Hoitotakuu jakaa näkemykset: Tilapäinen menopiikki vai menojen pysyvä lisäys
Hoitotakuun taloudelliset vaikutukset jakavat terveydenhuollon asiantuntijat kahteen vastakkaiseen leiriin. Toisten mukaan tulossa on kertaluontoinen menopiikki, toisten mielestä menot kasvavat pysyvästi.
Tilapäiseksi lisäyksen arvioivat monet eri erikoisalojen asiantuntijat. Heidän mukaansa yhtenäiset hoitokriteerit vain kirjaavat nykyisen käytännön, joten vaikutukset jäävät vähäisiksi. Myös valtionhallinnossa uskotaan menojen kasvavan vain väliaikaisesti.
Sairaanhoitopiireissä ja monissa kunnissa on sen sijaan melko yleinen käsitys, että menot kasvavat pysyvästi.
- Taloudellisia vaikutuksia on käytännössä mahdotonta ennakoida luotettavasti, sanoo kehittämispäällikkö Markku Pekurinen Stakesin Terveystaloustieteen keskuksesta. Hän on selvittänyt, minkälaisia odotuksia terveydenhuollon käytännön johtavilla asiantuntijoilla on hoitotakuun vaikutuksista.
Lisärahaa puhelinneuvontaan ja omalääkäreille
Suurimmille kaupungeille ja valikoiduille terveyskeskuksille lähetetyn kyselyn perusteella hoitotakuun toteuttamiseen tarvitaan perusterveydenhuollossa koko maassa tänä vuonna noin 45 miljoonaa euroa lisärahaa. Kyselyn vastaajat edustavat hieman alle puolta maan väestöstä ja puolta perusterveydenhuollon menoista.
Eniten lisärahaa tarvitaan suun terveydenhuoltoon, mutta myös omalääkäritoimintaan ja puhelinneuvontaan.
Ensi vuoden lisärahoitustarpeeksi arvioidaan noin 25 miljoonaa euroa.
Erikoissairaanhoidossa lisärahaa tarvitaan sairaanhoitopiirien arvion mukaan tänä vuonna koko maassa noin sata miljoonaa euroa, ensi vuonna noin kuusi miljoonaa euroa.
Verisuonikirurgiaa voi vähentää?
Uudistuksen vaikutusta erikoisalojen voimavaroihin pidetään yleensä suhteellisen vähäisenä sen tähden, että kriteerien katsotaan kirjaavan nykyiset käytännöt. Tästä yleislinjasta poikkeavien näkemysten mukaan voimavaroja tarvitaan nykyistä enemmän suun terveydenhuoltoon ja ortopediaan, mutta myös neurologiaan, glaukooman hoitoon, kuulokojeiden sovitukseen ja allergisen nuhan siedätyshoitoon.
Nykyistä vähemmän voimavaroja sen sijaan arvioidaan tarvittavan verisuonikirurgiaan.
Selviä alueellisia eroja kiireettömän hoidon saatavuudessa on selvityksen mukaan varsinkin suun terveydenhuollossa, silmätaudeissa, ortopediassa, urologiassa, korva-, nenä- ja kurkkutaudeissa, gastroenterologiassa, yleiskirurgiassa, neurologiassa, plastiikkakirurgiassa, apuvälinepalveluissa ja kuvantamisessa.
Arviot perustuvat hoidon perusteista annettuihin kirjallisiin lausuntoihin, joita ovat antaneet mm. sairaanhoitopiirit, valikoidut terveyskeskukset, erikoislääkäriyhdistykset ja keskeiset vaikuttajayhteisöt.
