Kasvojen liikkeillä merkitystä puheen ymmärtämiselle
Onko sinun vaikeampi ymmärtää vierasta kieltä puhuessasi puhelimessa? Helpottaako hälinässä keskustelua, jos näet hyvin keskustelukumppanisi kasvot?
Uusi aivojen kuvantamistekniikka yhdistettynä neuropsykologiseen perustutkimukseen tuottaa tutkittua tietoa siitä, miten aivot toteuttavat psyykkisiä toimintoja kahden erikoistuneen aivopuoliskon joustavana yhteistyönä.
- Tiedämme nyt, että nähdessämme toisen ihmisen puhuvan, oma kuuloaivokuoremme aktivoituu. Puheen ymmärtämisessä ei siis kyse olekaan pelkästään puheen ja sanojen kuulemisesta. Aivopuoliskojen yhteistyönä muokkaamme informaatiota niin nähtyjen kasvojen liikkeiden kuin kuullun puheen pohjalta, kertoo Turun yliopiston psykologian professori Heikki Hämäläinen, joka toimii myös kognitiivisen neurotieteen tutkimuskeskuksen johtajana.
Turkuun kokoontui kuun vaihteessa sekä suomalaisia että norjalaisia ja virolaisia kognitiivisen neurotieteen tutkijoita ja opiskelijoita. He päivittivät uusinta tietoa siitä, mitä tiedetään aivopuoliskojen toiminnallisista eroista esimerkiksi puheen ja tarkkaavaisuuden yhteydessä.
- Suomalainen tutkimus elää parhaillaan varsin aktiivista vaihetta, sanoo Heikki Hämäläinen. Mm. Turun PET-keskus kuvantamislaitteineen palvelee lääketieteilijöiden lisäksi myös neurokognitiivista tutkimusta. Hämäläinen huomauttaakin, että yhä enemmän neuropsykologit ja neurologit tekevät yhteistyötä esimerkiksi tutkittaessa aivovaurioiden vaikutusta ihmisen kognitiivisiin toimintoihin.
Heikki Hämäläisen omat mielenkiinnon kohteet liittyvät puolestaan iän tuomiin muutoksiin aivopuoliskojen yhteistoiminnassa.
Tampereella tutkitaan kasvojen ilmeitä
Uudet kuvantamismenetelmät mullistavat monia neuropsykologian perinteisiä käsityksiä kognitiivisista toiminnoistamme. Toisaalta ne voivat myös varmentaa aiempia havaintoperäisiä tutkimustuloksia.
- Olemme tienneet, että esimerkiksi kasvojen ilmeet tarttuvat automaattisesti. Kun hymyilen, sinäkin hymyilet. Ilmeiden tarttumisella on vahva sosiaalinen merkitys. Olemme parhaillaan tutkimassa, toimiiko tämä tarttumismekanismi myös autistisilla lapsilla, kertoo professori Jari Hietanen Tampereen yliopiston psykologian laitokselta.
Uusin tutkimus kuitenkin yllätti tamperelaistutkijat.
Perustoimintojamme on siirtää omaa katsettamme samaan suuntaan kuin keskustelukumppanimme. Jos kumppanimme havaitsee oman näkökenttänsä reunalla jotain liikettä, hän siirtää katseensä - ja minä teen samoin. Tällainen vastavuoroinen katsekäyttäytyminen on puttunut autistisesti käyttäytyviltä ihmisiltä.
- Tuoreissa tutkimuksissamme olemme havainneet, että toisen ihmisen katsesuunta laukaisee kuitenkin myös autistisilla henkilöillä tarkkaavaisuuden nopean ja automaattisen siirtymisen. Jostain syystä se ei heillä kuitenkaan johda huomion kohteen pitempiaikaiseen jakamiseen toisen henkilön kanssa, kertoo Jari Hietanen.
Jatkotutkimus voikin sitten osoittaa, miksi ei. Miksei tämä aikoinaan ihmislajin säilymisen kannalta elintärkeä toiminto olekaan autistiselle ihmiselle tarpeellinen?
