Alaikäisten psykiatrinen hoitotutkimus saa kritiikkiä
Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori pitää Stakesin tuoreen selvityksen lukuja osin harhaanjohtavina. Hänen mukaansa lasten ja nuorten sairastavuus ei ole muuttunut.
Stakesin tuore selvitys alaikäisten psykiatrisesta sairaalahoidosta saa osakseen kriittistä arviointia Kansanterveyslaitoksesta.
Tutkimusprofessori Jouko Lönnqvist KTL:n Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osastolta pitää Stakesin raportissa ilmoitettuja lukuja osin harhaanjohtavina.
Lönnqvistin mukaan pelkkien suhdelukujen - hoidettavien määrä suhteessa väestömäärään - käyttö vie tässä tapauksessa hakoteille. Tutkimusprofessori huomauttaa myös, ettei Stakesin selvityksessä ole noteerattu lasten- ja nuorisopsykiatrian laitospaikoissa viime vuosina tapahtunutta kehitystä parempaan.
– Hoidossa ja hoidon määrän muutoksessa on kyse sairastavuuden, hoitopalvelujen kysynnän sekä tarjonnan välisestä tasapainosta. Kokonaisuutena lasten ja nuorten sairastavuudessa ei ole niinkään tapahtunut muutosta. Muutos on tapahtunut tarjonnassa, kun alaikäisten psykiatrista sairaalahoitoa on lisätty, Lönnqvist sanoo.
Alue-erojen tulkinta voi pettää
Stakesin tutkimuksen (Tuori, Sohlman, Ekqvist ja Solantaus: Alaikäisten psykiatrinen sairaalahoito Suomessa 1995-2004, Stakes, raportteja 13/2006) mukaan alaikäisten psykiatrinen sairaalahoito kaksinkertaistui vuosina 1995-2004.
Suurinta lisäys oli selvityksen mukaan nuoruusikäisten ja erityisesti nuorten tyttöjen kohdalla. Samalla, kun hoidettavien määrä kasvoi, lyhenivät hoitojaksot. Myös tahdosta riippumaton hoito ja pakkotoimet lähtivät nousuun.
Psykiatrisen sairaalahoidon erot alaikäisillä ovat tutkijoiden mukaan huolestuttavan suuret eri puolilla maata. Selvityksestä ilmenee, että hoitojen määrissä on paikoin kymmenkertaisia eroja.
Esimerkiksi tahdonvastaiseen hoitoon päätyi Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä vuosina 2002-04 noin kymmenkunta alaikäistä sataatuhatta alaikäistä kohti, kun taas Keski-Pohjanmaalla samaisena ajanjaksona vastaava luku oli 105 potilasta per 100 000.
Raportin johtopäätösten mukaan erot voivat selittyä palveluresurssien epätasaisella jakaantumisella tai erilaisilla painotuksilla hoidon kehittämisessä. ”Oli syy mikä tahansa, lapset ja nuoret saavat hyvin erilaista hoitoa eri puolilla Suomea”, selvityksen tekijät summaavat.
Lönnqvist varoittaa tutkijoita tällaisen päättelyn sudenkuopista.
– Alueellisia eroja tulkittaessa on oltava erityisen varovainen etenkin silloin, kun absoluuttiset luvut, tässä tapauksessa hoidettujen määrät, ovat pieniä. Suhdelukujen käyttö johtaa helposti harhaan pienten väestömäärien kohdalla. Pienetkin absoluuttiset muutokset johtavat suuriin muutoksiin suhdeluvuissa.
Tutkimusta tarvitaan
Yhtä mieltä tutkijoiden kanssa Lönnqvist on siitä, ettei havaittuja alueellisia eroja voida kunnolla selittää. Alaikäisten psykiatrisesta hoidosta Suomessa kun ei ole tarpeeksi tutkimusta.
– Alue-eroja selittävät todennäköisesti muun muassa sairastavuuserot, erot hoitoon ohjaamisessa, sairaalapaikkojen määrä ja niiden saatavuus, alueelliset hoitokäytännöt ja erot hoitojärjestelmän kehityksessä.
Hoitopaikat myös täyttyvät, kun niitä lisätään, tutkimusprofessori muistuttaa.
– On hyvä, että tällainen tutkimus on tehty. Tutkimuksen aluevertailussa ei kuitenkaan pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Essi Kähkönen
