Lääkäriksi ulkomaille?

Ulkomailta saa parhaimmillaan innostavan työn, erinomaiset koulutusmahdollisuudet tai tuhdin tilipussin, mutta tarjolla on myös hurjaa työtahtia ja kovaa kilpailua. Maarit Brooksin, Päivi Ullnerin ja Lasse Raatiniemen lisäksi ulkomailla asuu tätä nykyä noin 650 työikäistä suomalaislääkäriä.

Brittilääkärin vastaanoton ovi heilahtelee tiuhaan

- Kyllä täällä saa paiskia töitä - laiskistumaan ei pääse, nauraa Bristolissa Englannissa terveyskeskuslääkärinä, GP:nä, työskentelevä

Maarit Brooks

Terveyskeskuslääkärin kokonaiseen työpäivään kuuluu ensin aamuvastaanotto, sitten kotikäynnit ja niiden jälkeen iltapäivä- tai iltavastaanotto.

Aamuvastaanotolla potilaita on parisenkymmentä, iltapäivällä viitisentoista ja kotikäyntejä pari, kolme päivässä. Tavallinen konsultaatioaika potilasta kohden on kymmenen minuuttia, päivystysvastaanotolla viisi minuuttia. Iltapäivä- tai iltavastaanoton viimeinen kymmenen minuutin aika varataan joskus neljällekin potilaalle.

- On päiviä, jolloin menen töihin aamukahdeksaan ja tulen puolikuolleena kotiin iltakahdeksalta, Maarit Brooks kertoo.

Työtoverien kanssa ei paljon ehdi jutella. Suomalaisesta työelämästä hän sanookin kaipaavansa juuri työtoverien välistä tiimitunnetta, joka syntyi, kun heidät oppi tuntemaan.

- Täällä tutustumiseen on huomattavasti vähemmän aikaa. On päiviä, jolloin sanoo tullessa heit kollegoille, ja siinä juttelemiset sitten olivatkin. Joskus kuitenkin ehdin kahvitauolle, mikä tuntuu kuin palkinnolta.

Terveyskeskuslääkärien palkat ovat nousseet

Britanniassa terveyskeskuslääkärit ovat perinteisesti itse omistaneet terveyskeskukset. Yleistymässä on kuitenkin käytäntö, että omistajalääkärit palkkaavat yritykseensä lääkäreitä pelkkään työsuhteeseen. Tällainen "salaried GP" on myös Maarit Brooks.

Työsuhteessa olevien lääkärien palkka määräytyy tehtyjen puolen päivän jaksojen mukaan.

- Teen osapäivätyötä, viisi jaksoa viikossa eli kaksi kokonaista työpäivää ja yhden puolipäivän klo 8-15. Kun työtahti on tällainen, en jaksaisi työskennellä kokopäiväisesti, hän sanoo.

Täysipäiväinen työsuhteinen lääkäri, joka tekee kymmenen puolta päivää, ansaitsee keskimäärin 80 000 puntaa vuodessa.

Omistajalääkärien palkkahaitari on leveä.

- Englannissa on keskusteltu heidän palkoistaan viime aikoina kovasti. Valtio maksaa terveyskeskuksille lisärahaa sen mukaan, miten ne ovat saavuttaneet tietyt hoitotavoitteet. Melkein kaikki terveyskeskukset saivat suuret määrät pisteitä ja omistajalääkärien palkat nousivat reippaasti, Maarit Brooks kertoo.

Ammattislangi vilisee lyhenteitä

Maarit Brooksin mielestä tiukka vastaanottotahti on yksi selvimmistä eroista brittiläisen ja suomalaisen terveyskeskuksen välillä.

Toisaalta suomalaisten työnkuva on monipuolisempi.

- Englannissa esimerkiksi poskiontelohuuhtelut ja tärykalvopuhkaisut lähetetään erikoislääkärille. Täällä tehdään innokkaasti luomien poiston kaltaista pikkukirurgiaa, mutta ymmärtääkseni suomalaiset tekevät enemmän ja vaativampia toimenpiteitä.

Iso ero on myös lausuntokulttuurissa.

- Suomessa kirjoitetaan valtavasti enemmän erilaisia lausuntoja ja todistuksia kuin täällä. Esimerkiksi ilmaislääkkeisiin tarvittavaan lausuntoon riittää pari "ruksia" ja allekirjoitus.

Kun Maarit Brooks tuli Englantiin ensimmäisen kerran töihin vuonna 1993, hän ällistyi ammattislangissa vilisevien lyhenteiden määrää. "Now everybody get ready, RTA is coming!", "Mrs Smith died, she was for TLC" ja niin edelleen.

- Jos aikoo tulla tänne töihin, kannattaisi varmaan opetella näitä vaikkapa englantilaisilta nettisivuilta.

RTA osoittautui olevan road traffic accident ja TLC tender loving care, saattohoito.

Britanniassa on hyvä työtilanne

Lääkärien työtilanne Britanniassa on hyvä, ja Maarit Brooks arvelee, että töitä riittää melko mukavasti myös ulkomaalaisille lääkäreille.

- Jos suomalainen lääkäri haluaa työskennellä täällä, on ensiksi otettava yhteyttä General Medical Counciliin, josta saa yksityiskohtaista tietoa rekisteröitymiseen vaadittavista papereista. Rekisteröityminen on käsittääkseni nykyään aika helppoa.

GMC:n nettisivulla on linkkiyhteyksiä työpaikkoja välittäviin orgnisaatioihin. Myös British Medical Journalin nettisivuilla on paljon avoimia työpaikkoja ja tietoja lukuisista viransijaisvälitystoimistoista.

- Työ täällä on monella tavalla haasteellista ja vaihtelevaa eikä elämä muutenkaan käy pitkästyttäväksi. Englanti on dynaaminen ja monikansallinen maa, ja terveyskeskuslääkärinä näkee paljon. Ero rikkaiden ja köyhien välillä on paljon suurempi kuin Suomessa.

Maarit Brooksilla on perhe Englannissa eikä hän usko enää palaavansa Suomeen.

- Enhän minä enää osaisi niitä lausuntojakaan kirjoittaa!

Plussat ja miinukset:

Suomalaislääkäreistä suuri osa on jo palannut Norjasta

- Minun ikäluokkani lääkärien on annettu ymmärtää, että Norja on kultamaa, jossa työ on helppoa ja rahaa tulee tosi paljon. Monilla on vähän liian ruusuinen kuva, sillä Norja on lääkärille erittäin hyvä paikka, mutta ansiotaso ei tule ilman vaivannäköä, sanoo 30-vuotias lääkäri

Lasse Raatiniemi

Norjan suuri lääkäripula on ohitse, ja moni sinne lähtenyt suomalaislääkäri on palannut kotimaahan. Raatiniemi on yhä tyytyväinen valintaansa ja katsoo tehneensä oikean ratkaisun Norjaan lähtiessään.

- Minut on otettu erittäin hyvin vastaan. Tosin helpointa olisi varmaan olla töissä kotimaassa, hän sanoo.

Se on kuitenkin totta, että Norjassa tienaa äärimmäisen hyvin. Palkat ovat Raatiniemen mukaan ratkaisevasti paremmat kuin Suomessa, Ruotsissa tai Tanskassa.

- Pikavoittoja Norjasta sen sijaan on turha tulla hakemaan, sillä byrokratia ja järjestelmään sisälle pääseminen vievät aikansa. Tulosta tulee pikkuhiljaa eikä palkka ole tullut ilman hikeä.

Yleislääkäri on oman työnsä herra

Norjassa omalääkärit voivat olla joko kunnallisia lääkäreitä tai ammatinharjoittajia. Raatiniemi on ammatinharjoittaja, joka on vuokrannut kunnalta henkilökunnan, laitteet ja tilat pienelle lääkäriasemalleen.

- Sisäänpääsy norjalaiseen järjestelmään oli todella hankalaa ja vaati pitkäjänteisyyttä. Laillistus kesti pari kuukautta, ammatinharjoittajana joutuu opiskelemaan lainsäädännön ja byrokratia on mittavaa. On oltava kärsivällinen - asiat ottavat aikansa, hän sanoo.

Raatiniemelle on merkinnyt työssään paljon se, että yleislääkärille on annettu vastuuta selvästi enemmän kuin Suomessa. Hän pitää myös norjalaisten kollegojen tieto-taitotasoa yllättävän hyvänä.

- Yleislääkäri on aika pitkälle oman työnsä herra. Potilaalle voi vapaasti määrätä minkä tahansa laboratoriokokeen ja lähettää hänet suoraan magneettikuvaukseen tai tietokonetomografiaan. Kun potilaan ei tarvitse ensin mennä erikoislääkärille, hänelle pystyy antamaan nopean avun ilman viikkojen jonotuksia. Potilaalla on myös vapaus valita sairaalansa vaikka tuhannen kilometrin päästä, hän kertoo.

Norjan maaseudulla terveydenhuolto on hyvin lääkärikeskeistä ja samalla yksinäistä.

- Välillä kaipaisi sairaanhoitajaa kaveriksi neuvomaan ja motivoimaan potilaita ja mittaamaan verenpainetta, niin kuin terveyskeskuksessa Suomessa. Täällä lääkäri on päivystysaikana aivan yksin ja hoitaa itse laboratoriokokeet ja EKG:n, sanoo Raatiniemi, jolla on Suomesta erittäin hyvät kokemukset lääkärin ja sairaanhoitajan työparityöskentelystä.

Tavallisena vastaanottoaikana esimerkiksi verikokeet ottaa terveydenhuollon koulutuksen saanut sihteeri.

Norjasta katsottuna myös suomalaisen terveyskeskuksen vuodeosasto on noussut arvoonsa.

- Se on suuri asia. Täällä ei ole minkäänlaista avohoidon vuodeosastoa. Potilas joko hoidetaan kotona tai hänet lähetetään parin tunnin matkan päähän sairaalaan.

Norjan kurssilla jo opiskeluaikana

Raatiniemi ei lähtenyt Norjaan hetken mielijohteesta, vaan pohjusti sitä käymällä esimerkiksi jo opiskeluaikana norjan kielikurssin. Lapista kotoisin olevalle Pohjois-Norja oli huomattavasti lähempänä kuin vaikkapa Helsinki.

Raatiniemi kokeili työntekoa Norjassa jo eurolääkärinä, mutta sanoo nyt, ettei niin pidä tehdä.

- Eurolääkäri on hyvin tarkan valvonnan alaisena ja palkka on viidesosa yleislääkärin palkasta. Paikkoja on sitä paitsi nyt hyvin vaikea saada.

Kaiken kaikkiaan lääkärit valikoidaan tätä nykyä erittäin tarkkaan, sillä puutetta on enää psykiatreista ja yleislääkäreistä. Sijaisillakin on oltava suosittelijat.

Norjassa työskentelystä kiinnostuneen lääkärin on Raatiniemen mukaan syytä keskittyä varmistamaan kielitaitonsa ja hoitamaan kuntoon aikaa vievä laillistus.

Raatiniemen potilaat ovat tyytyväisiä hänen norjan taitoonsa, mutta potilaiden mielipiteet kieltä taitamattomista lääkäreistä ovat tulleet vastaanotolla hyvin selviksi.

Ulkomaille lähdettäessä aivan oleellista on perheen sopeutuminen. Lasse Raatiniemi kiittää vaimonsa sopeutuneen hyvin.

- Suomen tukiverkostoa kuitenkin kaipaa ajoittain, koska meille on täällä syntynyt vauva.

Toisaalta Suomeen on helppo tulla käymään, koska yleislääkärille järjestyy lomaa ja sijaisia saa helposti. Pysyvästä Suomeen paluusta Raatiniemi ei sen sijaan ole vielä tehnyt päätöstä.

- Alun alkaen olen lähtenyt parin vuoden komennukselle, mutta loppusijoituspaikkaa ei ole päätetty! Suvi Sariola

Plussat ja miinukset:

Yhdysvalloissa rajulla työllä voi saada erinomaisen koulutuksen

- Työympäristö on äärettömän stimuloiva, koulutus erinomaista ja kollegat innostuneita, ylistää New Yorkissa asuva lääkäri

Päivi Ullner

- Yhdysvalloissa lääkärinoikeuksien saaminen on tehty erittäin hankalaksi, mutta vastapainoksi voi saada parhaimmillaan erittäin hyvän koulutuksen.

Päivi Ullner muutti suomalaisen miehensä työn vuoksi Yhdysvaltoihin kymmenen vuotta sitten, heti valmistuttuaan. Lasten takia hän kuitenkin siirsi erikoistumistaan ja aloitti Columbia Universityn akateemisesti suuntautuneessa lastenneurologian erikoistumisohjelmassa vasta viime vuonna. Tavoitteena on ura yliopiston erikoisklinikoilla, joissa voi yhdistää tutkimusta ja kliinistä työtä.

Ullner tutkii harvinaista GLUT-1 -puutosoireyhtymää, jossa lapselta puuttuu glukoosin kuljettajaproteiineja aivoista.

- Tauti aiheuttaa kouristuskohtauksia yleensä jo vauvaiässä, usein mikrokefaliaa ja erilaisia kehityshäiriöitä. Täkäläinen esimieheni raportoi ensimmäinen potilaan 15 vuotta sitten, ja nyt tänne tulee potilaita ympäri maailmaa.

Erikoistuva lykkää perheen perustamista

Yhdysvalloissa lääkärinoikeudet saa vasta erikoistumiskoulutuksen jälkeen.

- Suomessa voi valmistumisen jälkeen mennä suoraan terveyskeskuslääkäriksi, mutta täällä sellainen ei ole mahdollista. Yleislääkärinkin erikoistumiskoulutus kestää yleensä kolme vuotta, Päivi Ullner kertoo.

Erikoistumiskoulutukseen voi kuitenkin hakeutua vasta suoritettuaan työläydestään ja pikkutarkkuudestaan kuuluisat laillistamistentit.

- Niihin kannattaa suhtautua vakavasti. Lukuaikaa on varattava työn ohessa 5-6 kuukautta, ja läpi on päästävä heti, jos haluaa hyvän erikoistumispaikan. Kilpailu on äärimmäisen kovaa.

Itse erikoistumiskoulutus on hänen mukaansa erittäin rasittavaa ja työsidonnaista. Monet amerikkalaiset lääkärit lykkäävätkin lasten hankintaa niin kauan, että ovat suorittaneet erikoistumisopintonsa.

- Erikoistumisaikana työpaikalla vietetään käytännössä 80-100 tuntia viikossa, joten työn ulkopuolinen elämä on sinä aikana hyvin vaikeaa. Halusin itse lykätä uraa, kunnes lapset ovat vähän vanhempia. Suomalaisen on vaikea hyväksyä, että lapset olisivat hoitajalla niin pitkiä päiviä kuin erikoistumisvaihe edellyttää, Päivi Ullner sanoo.

Hänen mukaansa on epätodennäköistä, että muualla, esimerkiksi Suomessa, hankittu erikoistumiskoulutus hyväksyttäisiin Yhdysvalloissa. Muuten suomalainen lääkärikoulutus on kuitenkin hyvä lähtökohta kovassa kilpailussa koulutuspaikoista.

- Yhdysvaltoihin kannattaa tulla ensin post doc -tutkijaksi. Sillä tavoin saa kontakteja ja täkäläisten suosituskirjeitä, joiden merkitystä ei voi korostaa liikaa.

Lääkäriksi aikovan ulkomaalaisen on Päivi Ullnerin mukaan oltava erittäin motivoitunut ja hivenen yrittäjyyteen taipuvainen, sillä kaikesta on huolehdittava itse:

- Jokaisen on itse säästettävä eläkkeensä ja ratkaistava, miten sijoittaa siihen tarvittavat rahat, järjestettävä terveydenhuoltonsa ja lastensa koulutus, hän muistuttaa.

Ullnerit viihtyvät erittäin hyvin New Yorkissa.

- Tämä on valtavan mukava paikka asua. Energiaa ja tekemistä riittää. Lääkärin työhön tuo lisää mielenkiintoa potilaiden ja kollegojen vaihteleva kulttuuritausta.

Lääkärien palkkataso on laskenut

Vaikka Päivi Ullnerin tähtäimessä on yliopistoura, suurin osa lastenneurologeista työskentelee yksityislääkäreinä. Heidän ansionsa vaihtelevat tuntuvasti erikoisalan ja asuinpaikan mukaan.

Erikoislääkäriksi valmistuneen alkupalkka on 120 000-130 000 dollaria vuodessa, mutta kokenut ja suosittu yksityislääkäri tienaa helposti 300 000 dollaria.

Elämä suurimmissa kaupungeissa on kuitenkin niin kallista, että vastavalmistuneen lääkärin palkka takaa vain kohtuullisen toimeentulon. Maaseudulla saattaakin tienata selvästi paremmin.

Päivi Ullner kertoo ruotsalaisen lääkäriystävänsä verranneen New Yorkin liepeillä asuvan perheen taloutta ruotsalaisiin oloihin sosiaaliturvineen kaikkineen. Vaikka palkat ovat Ruotsissa paljon pienemmät, amerikkalainen alkupalkka kattaa perheelle New Yorkissa juuri ja juuri saman elintason kuin Ruotsissa.

- Lääkärien palkat ovat pienentyneet selvästi. Lääkärit syyttävät tilanteesta vakuutusjärjestelmää, HMO:ta, joka säätelee vakuutuskorvauksia aikaisempaa tiukemmin. Erityisen tyytymättömiä ovat yleiskirurgit.

- Olen kuullut kirurgeista, jotka eivät ole enää halunneet jatkaa alalla, koska työ on rankkaa, päivystyksiä on paljon ja he joutuvat käyttämään paljon aikaa selvityksiin vakuutusyhtiöille.

Myös kliinisessä työssä olevalla lääkärillä itsellään on oltava vakuutus siltä varalta, että hänet haastetaan oikeuteen.

- Ne ovat hyvin kalliita ja riippuvat työmäärästä, joten yksityislääkärit joutuvat miettimään tarkkaan, kuinka monta tuntia pitävät vastaanottoa. Vakuutusta ei kannata maksaa liikaa.

- Lakiasiat kytevät täällä koko ajan pinnan alla. Se on toisaalta hyvä, koska lääkärien osaamisen taso vaihtelee, mutta se myös vaikeuttaa ammatinharjoittamista, Päivi Ullner sanoo. Suvi Sariola

Plussat ja miinukset: