Kuinka pitkälle ihmisen suorituskyky venyy?

Tulevatko ihmisen suorituskyvyn rajat vastaan, vai miksi ei viime vuosikymmenten aikana käydyissä olympialaisissa ole rikottu entisiä ennätyksiä? Ateenan olympialaisissa ei kyetty rikkomaan miesten 100 m:n juoksun maailmanennätystä, joka on vuodelta 2002. Miesten korkeushypyn ja kolmiloikan ennätystulokset ovat vielä vanhempia, vuosilta 1993 ja 1995. Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000 yksikään 400 m:n viestijoukkue ei juossut kovempaa kuin Soulin olympialaisissa vuonna 1988. Samoin pituushypyssä Carl Lewis olisi vuoden 1988 tuloksellaan voittanut vuonna 2000.

Kahdessa kolmasosassa olympialaisten yleisurheilutuloksista vuoden 1988 tulokset olisivat voittaneet uudelleen vuonna 2000. Toisaalta vain yksi tulos vuodelta 1976 olisi voittanut vuonna 1988.

Liikuntatieteiden tohtori Kari Keskinen ei usko, että ihmisen suorituskyvyn rajat ovat vielä tulleet vastaan.

- Esimerkiksi uinnissa tehdään koko ajan selvästi parempia tuloksia kuin aiemmin, Ateenassakin kahdeksan uutta maailmanennätystä. Toisaalta yleisurheilussa esimerkiksi satasen juoksussa ei aikoja voi enää kovin paljon parantaa. Juoksutekniikka on jo viety melko lähelle huippuaan, mutta esim.lihaksen supistusominaisuuksia voidaan kyllä vielä kehittää, kuten myös harjoittelua. Oma lukunsa ovat välineet, eli juoksulajeissa radan pinnoite ja juoksujalkineet, joita voidaan parantaa antamaan lisää elastista energiaa. Asusteilla voidaan vielä sekä vähentää ilmanvastusta että lisätä lihasten jäykkyysominaisuuksia tulosparannusten aikaansaamiseksi, sanoo Keskinen.

Tulosten hidastunut kehitys on kuitenkin tosiasia. Olisiko tulospysähdys näennäistä ja mahdollisesti parantuneen doping-kontrollin seurausta? Voisiko olla niin, että vasta nyt saadaan puhtaalla urheilulla kiinni sitä kaulaa, joka venähti kielletyillä aineilla 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla?

- Siitä voi kukin tehdä omat johtopäätöksensä. Anaboliset steroidit kiellettiin 1970-luvun lopussa, ja muiden tunnettujen aineiden testit ovat kehittyneet myös. Nykyään pystytään testaamaan jopa kasvuhormonia ja epoa. Tuloskehitys ei ole ollut yhtä nopeaa kuin aikaisemmin, myöntää Keskinen, mutta toteaa, että kukaan ei pysty varmuudella sanomaan, mistä ilmiö johtuu.

Tulevaisuuden urheilusta Keskinen sanoo, että länsimaista ei ole enää odotettavissa samassa määrin merkittäviä kestävyyslajien huippuja kuin ennen. Länsimainen elämäntyyli ei yksinkertaisesti enää kannusta tuottamaan mm. sellaisia pitkänmatkan urheilijoita, jotka jaksaisivat juosta vaikkapa rankkoja maraton-matkoja. Täysin kirjoittamaton luku urheiluhistoriassa on geenimanipulaatio ja sen tarjoamat kehitysmahdollisuudet.