Lääkäri ei pääse lääkäriin

Julkisessa terveydenhuollossa työskentelevän lääkärin on vaikea sairastaa. Ajanvarauskirjan potilaat jäävät ilman lääkäriä, mutta sama kohtalo voi odottaa myös työterveyshuollosta apua etsivää sairasta lääkäriä itseään. Työterveyslääkäriä ei ole, lääkäri ei saa kirjoittaa lähetettä tai tulija ohjataan heti puhelimessa kääntymään oman kunnan terveyskeskuksen puoleen. Onko sitten ihme, että lääkäri tulee sairaanakin töihin?

Työterveyshuollon lääkäreistä on julkisella sektorilla niin kova pula, että se heijastuu suoraan työterveyshuollon sairaanhoitopalveluihin.

- Kun on resurssiongelma, työterveyshuollon sairaanhoitoa on pakko rajata. Esimerkiksi vapaa-ajan tapaturmat ja gynekologia on ilman muuta rajattu pois sairaanhoidosta. Hoito keskitetään ensisijaisesti työhön liittyviin sairauksiin, sanoo TYKS:n työterveyshuollossa työskentelevä vastaava lääkäri Arto Haukijärvi.

Ikävimmillään hoidon rajaaminen voi johtaa sairauteensa apua hakevan lääkärin pallotteluun: työterveyshuolto ohjaa lääkärin terveyskeskukseen, joka ohjaa hänet takaisin työterveyshuoltoon.

Haukijärven mukaan työterveyshuollon toimintaa joudutaan rekrytointiongelmien takia rajaamaan etenkin suurissa julkisissa terveydenhuollon yksiköissä.

Keskeinen syy rekrytointiongelmaan on, paradoksaalisesti, työterveyshuollon houkuttelevuus erikoisalana. Yksityissektori vetää työterveyshuollon erikoislääkäreitä ja kokeneita erikoislääkäreitä, jolloin julkisella sektorilla on vaikeuksia saada uusia työterveyslääkäreitä. Pulmallista on myös saada jo rekrytoidut työterveyslääkärit pysymään julkisella sektorilla.

TYKS:ssä työterveyshuollon vajetta on ajoittain paikattu ostopalveluilla.

Työterveyshuollon taso ja tarjonta on kirjavaa

Haukijärvi on selvittänyt lääkärikunnan työterveyshuollon järjestelyjä ja toimintatapoja eri puolilla maata. Viiden yliopistosairaalan, kahden ison keskussairaalan ja kymmenen terveyskeskuksen vastausten perusteella voi todeta, että lääkärien työterveyshuolto tarjoaa palveluja hyvin vaihtelevasti.

- Työterveyshuollon suomista mahdollisuuksista pitäisi saada lääkäreille lisää informaatiota, mutta työterveyshuoltoon tulee saada myös lisää resursseja ja virat täytetyiksi, jotta lääkärikin todella pääsee vastaanotolle, kiteyttää Haukijärvi lääkärikunnan työterveyshuollon yleiset pulmakohdat.

Käytännössä työterveyshuollon vaihtelevuus näkyy Haukijärven mukaan esimerkiksi siinä, kuinka vaikeaa on tulkita lakisääteistä yötyön käsitettä.

- Lakisääteiset tarkastukset tulee järjestää yötyötä tekeville suhteellisen usein. Ylilääkäreiden vastaukset kertovat, että yötyötä tulkitaan eri paikoissa kirjavasti.

Työterveysasemalle ei kerry tietoa

Kuntoutuksen tarpeessa olevien lääkärien tavoittaminen on Haukijärven mukaan ollut haaste TYKS:n työterveyshuollolle.

Lääkäreitä ei kutsuta kuntoutukseen, koska heidän terveydentilastaan ei kerry tietoa sairaalan työterveyshuollolle.

- Lääkärit käyvät työterveysasemalla niin harvoin, että emme tiedä keitä pitäisi mahdollisesti kuntouttaa.

TYKS:n työterveyshuolto on pyrkinyt ratkaisemaan Haukijärven kuvaamaa tiedon vajetta lähettämällä 500 lääkärille kuntouttamistarpeita selvittävän ylimääräisen kyselyn kolme kertaa kolmen vuoden välein.

- Kysely on osoittautunut hyväksi tavoittamiskeinoksi. Sen avulla olemme saaneet selville aika paljon asioita ja tarpeita.

Ensi vuodenvaihteen jälkeen, jos silloiset resurssit mahdollistavat asian, TYKS:n työterveyshuolto ulottaa kuntoutuskyselynsä koko sairaanhoitopiiriä ja 500-700 lääkäriä koskevaksi.

TYKS:ssä myös lakisääteiset terveystarkastukset ovat osoittautuneet hyväksi aloitusfoorumiksi terveysasioiden käsittelylle: monet vastaanotolla käyneet lääkärit ovat kokeneet, että on hienoa kun joku on kiinnostunut heidän terveydestään ja jaksamisestaan.

Valtaosa lääkäreistä töissä sairaanakin

Haukijärven mukaan esimerkiksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä koko piirin sairauslomaprosentti eli sairauspäivien prosentuaalinen osuus työssäolopäivistä on 4,6. Useimmissa piirin pienissä sairaaloissa vastaava luku on jonkin verran pienempi. Sen sijaan lääkäreillä sairauslomaprosentti on 2-3:n luokkaa.

- Silti lääkärit sairastavat siinä kuin muutkin, Haukijärvi muistuttaa.

Myös koko maan lääkärikuntaa koskevat sairasteluluvut ovat karut. Hieman alle puolet lääkäreistä oli vieraillut työterveyshuollossa kolmen edeltäneen vuoden aikana.

Naislääkäreistä 69 ja mieslääkäreistä 61 prosenttia oli työskennellyt sairaana edeltäneen vuoden aikana. Keskimäärin lääkärit olivat työskennelleet kymmenen päivää vuodessa sairaana, kertovat Suomen Lääkäriliiton, Stakesin ja Työterveyslaitoksen selvityksen luvut lääkärikunnan hyvinvoinnista, työoloista ja työterveyshuollosta.

Irja Idman:

Myös lääkärillä on oltava oikeus hyvään työterveyshuoltoon

- Työterveyslääkärin pitäisi olla helposti tavoitettavissa ja aika kokenut lääkäri. Kokemusta tarvitaan, kun potilaat ovat kollegoita. Lääkärin olisi myös luotava hoitosuhde rohkeasti, vaikka vastaanotolla istuu toinen lääkäri, tiivistää psykiatrian erikoislääkäri

Irja Idman

Näkemykset ovat kiteytyneet sen jälkeen, kun Irja Idman jäi iskiaksen takia elämänsä ensimmäiselle sairauslomalle elokuun alussa. Ensimmäisen sairauslomatodistuksen kirjoitti työterveyshoitaja. Apua kipuihin ja mieltä kalvaviin epäilyksiin kivun syistä ei hoitaja luonnollisestikaan pystynyt antamaan. Työterveyslääkärin vastaanotolle Idman sai ajan hoitajan seulan läpi päästyään, tosin suositeltavammaksi vaihtoehtoksi tarjottiin kääntymistä oman kunnan terveyskeskuksen puoleen.

- Olin ollut itseni suhteen huoleton ja tuhlaillen käyttänyt itseäni työssä luottaen siihen, että tarvittaessa minustakin huolehdittaisiin. Näin ei kuitenkaan ollut. HYKS:n työterveyspalvelut on määritelty niin, että vastuunkanto on tiukasti rajattua, toteaa syöpätautien klinikan psykoterapeutti, psykososiaalisen yksikön osastonlääkäri Irja Idman.

- Aivan upeasti toimivia työterveyshuoltoja on olemassa, huomaan sen potilaita hoitaessani. Ei meillä. Ja kuitenkin työterveyshuolto viestii työnantajan sitoutumisesta työntekijään.

- Tämä pysäytti minut miettimään itseäni, sitoutumista työhöni ja työterveyshuollon asennetta. Huomasin konkreettisesti, kuinka yksipuolista sitoutuminen oli.

Auttava hoito piti järjestää itse

Kahden kuukauden aikana Irja Idmanille on muodostunut käsitys HYKS:n työterveyshuollon periaatteista. Työterveyshuoltoa koskeva sopimus on neuvoteltu niin, että kyseessä on pääsääntöisesti kontrollointi, ehkäisevä työ ja vain hyvin rajoitetusti sairauksien hoitaminen.

- Tämän takia vastaanotolla olevasta työterveyslääkäristä riippumatta potilaan kohtaaminen on torjuvaa. Lääkärit ovat vähän keinottomia, kun tutkimuksiin ja hoitoihin ei ole lupaa.

Idmanille työterveyslääkäri kirjoitti ensimmäistä seuranneet sairauslomat ja myöhemmin kipulääkereseptin Idmanin tuttavakollegaltaan saamia ohjeita kunnioittaen. Laboratoriokokeita ja tutkimuksia piti pyytää itse.

Sietämätön kipu alkoi parantua, kun Idmanin itsensä hankkima fysioterapeutti paneutui asiaan ja otti lääkärin potilaakseen, ja lopullisesti sen jälkeen, kun kivunhoitoon erikoistunut kollega ohjeisti neuropaattisen kivun hoitoon tarkoitetun lääkityksen. Oman esimiehen ymmärtävää suhtautumista poissaoloon Idman piti tärkeänä.

- Minut pelasti tämän OMT-fysioterapeutin kannustava ja aktivoiva asenne. Ilman itse maksamaani fysioterapiaa ja oikeaa kipulääkitystä uhkana olisi ehkä ollut jopa työkyvyn menettäminen. Yllättäen työterveyshoitaja ehdottikin osa-aikaista työntekoa heti toisen puhelinkeskustelun aikana.

Nyt kivun jo hellitettyä luvassa on lähete ortopedille ja tätä kautta todennäköisesti magneettitutkimukseen. Tätä Idman olisi toivonut heti alkuvaiheessa kivun aiheuttamaa epätietoisuutta lievittämään.

Myös istumatyö on terveysuhka

Irja Idmanin kotona kuntoutumisesta muistuttavat jumppamatto ja -ohjeet. Iso jumppapallo on eteisen kaapin päällä. Fysioterapeutin ohjeet liikkumisesta ja omasta aktiivisuudesta ohjaavat myös paluuta työhön: potilasaikojen väliin on varattu aikaa sanelulle, mutta jatkossa siihen on mahduttava myös muutama jumppaliike. Potilas voi istua kauniissa tuolissa 45 minuutin vastaanoton, mutta vastapäätä istuva lääkäri tarvitsee koko päivän istumiseen ergonomisemman tuolin.

- Eniten minua on huolestuttanut työterveyshuollon passiivinen asenne akuuttivaiheen kuntoutukseen. Jos en olisi itse hakeutunut fysioterapeutin vastaanotolle, olisin varmaankin käpristynyt kivun vääristämiin asentoihin.

Työterveyshuollon minimalistisuuden Irja Idman ymmärtää kustannuskysymykseksi. Lääkärien edunvalvonnassa asiaan olisi kuitenkin paneuduttava ja Idmanin mielestä ainakin julkisen terveydenhuollon lääkäreille työterveyshuollon tulisi toimia täyden palvelun periaatteella.

Jos ennaltaehkäisevää työtä painotetaan, kuten HYKS:n intranetissä olevasta toimintaohjeesta ilmenee, se saisi Idmanin mielestä näkyä arkityössä.

- Ymmärrän että työterveysuhkia on erilaisia. Myös istumatyö on terveysuhka, ja siihen pitäisi kiinnittää hyvissä ajoin huomiota. Työterveyskontrollit pitäisi järjestää määräajoin, esimerkiksi viiden vuoden välein. Otteen pitäisi olla yksilöllinen ja aktivoiva, myös lääkäreitä on kannustettava hoitamaan itseään.

"Jotain akuutin ja kroonisen välistä"

- Tuntuu siltä, että työterveysasema keskittyy vain hyvin rajalliseen työterveyteen, joka on jotakin akuutin ja kroonisen välissä olevaa, sanoo syöpätautien erikoislääkäri, dosentti

Tiina Saarto

Hän on työskennellyt HYKS:n syöpätautien klinikassa 17 vuotta. Työterveyshuollon palveluja hän on käyttänyt viime aikoina hyvin harvoin.

Saarto on työtovereiltaan saanut sen käsityksen, että HYKS:ssä työterveyshuolto ymmärretään nykyisin hyvin rajatusti. Aiemmin tilanne oli parempi.

- Esimerkiksi yhdelle sairaanhoitajalle sattui kaatumistapaturma matkalla töihin, mutta työterveysasema ei ottanut häntä vastaan, vaan ohjasi muualle. Eräs toinen yritti hoitaa kroonista sairauttaan, jolloin työterveysasemalta vastattiin, etteivät he hoida kroonisia sairauksia.

- Itse kaipaisin säännöllisiä tarkastuksia, joissa voisi keskustella sekä psyykkisestä että fyysisestä terveydentilasta ja jaksamisesta, Saarto sanoo.

Nykytilanteessa HUS:n johdolle ei Saarron mukaan kerry riittävästi tietoa organisaation mahdollisesta pahoinvoinnista, kun työntekijät hakeutuvat niin fyysisten kuin psyykkisten sairauksiensa takia hoitoon joko terveyskeskuksiin tai yksityislääkäreille. Lääkäreistä taas moni hoitaa itse itseään. Janne Ora Arto Haukijärvi muistuttaa, että lääkärin intimiteettisuojasta olisi huolehdittava työterveyshuollossa myös pienillä paikkakunnilla.