Ihmisaivojen salaisuuksia pohdittiin Biomedicumissa
Aivot eivät niinkään kehity yksittäisten geenien ja aivojen kemian vaikutuksesta, vaan olennaista on näiden yhteispeli ja keskinäinen kommunikaatio. Tärkeä tekijä on myös ympäristö, niin solujen välitön elintila kuin ympäristö laajemmin ymmärrettynä.Näitä seikkoja painotti professori Eero Castrén Helsingin Biomedicumissa järjestetyssä The Human(e) Brain -symposiumissa, jonka järjestivät Helsingin yliopisto ja Suomalainen Tiedeakatemia. Symposiumin laajana aiheena olivat ihmisaivojen salat antiikin ajasta nykypäivään. Monitieteisyys merkitsi myös kurkistuksia länsimaiseen filosofian ja (lääke)tieteen historiaan.
Aivojen muokkautuvuus, aivojen kuvantaminen, neurodegeneratiiviset sairaudet sekä neurobiologian mahdollisuudet selittää tietoisuutta olivat kahteen osaan jaetun symposiumin lääketieteellisen osion aiheita.
Castren korosti muokkautuvuutta aivojen ja koko hermoston kehittymisen kannalta elintärkeäksi tekijäksi. Hänen mukaansa aivojen toimintaa ja kehitystä ei pitäisi tarkastella yksittäisten hermosolujen, geenien tai välittäjäaineiden tasolla.
– Kyse on vuorovaikutteisesta verkostosta, josta emme vielä tiedä edes kovin paljoa.
Solujen darwinismi
Helsingin yliopiston Neurotieteen tutkimuskeskuksessa työskentelevä Castrén havainnollisti geenien ja ympäristön yhteispeliä ja roolijakoa vertaamalla yksittäisten hermosolujen toimintaa ja kasvua puun kasvuun.
Jokaisella puulajilla on oma geneettinen rakenteensa, joka antaa puulle sen lajille tunnusomaisen ulkomuodon ja rakenteen. Ympäristö kuitenkin usein määrää puun yksityiskohtaiset muodot ja säätelee myös kasvua.
Ison puun varjossa kasvava pieni puu pyrkii auringonvaloa kohti ja kasvaa siksi vinoon.
– Puun varjossa oleminen ei ole siis geneettisen tason pulma puulle, vaan se kasvaa vinoon, koska se on varjossa. Hermosolut tekevät samoin. Ne yrittävät ”kasvaa kohti valoa” eli tässä tapauksessa ympäröivien hermosolujen aktiivisuus on valoa. – Läheskään kaikki solujen toiminnassa ei siis johdu geeneistä, vaikka geenien merkitystä nykyisin korostetaan. Yksittäiset solut saavat lopullisen muotonsa ja tehtävänsä Castrénin kuvailemassa hermosolujen aktiivisessa ja mutkikkaassa yhteispelissä.
Aivojen myönteiseen kehitykseen liittyy näennäisen paradoksaalisesti myös solutuho. Castrenin mukaan tuhoa ei pidä nähdä yksinomaan kielteisenä ilmiönä: solujen eliminaatio merkitsee niiden solujen valikoitumista ja jalostumista, jotka toimivat hyvin.
Biomedicumin ulkomaisia puhujia olivat muun muassa Julius Rocca Birminghamin yliopistosta, Patricia Churchland Kalifornian yliopistosta ja John Hardy National Institutes of Healthista (NIH) Bethesdasta.
Janne Ora
