Erikoislääkärien täydennyskoulutus toteutuu parhaiten Varsinais-Suomessa "Täydennyskoulutuksen lisääminen on tietoinen valinta"
- Olemme tietoisesti lisänneet täydennyskoulutuksen määrää sairaanhoitopiirissämme. Tietysti voisimme perustaa sillä rahalla uusia virkoja, mutta olemme päättäneet vastata koulutustoiveisiin, sanoo Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtaja Aki Lindén.
Suomen Lääkäriliitto haluaa, että lääkäreille taataan vuosittain ainakin kymmenen koulutuspäivää ammattitaitonsa ylläpitämiseksi. Lääkärikyselyn 2006 tulosten perusteella erikoislääkärien täydennyskoulutus toteutuu parhaiten Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä, jossa erikoislääkärit ilmoittivat saavansa keskimäärin kymmenen päivää täydennyskoulutusta vuodessa (s. 649). Vaikka ero muihin sairaanhoitopiireihin ei ole suuri, Lindén iloitsee siitä, että Varsinais-Suomessa viimeisten kolmen vuoden aikana jatkuvasti nostettu koulutusmääräraha alkaa näkyä lääkäreille.
Tänä vuonna henkilöstön osaamiseen suunnattava lisäpanostus on kaikkiaan 700 000 euroa. Täydennyskoulutuksen osuus summasta on 200 000 euroa. Saman verran laitetaan virkarakenteen muutoksiin, ja 300 000 euroa sairaanhoitopiirin omaan, kannustavaan palkkaukseen.
- Kokonaisuudessahan koulutukseen käytetään koko sairaanhoitopiirissä lähes kolme miljoonaa euroa, joka on yksi prosentti palkkasummasta. Sairaanhoitopiirin oman, sisäisen koulutuksen lisäksi lääkärit käyvät koulutuksissa kotimaassa ja ulkomailla, Lindén kertoo.
Varsinais-Suomen kuuden tuhannen työntekijän sairaanhoitopiirin organisaatio on pyritty pitämään mahdollisimman matalana ja tulosyksiköt pieninä. Tiedottamista sairaanhoitopiirin sisällä on lisätty, jotta ylin johto ja työntekijät ymmärtäisivät toistensa työtä ja kehittymistoiveita. Johto jalkautuu työntekijöiden keskelle erilaisissa tilaisuuksissa. Työntekijät ovat lähestyneet suoraan myös Lindéniä koulutustoiveineen ja -vaatimuksineen.
- Periaatteemme on, että kun tulosyksikön johtaja päättää koulutukseen pääsystä, se on aina palkallista. Muihin koulutuksiin lääkärit saattavat käyttää aktiivivapaita tai mennä jopa ilman palkkaa.
Lindén korostaa, että esimieheltä vaatii taitoa osata käyttää koulutusmäärärahat vuoden mittaan niin, että mahdollisimman moni lääkäri hyötyy niistä tasapuolisesti. Hän onkin pohtinut, olisiko Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirillä tarvetta palkata koulutussuunnittelija, joka huolehtisi siitä, että koulutus ankkuroituisi jokaisen yksikön ja yksittäisten lääkärien kehittymishaasteisiin. Varsinais-Suomessa halutaan ohjata erikoistuvia lääkäreitä myös pidempiin koulutuksiin, jotka maksetaan EVO-rahalla.
- Emme mekään täydellisiä ole. Tiedän, etteivät kaikki lääkärit ole päässeet toivomiinsa koulutuksiin eikä koulutussuunnittelumme ole vielä niin suunnitelmallista kuin haluamme sen tulevaisuudessa olevan. Haluamme lääkäreiltä palautetta, miten he kokevat koulutukseen pääsyn, Lindén sanoo.
Lääkärit tietävät, että lääketiede muuttuu
TYKSin sisätautiklinikalla työskentelevän erikoislääkäri Marja Hietarinnan kokemuksen mukaan TYKSissa on nykyisin kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota koulutukseen. Lääkärit ovat tietoisia oman erikoisalueensa koulutusmahdollisuuksista, ja erityisesti erikoistuvien koulutukseen on panostettu. Sattumanvaraisesti ei kuitenkaan 70 kollegan muodostamasta sisätautien yksiköstä koulutukseen lähdetä, vaan vastuualueen vastaava johtaja päättää osallistumisesta tutkimalla muun muassa koulutuksen ohjelmaa. Harvinaisemman erikoisalueen lääkärin voi olla todella vaikea irrottautua muutamaksikin päiväksi, sillä sijaista voi olla vaikea löytää. Vaikka erikoislääkärien virkoja ei ole riittävästi, sijaisen saaminen ei saisi Hietarinnan mielestä kaatua stressinä koulutukseen lähtevän lääkärin niskaan.
- Onneksi esimerkiksi sisätauteihin liittyvää korkeatasoista koulutusta järjestetään tässä Turku-Helsinki-akselilla ja myös iltaisin. Joskus hyviä tilaisuuksia sattuu jopa päällekkäin eli tarjontaa on, Hietarinta toteaa.
TYKSin sisätautien klinikan lääkäreillä on velvollisuus raportoida koulutusten sisällöstä kollegoilleen sähköpostin välityksellä. Hietarinta kertoo lukevansa raportteja mielenkiinnolla, vaikka ne eivät osuisikaan suoraan omaan erikoisalueeseen.
Hänen mielestään johdon pitäisi huolehtia koulutuksen nykyistä tasaisemmasta jakautumisesta niin, että tähän mennessä vähemmän kouluttautuneet pääsevät päivittämään tietonsa. Se, että lääkärien täydennyskoulutuksen määrää on alettu seurata ja valvoa aiempaa aktiivisemmin, on Marja Hietarinnan mielestä erittäin hyvä asia. Alueellisten erojen raportoiminen voi herättää sairaanhoitopiirit parantamaan omaa tilannettaan.
Hietarinta uskoo, että lääketeollisuuden osuus koulutusten rahoittajana saattaa pienentyä tulevaisuudessa, joten työnantajalta vaaditaan yhä suurempaa sitoutumista koulutusten rahoittamiseen. Kouluttautuminen on välttämätöntä, ja lääkärit tietävät, että lääketiede muuttuu koko ajan.
- Tuskin kukaan haluaisi mennä sellaisen lääkärin vastaanotolle, jonka tiedot eivät ole ajan tasalla. Toisaalta jos esimerkiksi sairaala kertoo viranhakuilmoituksessaan panostavansa lääkärien täydennyskoulutukseen, se houkuttelee varmasti lääkäreitä, Hietarinta uskoo.
