Kuinka paljon Suomessa esiintyy akuuttia munuaisvauriota ja akuuttia keinomunuaishoitoa? Miten potilaita hoidetaan ja kuinka heille myöhemmin käy?

Kuinka paljon Suomessa esiintyy akuuttia munuaisvauriota ja akuuttia keinomunuaishoitoa? Miten potilaita hoidetaan ja kuinka heille myöhemmin käy? Näitä kysymyksiä aletaan selvittää FINNAKI-tutkimuksessa, joka käynnistyy tällä viikolla.

Tutkimuksessa on mukana 17 teho-osastoa ja yliopistosairaaloiden sekä suurimpien keskussairaaloiden nefrologian osastot. Tutkimukseen kerätään yli 4 000 potilasta, joista arviolta 1200:lle kehittyy akuutti munuaisvaurio (AKI). Pyrkimyksenä on saada mukaan noin 600 sellaista potilasta, joille aloitetaan akuutti keinomunuaishoito. Potilaita seurataan viiden vuoden ajan. Tutkimuksen johtajan toimii dosentti, ylilääkäri Ville Pettilä HYKS:stä ja tutkimusryhmässä on edustajat kaikista suurimmista keskuksista.

–Oletan, että tutkimuksessa paljastuu, että akuutti munuaisvaurio on yleisempi kuin tähän asti on luultu, sanoo yksi tutkimusryhmän jäsenistä, HYKS:n nefrologian klinikan nefrologi Mikko Haapio.

Akuutti munuaisvaurio uhkaa isojen leikkauksien jälkeen. Teho-osastoilla tavallisin akuutin munuaisvaurion aiheuttaja on sepsis. Tutkimuksessa selvitetään muun muassa kuinka suuri osa potilaista joutuu keinomunuaishoitoon. Haapion mukaan kansainvälisestikin on vain vähän tietoa siitä, miten akuutin munuaisvaurion saaneita potilaita hoidetaan teho-osastojen ulkopuolella ja millainen ennuste heillä on.

– Otamme selvää siitä, miten potilaita eri puolilla Suomea hoidetaan. Tulosten antanevat osviittaa myös siitä, millaisella hoidolla saadaan parhaita tuloksia.

Viime vuosikymmenen aikana on selvinnyt, että akuutin munuaisvaurion vaikutukset jatkuvat loppuelämän ajan: munuaisvaurio nostaa kuolemanriskiä myös niissä tapauksissa, joissa keinomunuaishoito voidaan lopettaa.

– Akuutista munuaisvauriosta tiedetään kansainvälisten tutkimustenkin perusteella vain vähän. Suomessa akuutin munuaisvaurion epidemiologiaa, hoitoa ja ennustetta ei ole aiemmin tutkittu näin kattavasti, Haapio sanoo.

Yhtenä osana tutkimusta on uusien merkkiaineiden etsiminen munuaisvaurion toteamiseen. Kreatiniiniarvo, jonka perusteella munuaisvauriota perinteisesti arvioidaan, nousee hitaasti. Haapio uskoo, että lähitulevaisuudessa akuutti munuaisvaurio saadaan selville merkkiaineiden avulla nykyistä nopeammin.

– Jos potilaat tunnistettaisiin nopeammin, voitaisiin välttää lisävaurion tekeminen ja päästäisiin toivottavasti antamaan sopivaa hoitoa pikemmin. Useampi potilas voisi välttyä keinomunuaishoidolta, Haapio kaavailee. Ensimmäisiä tuloksia tutkimuksesta on luvassa ensi vuoden loppupuolella.

Hertta Vierula
Kuva: Pixmac