Euroopan urologikongressissa puhuttiin elämänlaadusta Yliaktiivinen rakko on yhä vaiettu ongelma
Noin joka viides eläkeikäinen suomalainen kärsii yliaktiivisesta rakosta. Potilaiden joukossa on kuitenkin myös keski-ikäisiä ihmisiä. Arviolta noin 400 000 suomalaista joutuu rajoittamaan jokapäiväistä elämäänsä yliaktiivisesti toimivan rakon vuoksi.
Ongelma on yleinen kaikissa länsimaissa, ja viime viikolla Euroopan urologikongressissa Wienissä pohdittiin, miten vaiettu ongelma saataisiin näkyvämmäksi ja siten paremmalle hoidolle.
- Niin kansalaisten kuin meidän lääkärienkin tietoisuus tästä ongelmasta on onneksi aivan viime vuosina selvästi lisääntynyt, sanoo Tampereen yliopistollisen keskussairaalan urologian professori Teuvo Tammela. Hän johti nelisen vuotta sitten tutkimusta, jossa selvitettiin virtsanpidätyssairauksien yleisyyttä Suomessa.
Tutkimukseen osallistui 51 yleislääkäriä, jotka kukin haastattelivat 50 perättäistä vastaanotolle tullutta potilasta. Runsaat 20 prosenttia haastatelluista sai diagnoosin yliaktiivinen rakko. Yliaktiivisen rakon oireyhtymässä määräävin oire on virtsapakko. Tihentyneeksi virtsaamistarpeeksi lasketaan yli kahdeksan vessakäyntiä vuorokaudessa. Kolmasosa potilaista kärsii pakkoinkontinenssista, jossa virtsa pääsee karkaamaan. Pieni osa potilaista voi potea myös sekamuotoista inkontinenssia, joka ilmenee sekä pakko- että ponnistusinkontinenssina.
Koko elämä kapenee
Yliaktiivisesta rakosta kärsivät ihmiset kapeuttavat koko elämänsä vaivansa vuoksi. Oireyhtymään liittyy myös merkittävä depressioriski sekä suurentunut riski joutua sairaalahoitoon. Potilaat kertovat olevan kammottavaa, miten rakko alkaakin ohjata heitä, eivätkä he rakkoaan, sanoi urologikongressissa puhunut naistentautien erikoislääkäri Alessandra Graziottin, joka johtaa gynekologian ja lääketieteellisen seksologian keskusta Milanossa.
Tutkimusten mukaan ihmiset ajattelevat yliaktiivisen rakon kuuluvan ikääntymiseen, odottavat keskimäärin kolme vuotta ennen tutkimuksiin ja hoitoon hakeutumista ja ehtivät tänä aikana tehdä normaaliin elämäänsä monenlaisia rajoituksia. Nelisenkymmentä prosenttia heistä kertoo vaivan heikentäneen heidän läheisiä ihmissuhteitaan. Minulla on potilaita, jotka jo keski-iässä luopuvat seksielämästään, koska häpeävät virtsankarkailua yhdynnän ja orgasmin aikana, kertoi Alessandra Graziottin.
Urologikongressin lehdistötilaisuudessa oli kokemuksistaan kertomassa myös potilaita, jotka olivat kärsineet yliaktiivisesta rakosta useiden vuosien ajan. Kansallisuudestaan tai elämäntilanteestaan riippumatta potilaat kuvasivat elämäänsä ennen lääkehoidon aloittamista vain puolittaiseksi elämäksi. Jos esimerkiksi yöllä pitää käydä parin tunnin välein vessassa, päiväaikainen aktiviteetti laskee, mikä voi merkitä jopa työelämästä luopumista. Teatterit, elokuvat ja konsertit ovat saavuttamattomia kulttuurinautintoja. Jopa niin pieni asia kuin iltakävely puolison kanssa voi käydä yliaktiivisesta rakosta kärsivälle ihmiselle mahdottomaksi.
Hoidot sopivat eri ihmisille eri tavoin
Koska yliaktiivisen rakon taustalla voi olla erilaisia fysiologisia syitä, myös hoito on aina räätälöitävä potilaskohtaisesti. Rakkoaan voi harjoittaa sietämään painetta, ja tähän harjoitteluun voidaan yhdistää myös lääkehoito.
Markkinoilla on erilaisia ns. antimuskariineja, antikolinergisiä lääkkeitä, joiden vaikutus kohdistuu määrättyihin parasympaattisen ja keskushermoston säätelemiin toimintoihin. Maailmanlaajuisesti eniten käytetty lääke on tolterodiini, joka oli kuusi vuotta sitten markkinoille tullessaan ensimmäinen nimenomaan yliaktiivisen rakon hoitoon kehitetty lääke.
Lähiaikoina Suomenkin markkinoille pitäisi tulla kaksi uutta valmistetta, kertoo professori Teuvo Tammela. Hän sanoo, ettei parhaillaan ole vielä täysin tyytyväinen lääkehoitojen tuloksiin. Jotkut potilaat saavat todella hyvän vasteen lääkkeestä, joka ei taas toista potilasta auta juuri lainkaan.
Monet kertovat myös lopettaneensa lääkehoidon joko kalliina pitämänsä hinnan tai sivuvaikutusten, kuten esimerkiksi suun kuivumisen takia, Tammela huomauttaa.
Yliaktiivista rakkoa voidaan hoitaa nykyisin myös sakraalisella neurostimulaatiolla. Leikkauksessa potilaan ristihermon viereen asennetaan stimulaattori, joka hillitsee detrusor-lihaksen supistelua. Teuvo Tammelan mukaan tulokset ovat hyviä tietyillä potilailla, jotka valitaan testilaitteen avulla valikoiden. Laite on kuitenkin kallis, mikä rajoittaa sen käyttöä. Tammelan mukaan kunnat ovat kuitenkin toistaiseksi suostuneet asennusleikkauksiin, mikäli mikään muu hoito ei tuota tuloksia. Leikkauksia tehdään muutama kymmen vuosittain ja ne on keskitetty Tampereelle ja Ouluun.
