HDL-kolesterolin rooli on tutkimuksen uusi haaste
- Olemme nyt samantapaisessa tilanteessa HDL-kolesterolin tasoon vaikuttamisen kanssa kuin olimme LDL:ään vaikuttavien lääkkeellisten hoitojen kanssa 10-15 vuotta sitten. Tarvitsemme lääkkeen, joka nostaa HDL:n tasoa yhtä tehokkaasti ja turvallisesti kuin statiinit laskevat LDL-kolesterolia, kiteytti professori
Philip Barter
Sydneyn yliopistosta Euroopan Ateroskleroosiyhdistyksen kongressissa Helsingissä.HDL-kolesterolin roolia sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä ja taudin synnyssä on tutkittu aktiivisesti viime vuosina. Hoidon tarvetta lisäävät mm. tyypin 2 diabetes ja metabolinen oireyhtymä, jotka yleistyvät koko maailmassa.
Barter ja professori
Bryan Brewer
Washington Hospital Centeristä totesivat statiinien osoittautuneen riittämättömäksi suojaksi monille sydän ja verisuonisairauksien riskipotilaille. Heillä verisuonia suojaavan HDL-kolesterolin pitoisuus on pieni, joten vähäinenkin LDL-pitoisuus voi olla huomattava haitta.Barterin mukaan HDL:ään vaikuttavien lääkehoitojen kehittäminen on vaikeaa monista syistä. HDL:n säätely elimistössä, kuten myös HDL:n sydäntä suojaava vaikutusmekanismi, on monivaiheinen kokonaisuus. Vielä ei kunnolla tiedetä, mikä HDL-pitoisuuden suurentamisen monista myönteisestä seurauksista on tärkein sydän- ja verisuonisairauksien estämisen kannalta ja miksi.
HDL-kolesterolitasoa nostavista lääkeryhmistä tutkitaan mm. CETP:n estäjiä (cholesteryl ester transfer protein). Ihmisillä tehdyissä kokeissa niillä on kuitenkin ollut huomattavia sivuvaikutuksia. Esimerkiksi Pfizerin torsetrapibin käyttö lisäsi ILLUMINATE-tutkimuksen mukaan selvästi kuolleisuutta yhdistelmähoidossa atorvastatiinin kanssa.
Vielä ei tiedetä, liittyvätkö torsetrapibin haittavaikutukset lääkkeen vaikutusmekanismiin CETP:n estoon vai esimerkiksi lääkkeen johonkin myrkylliseen ominaisuuteen. Jos vaara liittyy vain torsetrapibiin, muista uusista CETP:n estäjistä saatetaan kehittää tehokas ja turvallinen lääke.
Riskiprofiili selville
Kanadassa tehty Quebec Cardiovascular Study -tutkimus selvitti metabolisen oireyhtymän ja vatsaonteloon kertyvän rasvan yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin. Tutkimuksen mukaan sairastumisriski on suoraan suhteessa vatsaontelorasvan määrään. Perinteiset sydänsairauden riskitekijät, korkea kolesterolitaso ja verenpaine sekä tupakointi, kasvattavat riskiä vielä merkittävästi.
Tutkimusta johtanut kanadalaisprofessori
Jean-Pierre Després
Lavalin sairaalasta totesi, että lääkäreiden tulisi selvittää perinteisten riskitekijöiden lisäksi myös metaboliseen oireyhtymään liittyvät tekijät ja määritellä potilaan kardiometabolinen riskiprofiili.Rasvan kertyminen vatsaonteloon on hyvin yksilöllistä. Suurikaan ylipaino ei välttämättä johda metaboliseen oireyhtymään, kun taas joillakin geneettisesti alttiilla henkilöillä jo muutaman kilon ylipaino johtaa selvään rasva-aineenvaihdunnan häiriöön. Näillä henkilöillä voi olla selvästi suurentunut tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riski myös silloin, kun heiltä puuttuvat tunnetut sydänsairauden riskitekijät
