Diabeteksen immunoterapia kannattaa aloittaa varhain
Kansainvälisen Protégé-tutkimuksen mukaan paras hyöty teplitsumabiin perustuvasta immunoterapiasta saadaan silloin, kun lääkitys aloitetaan mahdollisimman pian diabeteksen puhkeamisen jälkeen. Vastetta parantaa myös potilaan nuori ikä.
Lancetissa julkaistussa kansainvälisessä Protégé-kaksoissokkotutkimuksessa havaittiin eroja siinä, kuinka hyvin tyypin 1 diabeetikot reagoivat teplitsumabiin perustuvaan immunoterapiaan. Vastetta paransivat hoidon varhainen aloittaminen, potilaan nuori ikä ja Yhdysvalloissa asuminen.
Tutkimus toteutettiin 83 sairaalassa Pohjois-Amerikassa, Euroopassa, Israelissa ja Intiassa. Potilaat oli jaettu neljään ryhmään satunnaistetusti, mutta asuinmaa ja ikäryhmä huomioiden. Tutkimuksessa huomioitiin 513 potilasta, joiden ikä vaihteli 8 ja 35 vuoden välillä ja joilta oli diagnosoitu tyypin 1 diabetes alle 12 viikkoa aiemmin.
Täyden annoksen ryhmälle (n = 207) annettiin teplitsumabia suoneen 14 päivän ajan, kasvavin annoksin. Lääkkeen kokonaisannos oli noin 9 034 µg/m2. Pienen annoksen ryhmälle (n = 102) lääkettä annettiin vastaavalla tavalla, mutta kokonaisannos oli noin 2 985 µg/m2.
Kolmannelle ryhmälle (n = 106) annettiin kuuden päivän ajan teplitsumabia (kokonaisannos 2 426 µg/m2) ja kahdeksan päivän ajan lumelääkettä. Lumeryhmälle (n = 98) annettiin pelkkää lumetta 14 päivän ajan. Kaikki hoidot toistettiin puoli vuotta myöhemmin.
Immunoterapian tavoitteena oli insuliinin tarpeen vähentyminen (< 0,5 U/kg) yhdistettynä hyvään verensokerin hallintaan (glykohemoglobiini HbA1c < 6,5 %) vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta. Tämän tavoitteen toteutumisessa ryhmien välillä ei todettu tilastollisesti merkitseviä eroja.
Teplitsumabihoidon havaittiin kuitenkin vähentävän insuliinin tarvetta erityisesti nuorilla ja Yhdysvalloissa rekrytoiduilla potilailla, sekä silloin kun hoito aloitettiin varhaisessa vaiheessa. Näissä ryhmissä teplitsumabihoidon vaikutus näkyi myös elimistön omasta insuliinintuotannosta kertovien C-peptidien määrässä.
Tutkimuksessa todetut alueelliset erot ovat todennäköisesti seurausta diabeteksen varhaisemmasta havaitsemisesta Yhdysvalloissa esimerkiksi Intiaan verrattuna.
Tiina Lautala