Lääkärilehden palkitsema väitöskirja: nivelreuman hoidossa ensimmäinen vuosi on ratkaiseva

Nivelreumaa pitää hoitaa mahdollisimman tehokkaasti mahdollisimman varhain. Jos potilas saadaan puolessa vuodessa oireettomaksi, hän ei joudu työkyvyttömyyseläkkeelle seuraavan viiden vuoden aikana, tiivistää LT, osastonylilääkäri

Kari Puolakka

Puolakan väitöskirja "Work capacity and productivity costs in early rheumatoid arthritis. A five-year prospective study" sai Lääkärilehden palkinnon vuoden 2006 parhaasta lääketieteellisestä väitöskirjasta.

Puolakan väitöstutkimus osoitti myös ensimmäistä kertaa, että nivelreuman kliinistä hoitoa tehostamalla voidaan saada aikaan erittäin suuria taloudellisia säästöjä. Kun potilaat saatiin oireettomiksi puolessa vuodessa, heidän sairauslomistaan ja työkyvyttömyyseläkkeistään aiheutui viidessä vuodessa vain 2 800 euron kustannukset. Alle 20 prosenttia parantuneiden potilaiden vastaavat kustannukset olivat 74 500 euroa.

Tutkimustulokset ovat herättäneet myös kansainvälistä huomiota. Nivelreuman epäsuorista kustannuksista ei ole aikaisemmin tehty vastaavia tutkimuksia.

Väitöskirjan taustalla on suomalainen monikeskustutkimus, ns. Reko-tutkimus. Väitöskirjan aineistona ovat sen 162 potilasta, jotka olivat mukana työelämässä.

Hoitovaste heijastuu kustannuksiin

Väitöstutkimuksessa verrattiin perinteistä yhden lääkkeen hoitoa kolmen reumalääkkeen yhdistelmähoitoon. Alusta pitäen yhdistelmähoitoa saaneilla potilailla oli vähemmän sairauslomia ja he joutuivat harvemmin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Puolessa vuodessa oireettomiksi hoidetuista yksikään ei joutunut nivelreuman takia työkyvyttömyyseläkkeelle viiden vuoden seuranta-aikana. Sen sijaan niistä potilaista, jotka paranivat puolessa vuodessa vähemmän kuin 20 prosenttia, jäi eläkkeelle 56 prosenttia - useimmat jo kahden vuoden kuluessa hoidon aloittamisesta.

- Aikaisemmin on katsottu, että reumapotilas menettää työkykynsä vasta vuosien kuluessa. Tämä tutkimus kuitenkin osoittaa, että tuotantopanosmenetys on suurin ensimmäisen hoitovuoden aikana. Lähes jokainen potilas on silloin sairauslomalla, joka saattaa kestää pitkäänkin, Puolakka huomauttaa.

Tutkimuksessa käytetty sulfasalatsiinin, metotreksaatin ja hydroksiklorokiinin yhdistelmähoito on nykyään Suomessa nivelreuman standardihoito, ja hyvien kokemusten myötä annostasoa on voitu nostaa. Maksimiannoksiin pyritään jo kolmessa kuukaudessa, jotta maksimivaste voitaisiin saada puolen vuoden kuluttua aloituksesta.

Jos tällä "Reko-lääkityksellä" ei saada hyvää hoitovastetta, Puolakka suosittelee harkitsemaan ns. biologisen lääkkeen lisäämistä lääkeyhdistelmään jo puolen vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta.

- Biologiset lääkkeet ovat erittäin kalliita, mutta muutoin huonosti hoitoon vastanneissa tapauksissa ne usein lisäävät hoitotehoa ratkaisevasti, hän sanoo.

- Sairauspäivärahakausi kestää 300 päivää, ja sen jälkeen jäädään työkyvyttömyyseläkkeelle, josta paluu työelämään on aina vaikeaa. Lisäksi aktiivinen reuma saattaa jo vuodessa aiheuttaa pysyviä nivelvaurioita, niin ettei toimintakyky ole enää palautettavissa millään lääkkeillä. Hoidon kannalta ensimmäinen vuosi on siis aivan ratkaiseva, hän perustelee.

Hoito biologisilla lääkkeillä on kuitenkin kohdistettava oikein. Laajoja potilasryhmiä ei kannata hoitaa.

- Yksittäisen potilaan hoidossa säästö sen sijaan on selvä. Vuoden työkyvyttömyys maksoi aineistossani 30 000 euroa, kun taas biologisen lääkkeen hinta on enimmillään 18 000 euroa vuodessa.

Potilaan oma käsitys pyrkii toteutumaan

Puolakka havaitsi myös, että potilaan oma arvio sairaudestaan aivan sairastumisen alkuvaiheessa oli ratkaiseva ennusteen kannalta:

- Potilaan omat käsitykset pyrkivät toteutumaan.

Hänen mukaansa hoidon alkuvaiheessa onkin syytä kiinnittää tarpeeksi huomiota potilasopastukseen, koska potilaan omiin käsityksiin sairaudestaan voidaan vaikuttaa.

- Potilas saattaa suhtautua tilanteeseensa hyvinkin pessimistisesti. Nyt voimme kuitenkin sanoa, että meillä on käytössä lääkkeet, joilla puolet potilaista tulee oireettomiksi puolessa vuodessa. Tämä hoitotulosten huomattava paraneminen ei välttämättä ole yleisesti tiedossa.