Karri Paavonen ja Aino Soro-Paavonen:

Postdocina ulkomailla solmii tärkeitä kontakteja ja avartaa ajatteluaan

- Jos ajattelee tulevaisuutta tutkijana, ulkomaille lähtö postdoc-vaiheessa on melkein välttämättömyys, sanovat 32-vuotiaat lääkärit

Karri Paavonen

Aino Soro-Paavonen

He ovat päättelemässä noin kahden ja puolen vuoden tutkijanvaihtoaan Melbournessa, Australiassa. Lentoliput Helsinkiin on jo tilattu, joten nyt tehdään kiireesti viimeisiä labratöitä valmiiksi.

Viime viikot Karri Paavonen on avustanut puolisonsa hiirikokeissa saatuaan omat tutkimuksensa Ludwig Instute for Cancer Research -laboratoriossa päätökseen.

Alunperin Melbourneen suunnattiin ensisijaisesti Karrin tutkimuksen vuoksi.

- Tutkin väitöstyössäni Professori Kari Alitalon ryhmässä VEGF-kasvutekijöiden perusbiologiaa soluviljelymalleissa ja koe-eläinmalleissa. Koska Alitalolla on tiivistä yhteistyötä Ludwig-instituutin kanssa, tänne oli luontevaa tulla, Karri Paavonen kertoo.

Tutkimustyö on sujunut hyvin, ja plakkariin jäi julkaisuja, olleita ja tulevia. Karri Paavonen kuitenkin sanoo kilpailun julkaisuista kiristyneen sinäkin aikana, kun hän on tutkimusta harjoittanut.

- Takavuosina esimerkiksi syövän kasvutekijöitä tutkittiin sen verran harvassa paikassa, että julkaisuja sai yksittäinen väitöskirjaopiskelijakin parin vuoden työllä todella hyviinkin kansainvälisiin lehtiin. Nyt kilpailu on koventunut ja kovatasoisissa lehdissä julkaiseminen on muuttunut hankalammaksi, Karri Paavonen pohtii.

Varaudu vaihdoksiin

Ulkomaille lähtiessä pitää varautua myös siihen, ettei kaikki suju aina niin kuin on kotimaassa suunnitellut.

Aino Soro-Paavonen aloitti postdoc-työnsä Melbournen yliopistolla, mutta vaihtoi yksikköä todettuaan, ettei kyseinen ryhmä täytä hyvän laboratorion kriteerejä. Onneksi siirtyminen professori Mark Cooperin johtamaan Diabetic Complications -ryhmään Baker Heart Resarch Instituuttiin osoittautui hyväksi valinnaksi.

- Väitöskirjatyössäni tutkin professori

Marja-Riitta Taskisen

Ainon ensimmäinen tutkimuslaboratorio valikoitui kotimaisten kontaktien kautta, nykyinen keskus löytyi, koska paikan päällä oli helpompaa tutkailla itselle sopivaa labraa.

Paavoset sanovat, että hyvän laboratorion tunnistaa julkaisuaktiivisuudesta, uudenaikaisista tiloista ja henkilökunnan määrästä. On toki tärkeää, että koko instituutti on toimiva ja tarjoaa parhaat valmiudet eri laboratorioiden yhteiskäyttöön.

Suomi on kilpailukykyinen

Melbournessa Paavoset ovat myös todenneet, miten loistava on Helsingin Biomedicum sekä ulkoisilta olosuhteiltaan että työpaikkana.

- Täällä tutkija pipetoi eksperimenttinsä itse alusta loppuun; työt avustavan laboratoriohenkilökunnan ja tutkijoiden kesken jakautuvat eri tavalla kuin Suomessa. Myös laitteet ovat Helsingissä erittäin modernit. Työyhteisöt ovat täällä hyvin kansainvälisiä, mutta niin ne ovat nykyisin Suomessakin, Karri vertaa.

- Toisaalta on hyväksi nähdä ja oppia erilaisia työtapoja, se aina avartaa. Baker-instituutissa työskennellessä opin uuden tutkimusalueen, kun taas Suomessa työskennellessä olisin todennäköisimmin jatkanut ennestään tutuissa aiheissa, Aino Soro-Paavonen naurahtaa.

Paavoset palaavat aikanaan Melbournen keväästä Suomen syksyyn ja potilastyöhön. Molemmat haluavat jatkaa erikoistumista sisätauteihin. Tuliaisina on Australian vuosilta paljon mukavia muistoja - sekä pieni Arttu-poika, joka näki päivänvalon eteläisellä pallonpuoliskolla.