Elintoimintojen huono seuranta on johtanut kuolemiin – Valviran käsittelyssä useita tapauksia
Puutteita on ollut sekä hoitajien että lääkärien toiminnassa.
Valvirassa on ollut selvitettävänä useita tapauksia, joissa potilaan elintoimintoja ei ole seurattu asianmukaisesti. Vakava tila on jäänyt huomaamatta ja potilaita on jopa kuollut.
Puutteita on todettu sekä hoitajien että lääkärien osaamisessa ja toiminnassa.
Seurannassa on ollut ongelmia esimerkiksi leikkausten, kaatumisten ja pään lyömisten jälkeen tai yleistilan laskun yhteydessä.
Kyse on Valviran mukaan ollut joko puutteellisista lääkärin määräyksistä tai yleisohjeista, niiden noudattamatta jättämisestä, tai siitä, että potilaan voinnin muuttuessa ei ole ymmärretty seurata elintoimintoja.
Valvontaviranomainen kaipaakin määräyksiin tai yleisohjeisiin tavoite- tai viitearvoja, joiden toteutumatta jääminen edellyttää potilaan tilan tarkempaa arviota tai hoitotoimenpiteitä.
Yleisimmin puutteita on ollut lämmön, verenpaineen, pulssin, verensokerin, hengitystaajuuden, veren happikyllästeisyyden, tajunnan tason ja virtsan erityksen seurannassa. Lisäksi potilaan yleistilaa koskeva seuranta on voinut olla vähäistä. Tämä tarkoittaa muun muassa ihon värin ja lämpötilan, hikisyyden ja toimintakyvyn seurantaa.
Seuranta on perustehtävä
Valvira muistuttaa, että lääkäri päättää potilaan hoidosta ja antaa hoitajille tarvittavat määräykset seurannasta.
Toisaalta hoitajien perustehtäviin kuuluu seurata potilaan vointia.
– Hoitotyöntekijöiden tulee koulutuksensa perusteella ymmärtää tarvittaessa oma-aloitteisesti, ilman lääkärin erillistä ohjeistusta, seurata potilaan vointia ja elintoimintoja, sekä ryhtyä niiden perusteella tarvittaviin toimenpiteisiin. Hoitajien tulee raportoida lääkärille elintoiminnoissa tapahtuneista muutoksista ja muista voinnissa tapahtuneista muutoksista sekä informoida muita työntekijöitä muutoksista, viranomainen kirjoittaa.
Valvira patistaa sekä lääkäreitä että hoitajia huolellisuuteen potilasasiakirjamerkinnöissä niin hoitomääräysten, tutkimusten ja voinnin muutosten osalta. Myös peruselintoimintojen mittaamisesta ja mittaustuloksista pitää tehdä potilasasiakirjamerkinnät.
Esimerkit puhuvat puolestaan
Valvira ottaa esille useita tapausesimerkkejä. Yhdessä tapauksessa leikatun potilaan matalaa verenpainetta ei seurattu.
Leikkauksen jälkeen potilaan verenpaine oli heräämössä matala (85/52 mmHg) ja pulssi korkea (130). Tästä huolimatta anestesialääkäri antoi luvan siirtää potilaan osastolle. Osastolle raportoitiin matalasta verenpaineesta, mutta siellä ei kontrolloitu potilaan peruselintoimintoja siinäkään vaiheessa, kun potilaalla oli pahoinvointia. Myöhemmin potilas meni elottomaksi. Elvytys ei tuottanut tulosta, vaan potilas menehtyi. Ruumiinavauksessa potilaalla todettiin verenvuoto vatsaonteloon.
Toisessa esimerkkitapauksessa potilas oli kaatunut osastolla.
Potilas kaatui osastolla ja löi päänsä. Hänellä oli perussairauksina 2-tyypin diabetes ja sydämen eteisvärinä, johon hänellä oli Marevan-lääkitys. Potilaalta ei mitattu verenpainetta, pulssia eikä seurattu tajunnan tasoa. Kaksi päivää kaatumisen jälkeen potilas meni sekavaksi, ja tutkimuksissa hänellä todettiin aivoverenvuoto, johon hän menehtyi.
Valvira muistuttaa, että potilaiden hoidon laatu ja siihen liittyvät toimintaohjeet ovat viime kädessä toimintayksikön esimiesten vastuulla.
Kuva: Panthermedia
