituksen kohteeksi joutuneille liiton jäsenille käynnistettäisiin tukitoiminta.

"Valitukset ja kantelut ovat lisääntyneet, osa aiheesta, osa aiheetta, mutta aina on ollut jokin syy, joka on käynnistänyt prosessin", hän perusteli ponttaan.

Monet valituksen tai kantelun kohteiksi joutuneet lääkärit eivät uskalla puhua asiasta kollegojen kanssa. Etenkin pienissä työyhteisöissä tuki voikin olla vähäistä, eikä kaikilla lääkäreillä edes ole työyhteisöä.

- On aivan oleellista, että asia voitaisiin käydä työyhteisössä läpi niin, että se kantaisi positiivisesti eteenpäin. Kollegojen tuki on valtavan tärkeää, erityisesti kyse on esimiehen taidoista. Jos oma työyhteisö on hankala, tarvittaisiin joku ulkopuolinen työnohjaajana, hän sanoo.

Kolaus ammattiylpeydelle

- Hoitovirhe-epäily on tietysti aikamoinen kolaus itsetunnolle ja ammattiylpeydelle, kun on pääsääntöisesti saanut positiivista palautetta työstään. Vähän häpeällinenkin asia se on, kuvaa vanhustenhuollon ylilääkäri

Pirjo Salmi

Hän on uskaltanut puhua julkisesti omista kokemuksistaan - joutumisestaan oikeuteen syytettynä kuolemantuottamuksesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta, kun lonkkamurtumapotilas kuoli keuhkoemboliaan. Syytteeseen johtaneen tapahtuman aikaan Salmella oli kesäloman jälkeen yksin vastuullaan terveyskeskuksen kaksi 60-paikkaista vuodeosastoa, joiden potilaista suurin osa oli loman aikana vaihtunut.

Syyte meni nurin, mutta prosessi kesti yli kolme vuotta.

- Pahin vaihe oli varmaan silloin, kun sain haasteen oikeuteen. Se oli pelottava ja ahdistava kokemus, Pirjo Salmi sanoo.

Hän kertoo yrittäneensä hoitaa tilanteen omin avuin aivan liian pitkälle. Asianajajan hän hankki vasta saatuaan haasteen oikeuteen.

- Minulle suurin helpotus oli nimenomaan juridinen apu. Jälkikäteen arvioiden sitä olisi pitänyt hakea paljon aikaisemmin, hän toteaa.

Pirjo Salmi sanookin puhuvansa tapauksestaan julkisesti, jotta samankaltaiseen tilanteeseen joutuvat lääkärit osaisivat hakea apua itselleen ajoissa.

Esimiehen tuki oli ammatillinen pelastus

Juridisen tuen jälkeen tärkeimmäksi osoittautui esimiehen ja työyhteisön apu tilanteen käsittelyssä. Pirjo Salmen mielestä aivan keskeistä on esimieskollegalta saatu tuki.

- On valtavan tärkeää, että hän osoittaa ymmärrystä, osaa asettua alaisensa asemaan ja olla tukena. Kuuntelee, suhtautuu tilanteeseen asiallisesti, ei vähättele, saati moiti, jos moitteen aihetta ei ole. Eihän kukaan tee virhettä tahallaan.

Esimiehen pitää myös osata hahmottaa tilanne koko organisaation kannalta ja pystyä arvioimaan, osoittiko tapahtunut korjaamisen varaa organisaation toiminnassa.

- Vaikka lääkäri joutuu viime kädessä kantamaan vastuun, ei näissä tilanteissa välttämättä ole kyse yhden ihmisen virheestä, vaan ongelma voi olla organisaatiossa tai prosessissa. Esimiehen tehtävä onkin myös analysoida tätä puolta asiassa, hän sanoo.

Pirjo Salmi kertoo saaneensa itse erittäin hyvää esimiestukea.

- Se oli varmaan minun pelastukseni ammatillisesti, hän kiittää.

Vertaistuki olisi paras vaihtoehto

Työyhteisön olisi hänen mielestään hyvä pystyä asialliseen ja avoimeen keskusteluun asiasta.

- Lääkärin työtä ymmärtää parhaiten toinen lääkäri. Kun asioista keskustellaan, kollega voi nähdä ne toisesta näkökulmasta ja tukea sillä tavalla.

Kollegojen ei hänen mielestään kannata olla niin hienotunteisia, että lääkäri jää aivan yksin ahdistuksensa kanssa.

- Hienotunteisuuden rajan vetäminen on vaikeaa, mutta kannattaisi yrittää jotenkin selvittää, voiko toista auttaa.

Salmi kertoo saaneensa myötätuntoista ja hyvää keskusteluapua parilta kollegaltaan. Prosessin aikana hän ei toisaalta halunnutkaan tuoda asiaa laajalti yleiseen keskusteluun. Laajemmin sitä käsiteltiin työpaikalla vasta, kun oikeudenkäynti oli päättynyt.

- Luulen, että eniten apua olisi vertaistuesta, jos tuntojaan haluaa jakaa.

Muu psyykkinen tuki on hänen mielestään syytä hoitaa nimenomaan lääkärin omalla työpaikallaan, missä tapahtumat tapahtuivat ja olosuhteet tunnetaan.

- Tapahtuneista vahingoista täytyy uskaltaa puhua ja ottaa opiksi, mutta vielä tärkeämpää on avoimesti arvioida läheltä piti -tilanteita työyhteisöissä ja ennakoida, ettei vahinkoja pääse tapahtumaan. Näin vältytään monilta vaikeilta ja ahdistavilta valitusprosesseilta, Pirjo Salmi sanoo.

Ammatti-identiteetti notkahti

"Koko lääkärin ammatti-identiteetti voi saada pahan kolauksen valituksen tai kantelun yhteydessä", sanoo Leena Varesmaa-Korhonen pontensa perusteluissa.

Myös Pirjo Salmi kertoo ammatti-identiteettinsä notkahtaneen, vaikka hän oli hoitovirhe-epäilyn aikaan jo kokenut lääkäri. Hän luopui normaaleista tutkimusrutiineistaan, ryhtyi tutkimaan potilaita ylenpalttisen huolellisesti ja varmisteli diagnoosia lukuisin laboratorio- ja röntgentutkimuksin.

Hän kuitenkin itse havahtui tilanteeseen ja sai sen myös korjatuksi.

Huoli nuorista lääkäreistä

Sekä Leena Varesmaa-Korhonen että Pirjo Salmi kantavat huolta varsinkin nuorista lääkäreistä: miten valituksen tai kantelun kohteeksi joutuminen vaikuttaa työuraan.

- Nuoria lääkäreitä ei pidä pelotella, mutta jo perusopetuksessa olisi hyvä tuoda esille, että virheitä voi sattua, vaikka kuinka olet tunnollinen ja hyvä. Valituskynnys madaltuu koko ajan ja valitusten määrä kasvaa. Ne pitäisi vain osata ottaa osana tätä työtä, Pirjo Salmi miettii, vaikka epäileekin, että kunnianhimoisen ja menestyvän ammattikunnan saattaa olla vaikea omaksua tällaista asennetta.

Erittäin paljon kiitosta hän on kuitenkin saanut siitä, että on rohjennut puhua omista kokemuksistaan.

- Minusta tuntuu, että monet kollegat ovat olleet huojentuneita, että joku uskaltaa puhua asiasta.

Hae heti apua liitosta

- Ota heti yhteyttä Lääkäriliiton lakimiehiin, evästää Lääkäriliiton juristi Kati Lehtonen kantelun tai valituksen kohteeksi joutunutta lääkäriä.

Liiton juristit neuvovat ja avustavat liiton jäseniä laatimaan vastineita lääninhallituksille ja Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle. Jos edessä on oikeudenkäynti, juristit auttavat lääkäriä järjestämään itselleen asiantuntevan oikeudenkäyntiavustajan, ellei lääkäri itse tunne sopivaa asianajajaa.

Liitto auttaa lääkäriä myös etsimään lääketieteellisiä asiantuntijoita, jos niitä tarvitaan oikeudenkäyntiin.

Lääkäriliiton jäsenetuihin kuuluu lääkärin oikeusturvavakuutus. Siitä korvataan mm. lääkärin työhön liittyviä asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja. Juridisen tuen lisäksi lääkäri voi saada keskusteluapua Lääkäriliiton luottamuslääkäreiltä.

Luottamuslääkärit: avoin keskustelu hälventää ahdistusta

Esimiehillä ja kollegoilla on keskeinen tehtävä hoitovahinkoepäilyn kohteeksi joutuneen lääkärin lähimpinä tukijoina, katsoo myös Lääkäriliiton luottamuslääkäritoimikunta.

Sen mielestä valitusten ja kantelujen nostaminen avoimeen keskusteluun hälventää niihin liittyvää ahdistusta. Kun asiaa voidaan käsitellä luontevasti työpaikalla, myös tarve hakea apua ulkopuolelta todennäköisesti vähenee.

Luottamuslääkäritoimikunta vastasi Lääkäriliiton valtuuskunnassa esitettyyn ponteen kantelun tai valituksen kohteeksi joutuneiden lääkärien tukitoiminnasta.

Vaikka toimikunnan mielestä onkin ensisijaista järjestää lääkärille tukea hänen omalla työpaikallaan, ovat myös luottamuslääkärit käytettävissä tällaisessakin tilanteessa. Keskusteluapu luottamuslääkärin kanssa korostuu erityisesti silloin, kun tukea ei tunnu löytyvän omasta työyhteisöstä.

Luottamuslääkärit korostavat vahinkojen ja valitusten ennaltaehkäisyä ja pitävät tärkeänä edistää ilmapiiriä, jossa virheistä voidaan oppia. Kun vahinkoja syntyy, etsitään syitä eikä syyllisiä.

Vastauksessa kiinnitetään huomiota myös lääkärien kohtuuttomaan työkuormitukseen ja päivystysrasitukseen. Univaje heikentää työsuorituksia, aiheuttaa havaintolipsahduksia ja kasvattaa taipumusta riskinottoon.

Potilasvalitusten syynä on toimikunnan mukaan usein vuorovaikutuksen tai viestinnän epäonnistuminen. Sekin saattaa johtua lääkärin väsymyksestä, liiallisesta työpaineesta tai työuupumuksesta. Lääkäreille onkin tarjottava koulutusta vuorovaikutustaitojen parantamiseen ja oman työuupumuksen tunnistamiseen.

Ympärivuorokautisen

hoivan piirissä joka kymmenes ikäihminen

Joka kymmenes 75 vuotta täyttänyt suomalainen oli toissa vuonna ympärivuorokautisten hoivapalvelujen piirissä, eli terveyskeskuksessa, vanhainkodissa tai ympäri vuorokauden hoitoa tarjoavassa palveluasunnossa.

Säännöllistä kunnallista tai yksityistä kotipalvelua tai kotisairaanhoitoa sai 11,5 prosenttia tämänikäisistä. Näissä palveluissa asiakasmäärä on kasvanut hiukan, ja palvelut kattavat aikaisempaa pienemmän osan ikääntyneistä.

Sen sijaan omaishoidon tuki on lisääntynyt tällä vuosikymmenellä selvästi.

Kotiin annettavien palvelujen osuus vaihteli alueittain. Etelä-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla yli 15 prosenttia ikäluokasta oli näiden palvelujen piirissä, esimerkiksi Uudellamaalla. Päijät-Hämeessä ja Pohjanmaalla vain alle 10 prosenttia.

Ympärivuorikautisia hoivapalveluja saavien vanhusten osuus 75 vuotta täyttäneistä on pysynyt ennallaan useita vuosia. Yhä useampi näistä vanhuksista kuitenkin on tehostetun palveluasumisen piirissä.

Tiedot on koonnut Stakes.