Lääkärien välinen kiusaaminen naamioituu usein oppiriitoihin ja osaamisepäilyihin

Lääkärit eivät ole viattomia kiusaamisen synnistä. Ammattilaisten kesken kiusaaminen vain pukeutuu helposti oppiriitojen valekaapuun, tai kitkan syyksi esitetään toisen osaamis- ja jaksamisongelmia. Myös henkilökemioiden kohtaamattomuus on usein eufemismi kiusaamiselle.

- Lääkärien välisiä kiusaamistapauksia on vaikea selvittää, sanoo psykiatrian professori Johannes Lehtonen Kuopion yliopistosta.

Johannes Lehtonen arvioi, ettei raju kiusaaminen ole terveydenhuollon yksiköissä tavallista. Sen sijaan painostusta, lievää syrjintää ja kuppikuntaisuutta niissä esiintyy siinä kuin muissakin työyhteisöissä.

Lehtosesta ihmismielen mustan puolen myöntäminen on lääkärille viisauden alku.

- Vallankäyttö kuuluu ihmisyyteen, ja ihminen on myös sadistinen olento. Kun olot suosivat, se voi merkitä tuhopotentiaalia, jolta meitä ei suojele mikään, ei koulutus eikä sivistys. Ellei tätä tunnusta, ei näissä töissä pärjää.

Terveydenhuollon organisaatioissa ja lääkärin ammatissa on seikkoja, jotka tekevät kiusaamisen helpoksi. Jos vaikkapa sairaalan työyhteisö on kovin sisäänpäin lämpiävä ja hierarkkinen, siitä voi kypsyä kiusaamiselle otollinen ympäristö.

- Hierarkkisessa organisaatiossa yksilöillä on asemaan perustuvaa valtaa, jonka joku voi ymmärtää niin, että hän voi asemansa vuoksi kohdella muita miten tahtoo.

Lääkärien kollegiaalisuudellakin on varjopuolensa. Se saattaa johtaa tilanteeseen, jossa asiattomasti toimivan ammattiveljen tai -sisaren peliin ei haluta puuttua.

- Puuttuminen nähtäisiin jonkinlaisena kollegiaalisen perusluottamuksen loukkauksena. Siksi ajatellaan, että selvittäkööt nuo kaksi asiansa keskenään. Kiusaaminen on tabu, joskaan ei mielestäni kovin korkean kynnyksen tabu.

Etiikka vaatii puuttumaan

Puuttumattomuus kiusaamiseen heijastelee väärin ymmärrettyä kollegiaalisuutta. Lehtosen mukaan juuri hyvä perusluottamus, vankka etiikka ja yhteisölliset arvot tekevät mahdolliseksi puhua myös vaikeista asioista ja sovitella konflikteja. Ne suorastaan vaativat selvittämään tilanteen, josta on vahinkoa.

- Etiikka ei näy missään silloin kun kaikki menee hyvin.

Lehtonen toteaa, että hän voi puhua 1990-luvun laman vaikutuksista terveydenhuollon työyhteisöihin vain spekulatiivisesti. Hän rohkenee silti arvella, että laman aikaisilla leikkauksilla, fuusioilla ja muilla organisaatiomullistuksilla oli etiikkaa rappeuttava vaikutus.

- Vanhoja tukijärjestelmiä, kuten perinteisiä klinikoita, purettiin, ja tilalle tulivat tulosohjatut yksiköt. Taloudellinen ja lääketieteellinen ajattelu ajautuivat kilpailutilanteeseen.

Taloudellisesti ohjattu kilpailukulttuuri syö yhteisöllisyyttä ja sitä kautta yhteisiä arvoja, etiikkaa. Näin syntyi esimerkiksi tilanteita, joissa hän, joka oli tehokas ja sai vallan itselleen, saattoi ryhtyä käyttämään valtaa omiin päämääriinsä.

Johtajalla suuri merkitys

Johannes Lehtonen on työnsä puolesta ollut selvittämässä terveydenhuollon monilla eri tasoilla erilaisia konflikteja. Yhteistä tapauksille on ollut se, että ongelmia synnyttäneessä yhteisössä johtajuus on ollut lähes aina kateissa.

- Johtajan merkitys kiusaamisen ennaltaehkäisyssä on erittäin tärkeä. Jos johtaja sallii kiusaamisen, kiusaaminen tarttuu työyhteisössä hyvin helposti.

Johtajasta itsestään voi tulla kiusaaja ja kiusaamiselle altistavan kulttuurin levittäjä, jos hän ei toimi enää johtamisfunktionsa mukaisesti.

- Johtaminen johtamisfunktion kautta tarkoittaa sitä, että johtaja muistaa, että hän on olemassa johdettavia varten, ei itseään varten, Johannes Lehtonen kiteyttää.

Johtajalla olisi oltava organisaatioonsa niin herkkä tuntuma, että hän havaitsisi kiusaamisen, vaikka siitä ei hänelle kerrottaisi.

Vaaranpaikka vaanii myös potilas-lääkärisuhteessa, jossa lääkärillä on paljon valtaa potilaaseen nähden. Se voi johtaa kiusaukseen alistaa potilasta.

"Ei osaa, ei kestä stressiä"

Tavallista on, että lääkäri vastaan lääkäri -tilanteet pääsevät pitkittymään. Lääkäri voi taitavasti naamioida skismat oppiriidaksi tai väittää uskottavasti, että toinen ei osaa töitään tai häneltä puuttuu paineensietokykyä.

Kiusatuksi tulo on usein lääkärille järkytys ja asia, jota on vaikea edes uskoa todeksi. Pärjäämiseen ja pystymiseen kouliintunut ammattilainen voi tuntea valtavan suurta häpeää kiusatun roolistaan.

- Kiusattu joutuu paljastamaan inhimillisen haavoittuvaisuutensa. Hän joutuu miettimään sitä, onko minussa todella jotain pielessä, kun joku pitää minua niin surkeana ja onnettomana, että minua saa kiusata, Johannes Lehtonen kuvaa kipua.

Kiusatulle tieto siitä, että häntä on kiusattu, saattaa olla uusi ja huomiona ratkaiseva. Työyhteisö on yleensä selvillä tilanteesta. Kiusattu itse on kuitenkin voinut ajatella, että on vain masentunut, ei ehkä todella osaa töitään, ei jaksa työtahtia tai henkilökemiat työtoverin kanssa eivät kohtaa. Ihmismieli suojaa näin itseään, mutta suoja riittää vain osaksi. Yksi pakenee sairauslomalle, toinen vaihtaa työpaikkaa.

Kiusaamisen vakavin, mutta äärimmäisen harvinainen seuraamus on uhrin itsemurha. Johannes Lehtonen ei esitä mitään väitteitä, mutta hän kysyy, miksi akateemisen koulutuksen saaneista naislääkäreiden itsemurhat ovat tavallista yleisempiä.

Syntipukkeja turha hakea

Kun kiusaamistilanteita ryhdytään ratkomaan, suuri virhe on hakea syntipukkeja. Johannes Lehtonen sanoo, että tilannetta pitää lähestyä hyläten teoria hankalista tyypeistä. Kun oikein pitkälle mennään, melkein kaikki ihmiset voivat osoittautua jollain tavalla hankaliksi. Vika on usein johtajuudessa ja työyhteisössä: tämä näkyy niin, että vaikka työyhteisö pääsisi eroon "häiriköistään", kiusaamisongelma ei työpaikalta välttämättä häviä.

Parantuminen kiusaamisesta alkaa eheytymisestä. Kiusaajalle se tarkoittaa oman raadollisuutensa kohtaamista ja päätöstä olla ylittämättä tiettyjä rajoja. Kiusatulle eheytymistä on se, että hän asettaa rajat sille, kuinka häntä saa kohdella.

Entä onko työpaikan ohjeista kiusaamisen ja häirinnän estämiseksi hyötyä?

- No ainakin ohjeiden tekoa edeltäneestä prosessista on! Sehän tarkoittaa, että kiusaamiseen on otettu kantaa ja sen olemassaolo on havaittu.

Älä alistu kiusaamiseen!

hJos koet olevasi kiusattu tai näet jotakuta kiusattavan, ota yhteyttä esimieheen, työsuojeluvaltuutettuun, luottamusmieheen, luottamuslääkäriin tai työterveyshuoltoon.

hKiusaaminen on peli: päätä, että et pelaa enää.

hAvaa suusi heti, kun sinulle tulee tunne, että sinua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.

Kiusaamisella on monia muotoja

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri laati vuonna 2005 toimintaohjeet työpaikkahäirinnän varalle. Ohjeissa häirinnän ilmenemismuodoiksi nimetään muun muassa:

hiljainen ja juonitteleva painostus, olankohautukset, kielteiset

silmäykset tai äänensävy, puhumattomuus

toistuva moittiminen ja arvostelu, mielenterveyden ja

arvostelukyvyn kyseenalaistaminen

mustamaalaaminen, pahansuopa juoruilu yksityis- tai

perhe-elämästä

työtehtävien sisällön tai määrän perusteeton muuttaminen

fyysisellä väkivallalla uhkailu, muu uhkailu

sanoin, toimin tai asentein loukkaava käytös, joka on jatkuvaa

tai säännöllistä

sukupuolinen häirintä tai ahdistelu.

Työpaikkakiusaamista käsitellään tässä lehdessä myös sivuilla 2180-1.