Kuolonkolarin taustalla sairaus useammin kuin on luultu

- Kuolemaan johtaneen liikenneonnettomuuden taustalla on huomattavasti luultua useammin sairaus tai sairauskohtaus, sanoo professori, osastonylilääkäri

Timo Tervo

Sairaus, sairauskohtaus tai tajunnanmenetys oli hänen mukaansa keskeinen onnettomuuteen johtanut tekijä yhteensä kymmenessä prosentissa kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista vuosina 2002-2004.

- Tällaisten onnettomuuksien osuus oli yhtä suuri kuin selvien kuljettajien aiheuttamien kuolemaan johtaneiden ylinopeuskolareiden, Tervo sanoo ja muistuttaa, kuinka paljon nopeusvalvontaan kiinnitetään huomiota ja käytetään veroja.

Alkoholionnettomuuksien osuus oli parikymmentä prosenttia ja yli kymmenessä prosentissa onnettomuuksista epäiltiin kyseessä olleen tietoinen teko. Ns. taustariskinä sairaus oli Tervon mukaan vajaassa kolmanneksessa kuolemaan johtaneista onnettomuuksista.

Neurologit ilmoittivat useimmin

Lääkärin velvollisuus ilmoittaa potilaan heikentyneestä ajokyvystä poliisille tuli voimaan syyskuussa 2004. Tervon mukaan lääkärien tekemät ilmoitukset ovat sen jälkeen lisääntyneet noin 110-120 ilmoituksella kuukaudessa. Poliisi teki vuoden 2005 alkupuolella lähes kaksi kertaa enemmän kielteisiä ajo-oikeuspäätöksiä kuin vastaavaan aikaan edellisenä vuonna.

Vuoden 2005 Lääkärikyselyssä selvitettiin lääkärien tekemiä ilmoituksia potilaan ajokyvystä syyskuun 2004 ja maaliskuun 2005 välisenä aikana. Kyselyn mukaan kaikkiaan noin 1 250 lääkäriä oli tehnyt ilmoituksen potilaan heikentyneestä ajokyvystä, heistä 370 ilman potilaan suostumusta. Ilman potilaan suostumusta tehtyjä ilmoituksia oli yhteensä noin 600.

Eniten ilmoituksia ilman potilaan suostumusta olivat tehneet neurologit, joiden osuus näistä ilmoituksista oli 38 %. Lähes kolmasosan ilman suostumusta tehdyistä ilmoituksista olivat tehneet yleislääkärit. Sisätautilääkärien osuus oli noin 7 % ja psykiatrien 5 %. Tervon mielestä sisätautilääkäreillä ja psykiatreilla saattaisi olla tehostamisen tarvetta ajoterveyden valvonnassa. Toisaalta ilmoituksia ei tätä nykyä voida selvittää diagnooseittain.

Hän ei usko, että aivan kaikki potilaat luopuisivat ajokortista vapaaehtoisesti, kun terveydelliset syyt sitä edellyttävät. Päämääränä on silti edelleen tietysti potilaan oma päätös.

- Osa luopuu, mutta esimerkiksi monet dementiapotilaat eivät. Usein kuvioon liittyy vielä potilaan puoliso, joka ei muuten pääsisi liikkumaan ja joka yrittää viimeiseen asti kompensoida ajajaa ikään kuin tähystäjänä vieressä, Tervo kuvaa.

Tervo luennoi ilmoitusvelvollisuudesta ja sen tarpeellisuudesta valtakunnallisilla liikennelääketieteen ja -turvallisuuden päivillä.

Ylhäältä määräten ilman koulutusta

Timo Tervo tietää monien lääkärien vastustavan tiukasti lääkärien ilmoitusvelvollisuutta - aivan kuten hän itsekin alun perin vastusti. Sittemmin - perehdyttyään tarkemmin onnettomuuksien taustatekijöihin - Tervo sanoo tulleensa vähitellen melkein "takinkääntäjäksi": hänen mielestään ajoterveyden valvontaa kehittämällä olisi mahdollisuus vaikuttaa sekä yhteiskunnassa vallitseviin asenteisiin että suoranaisesti vähentää onnettomuuksien määrää.

- On kuitenkin vaikea tehdä sellaista työtä, joka määrätään ylhäältä lähes ilman perusteluja ja johon ei ole saanut mitään koulutusta. Sen takia lääkäreille pitäisikin ryhtyä opettamaan liikennelääketiedettä. Ajokykyyn liittyviä tutkimuksia ja ilmoituksia on paljon helpompi tehdä, jos on saanut niihin koulutusta, hän sanoo ja kiinnittää huomiota neurologeihin: kaikkien erikoisalojen lääkäreistä juuri he ovat eniten kouluttaneet itseään liikennelääketieteessä, tehneet eniten ilmoituksia ajokyvystä ilman potilaan suostumustakin ja lienevät asiassa kaikkein motivoituneimpia.

Tervon mielestä tarvittaisiin myös erillinen liikennelääketieteen yksikkö, johon lääkäri voisi lähettää potilaansa vaikeissa ja kiistanalaisissa tapauksissa. Hyvän potilas-lääkärisuhteen kannalta olisi ehkä parempi, että niin potilaalle kuin lääkärillekin piinallisessa tilanteessa ajokykyä arvioisikin ulkopuolinen taho. Tällaiseen yksikköön voitaisiin koota laitteisto ja useita tieteenaloja edustava henkilöstö.