Lääkärikoulutukseen kaivataan apua myös terveydenhuollosta
- Tämä on ikuisuuskysymys, vastaa professori Mikko Salaspuro äskettäin julkaistun terveyskeskusselvityksen kritiikkiin lääkärien peruskoulutuksesta. Selvityksessä peruskoulutuksen ei katsottu antavan valmiuksia terveyskeskustyöstä selviämiseen. Valmiuksia ei pidetty riittävinä vielä eurolääkärikoulutuksenkaan jälkeen.
Koulutusta kritisoitiin myös liian sairaala- ja tutkimusorientoituneeksi ja yliopistojen opettajakunnan asenteita kielteisiksi terveyskeskuksia kohtaan.
Varatuomari Eila Uotila Kuntaliitosta oli haastatellut selvitystä varten muun muassa 13 terveyskeskuksen väkeä.
- Eila Uotila on sekä oikeassa että väärässä, kommentoi näkemyksiä yleislääketieteen professori Kari Mattila Tampereen yliopistosta.
Hänen mielestään on kiistatonta, että lääkärikoulutus tuottaa sairaalalääkärin identiteetin omaavia lääkäreitä. Lääkäriksi kasvamisen kannalta nykyinen peruskoulutus on kuitenkin järkevää, koska hyvä yleislääkäriys on merkittävältä osalta kliinistä osaamista.
Väärillä jäljillä Mattilan mukaan sen sijaan ollaan, jos kuvitellaan, että peruskoulutettu lääkäri on valmis yleislääkäri.
- Peruskoulutuksen jälkeen lääkäreistä pitää kouluttaa yleislääkäreitä terveyskeskukseen aivan kuten heistä koulutetaan esimerkiksi kirurgeja. Tämän pitäisi tapahtua perusterveydenhuollon lisäkoulutuksessa ja yleislääketieteen erikoislääkärikoulutuksessa. Sairaalalääkärin identiteetti pitäisi silloin kääntää yleislääkärin identiteetiksi, hän sanoo.
Sairaalalääkärin identiteetin syntyminen peruskoulutuksessa on hänen mukaansa vääjäämätöntä. Yleislääkäriys ei siinä vaiheessa ole kilpailukykyinen kovan klinikan kanssa.
- Tampereella yleislääketieteen opettajat osallistuvat peruskoulutukseen kaiken aikaa. Yleislääkäri on mukana lähes jokaisessa oppimistilanteessa tuomassa esiin perusterveydenhuollon näkemystä, mutta silti perusterveydenhuolto häviää kilpailun, Mattila sanoo.
Hän vertaakin tilannetta yrityksiin järjestää kandidaateille hallinnon koulutusta: tuskin mikään voisi kiinnostaa heitä vähempää. Muutaman vuoden töissä oltuaan he sen sijaan hakeutuvat innolla hallinnon koulutukseen ja paheksuvat, ettei sitä järjestetty jo peruskoulutuksessa.
Oppisisältöä suolakaivoksen sijaan
Mattila muistuttaa, etteivät tiedekunnat pysty järjestämään perusterveydenhuollon lisäkoulutusta ja erikoislääkärikoulutusta yksin, vaan tarvitsevat terveydenhuoltojärjestelmän apua. Hän kaipaakin terveydenhuollolta vahvempaa osallistumista koulutukseen.
- Perusterveydenhuollon lisäkoulutuksella on oltava selvä oppisisältö niin, ettei se ole pelkkää palvelua terveyskeskuspäivystyksessä - suolakaivoksessa. Opiskelijan on voitava saada esimerkiksi palautetta, Mattila sanoo.
Yliopistosairaaloihin onkin perustettu yleislääketieteen yksiköitä, jotka pyrkivät järjestämään tällaisia järkeviä koulutussisältöjä, ja yliopiston hyväksymille kouluttajaterveyskeskuksille on määritelty laatukriteerit.
Mattila ei usko ainakaan Tampereen tiedekunnan opettajilla olevan asenteellisia ongelmia terveyskeskustyötä kohtaan.
- Meillä on pitkältä ajalta tietoja siitä, miten eri koulutusyksiköistä valmistuneet lääkärit arvioivat saamaansa terveyskeskusopetusta. Sekä Kuopion että Tampereen yliopistoissa ollaan terveyskeskusopetukseen yhtä tyytyväisiä kuin sairaalaopetukseenkin. Ns. vanhoissa tiedekunnissa terveyskeskusopetukseen sen sijaan ei olla tyytyväisiä. Kaikkein tyytymättömimpiä ovat Helsingissä opiskelevat, Mattila sanoo.
Käytännön opetus nielee rahaa
- Meillä on ollut ongelmia terveyskeskusopetuksen järjestämisessä, myöntää Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opetusdekaani, professori Mikko Salaspuro.
Laajamittainen käytännönläheinen terveyskeskusopetus edellyttäisi hänen mukaansa sekä lisää rahaa että sopivia lääkäriopettajia. Terveyskeskuksia, joissa koulutusta annetaan, ei tahdo olla riittävästi.
- Jos yritämme saada opiskelijoita helsinkiläisiin terveyskeskuksiin, kaupunki kysyy heti, kuka sen maksaa, Salaspuro kertoo.
- Osa terveyskeskuslääkäreistä kouluttaa opiskelijoita ja saa siitä jotain korvausta, mutta kunnollinen valmistautuminen opetukseen merkitsee heille ylimääräistä työtä omalla ajalla. Kysehän ei ole pelkästä opetuksesta, vaan myös sen sisältö on suunniteltava, hän sanoo ja muistuttaa lääkärien olevan terveyskeskuksissa tiukoilla ilman opetustehtäviäkin.
Vuodesta 2000 lähtien opetusta on Helsingissä hajautettu ympäristökuntien pienempiin terveyskeskuksiin. Siitä saatu palaute sekä opiskelijoilta että opettajilta on ollut erinomaista.
Salaspuro pitää yhtenä ratkaisumallina sitä, että valtionosuusrahaa kohdistettaisiin suoraan terveyskeskusopetukseen. Vielä parempi vaihtoehto olisi erillinen terveyskeskusyksikkö tiedekunnassa.
- Yliopiston omasta terveyskeskuksesta on puhuttu vaikka kuinka paljon, mutta se ei ole vain saanut tuulta siipiensä alle.
Liiallisesta sairaala- ja tutkimuspainotteisuudesta on Salaspuron mukaan pyritty eroon myös mittavalla opintouudistuksella, joka pohjautuu mm. ongelmalähtöiseen oppimiseen. Sen tuloksia on kuitenkin vielä liian aikaista arvioida.
Selvityksen väitettä, jonka mukaan kohtuuttoman monet valmistuneet lääkärit ohjautuisivat tutkimustyöhön, hän pitää vanhentuneena.
- Tutkijat väittävät ja minulla on sama tuntuma, etteivät nuoret enää innostu tutkimustyöstä. Siitä ei enää saa meriittiä entiseen tapaan. Myös arvot ovat erilaiset. Nyt halutaan panostaa muuhunkin kuin työhön, Salaspuro sanoo.
