Egyptin mielenterveysoloja kohennetaan suomalaisvoimin
Mitä tekee suomalainen psykiatri Egyptissä, kun päämääränä on kohentaa maan mielenterveysoloja? Muokkaa asenteita, järjestää koulutusta, pohjustaa uusia hoitokäytäntöjä ja perustaa kuntoutusosastoja esimerkiksi.
Kellokosken sairaalan nuorisopsykiatrian ylilääkäri Anna-Liisa Hannula-Tukiainen työskentelee toista vuotta psykiatrisena asiantuntijana ulkoministeriön kehitysyhteistyöohjelmassa Kairossa.
Ohjelmaa vetää kolmen hengen ryhmä, johon Hannula-Tukiaisen lisäksi kuuluu suomalainen sosiaalipsykologi ja ryhmän johtajana egyptiläinen lääkäri. Käytännön työhön, esimerkiksi koulutukseen, on osallistunut myös useita lyhytaikaisia konsultteja Suomestakin.
Kuin Suomessa 1960-luvulla
Laajan ohjelman yksi keskeisistä tavoitteista on muokata asenteita sallivammiksi mielenterveyspotilaita kohtaan.
- Psykiatrisilla potilailla on Egyptissä vielä stigma, ja monet jäävät hoidon tavoittamattomiin. Tilanne on ehkä samanlainen kuin Suomessa 1950-60-luvuilla, Anna-Liisa Hannula-Tukiainen miettii.
Erona on kuitenkin egyptiläisen kulttuurin suuri yhteisöllisyys, joka vaikuttaa myös mielenterveystyöhön. Yhteisöllä on paljon suurempi merkitys kuin Suomessa ja se huolehtii jäsenistään. Ilmiön kääntöpuoli on, että perhe voi myös kokonaan hylätä mielenterveysongelmaisen, jos asia koetaan häpeälliseksi.
- Naisia on hylätty, kun he ovat sairautensa takia tehneet tekoja, joita perheen on vaikea hyväksyä.
Asenteisiin yritetään vaikuttaa esimerkiksi yhteisöjen keskuudessa tehtävällä työllä:
- Meillä on hyvällä alulla pilotti, jossa tehdään yhteistyötä paikallisten uskonnollisten johtajien ja traditionaalisten parantajien sekä yhteisön muiden tärkeiden henkilöiden kanssa, Anna-Liisa Hannula-Tukiainen kertoo.
Paljon yhteistyötä on tehty myös terveysministeriön ja muun hallinnon sekä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Terveydenhuollon ammattilaisillekaan ei välttämättä ole selvää, että mielenterveyskysymyksistä voidaan puhua.
Muutosta myös tapahtuu. Mielenterveyskysymykset on hyväksytty osaksi meneillään olevaa terveydenhuollon uudistusta.
Avohoito puuttuu vielä
Egyptiläinen psykiatrinen hoito rakentuu ennen kaikkea joidenkin suurten mielisairaaloiden varaan, mutta mielenterveyspotilaille on myös jonkin verran osastoja yleissairaaloissa. Avohoitopalveluja siten kuin Suomessa ei ole. Egyptin lähes 80:aa miljoonaa asukasta varten on julkisessa terveydenhuollossa noin 9 000 sairaalapaikkaa.
- Psykiatreja on joidenkin arvioiden mukaan 500, toisten mukaan enemmänkin. Ongelmana kuitenkin on, että monet psykiatrit lähtevät töihin rikkaampiin arabimaihin, Hannula-Tukiainen kertoo.
Tärkeä osa-alue ohjelmassa onkin kouluttaa perusterveydenhuollon työntekijöitä kohtaamaan ja tunnistamaan mielenterveysongelmia ja arvioimaan, mitkä potilaat on syytä lähettää eteenpäin.
Hoidon sisältöä ja hoitokäytäntöjä kohennetaan ohjelman piirissä olevissa viidessä mielisairaalassa, joiden henkilökunnalle on järjestetty runsaasti koulutusta. Ohjelmassa on myös kehitetty opas skitsofrenian ja depression hoitokäytäntöjen yhtenäistämiseksi.
Aivan uutta ovat olleet ohjelman aikana perustetut kuntoutusosastot ja päivätoimintakeskukset sekä lasten päiväosasto ja nuorisopsykiatrian poliklinikka.
Anna-Liisa Hannula-Tukiaisen mukaan mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys on Egyptissä periaatteessa samaa luokkaa kuin Suomessakin, pääpiirteissään myös ongelmat ovat samanlaisia.
Erilainen kulttuuri tuo kuitenkin omat sävynsä:
- Paikallisten lääkärien mukaan esimerkiksi skitsofreenikoilla harhojen sisältö saattaa olla voimakkaasti uskonnollisesti värittynyt, Hannula-Tukiainen kuvaa.
- Uskonnosta kuitenkin haetaan paljon apuakin niin, että sen voi nähdä myös resurssina, hän pohtii.
Silti myös usko pahoihin henkiin ja pahaan silmään elää, kairolaisten lääkärien mukaan jopa yläegyptiläisten maaseutulääkärien keskuudessa.
- Toisaalta maassa on hyvin paljon länsimaista kulttuuria, ja suuri osa lääkärikunnasta ajattelee ja toimii aivan länsimaalaisittain.
Byrokraattisuus vaikeinta hyväksyä
Anna-Liisa Hannula-Tukiaisella on Egyptissä perhe mukanaan. Sekä Hannula-Tukiainen että hänen miehensä tunsivat maata jo entuudestaan, suhde Egyptiin on "eräänlainen pitkä rakkaussuhde". Silti egyptiläisessä työelämässä mukana oleminen yllätti.
- Tämä on aikamoinen kulttuurisen oppimisen prosessi. Oma sopeutumisensa on jo Kairoon, joka on Afrikan suurin kaupunki, hän sanoo.
Vaikeinta on ollut ehkä byrokraattisuuden ja auktoritatiivisuuden sietäminen: kaikkeen tarvitaan määräys ylempää ja lupa, ja paperisota on massiivista. Jos asiat eivät etene, ei sillä, jolle tehtävä annettiin, ehkä ollutkaan valtuuksia tehdä sitä.
Naiset jäävät yhteiskunnassa taustalle.
- Monet lääkäreistä ja hoitajista ovat naisia, mutta joskus tuntuu, että minunkin antamani ohjeet saatettaisiin ottaa paremmin vastaan, jos olisin mies, Anna-Liisa Hannula-Tukiainen miettii.
