Lääkäristä tuli yliopiston uudistaja
Tampereen yliopiston emeritarehtori Kaija Holli kantaa huolta tutkimuksen asemasta lääketieteen opetuksessa.
Tampereen yliopisto on tänä päivänä varsin toisenlainen paikka kuin vuonna 2009. Tuolloin oppilaitos sai lääkäritaustaisen johtajan, kun palliatiivisen lääketieteen professori Kaija Holli aloitti rehtorina.
Viime vuodenvaihteessa Holli luovutti rehtorinkäädyt seuraajalleen.
– Oli korkea aika jättää vetovuoro muille. Yleensäkin ihminen pystyy mielestäni antamaan yhdessä tehtävässä itsestään uutta korkeintaan 5–10 vuoden ajan.
Päättyneeseen rehtorikauteen mahtuu valtava määrä muutoksia, jotka ravistelivat yliopistoa sen perustuksia myöten.
– Aloittaessani koko yliopiston tulevaisuus oli suoraan sanottuna vaakalaudalla. Rahat olivat tiukasti kiinni henkilöstöresursseissa, eikä toiminta ollut kehittynyt pitkään aikaan. Muut yliopistot olivat karanneet kauas edelle, Kaija Holli muistelee.
Hän sanoo ymmärtäneensä, etteivät pintapuoliset uudistukset riitä. Hollin rehtorikauden myllerrysten lista onkin pitkä ja vaikuttava. Yliopiston organisaatio keveni kokonaisen väliportaan verran, kun tiedekuntien ja laitosten sijalle tulivat yksiköt.
Kaikki hallinto keskitettiin yliopistopalveluihin. Lähes 60 erillistä pääsykokeiden hakukohdetta karsittiin noin puoleen. Tohtorikoulutus uudistui. Erillinen avoin yliopisto vietiin osaksi muuta opetusta.
– Kaikki tämä oli jotakin täysin uutta ja radikaalia. Sittemminhän muut yliopistot ovat seuranneet perässä, Holli toteaa.
Päällekkäisyyksien poistaminen vapautti rahaa olennaiseen, ja viime vuodet Tampereen yliopisto on tehnyt positiivista tulosta.
Duaalimallilla on puolustajansa
Pirstaloituneen organisaation keventäminen sai Kaija Hollin mukaan henkilöstön tuen ja meni läpi jopa yllättävän kivuttomasti. Tiukkaan vastarintaan hän sen sijaan törmäsi lähdettyään seuraavaan urakkaan: kaatamaan tamperelaisten oppilaitosten korkeita raja-aitoja.
– Aalto-yliopistohan oli jo ylittänyt esteet yliopistotasolla Helsingissä. Meillä eri korkeakoulut taas tekivät jääräpäisesti samoja asioita erillään toisistaan. Tämän kokoisessa kaupungissa ei yksinkertaisesti ole sijaa kolmelle korkeakoululle.
Sai alkunsa Tampere3 eli yliopiston, teknillisen yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhdistymishanke. Työ on edelleen kesken, mutta se etenee.
Tampere3:ssa yliopistot muodostavat uuden säätiöyliopiston. TAMK liittyy samaan konserniin, mutta jatkaa amk-tutkintojen antamista.
Hollin mukaan kaksijakoisesta mallista ei toistaiseksi ole valmiutta luopua.
– Yliopistot pelkäävät, että akateemisuus kärsii. Ja ammattikorkeakoulu puolestaan on huolissaan käytännönläheisyyden säilymisestä. Silti vastaavanlaista duaalimallia ei noudateta juuri missään muussa maassa.
Kaija Holli ennustaa, että vuosikymmenen kuluttua erillisiä ammattikorkeakouluja ja yliopistoja on tuskin Suomessakaan.
– Tampere voisi olla valtakunnan toinen aito yliopistokaupunki Helsingin jälkeen. Mutta tämä vaatii yhteistyötä.
Lääkikset tarvitsevat työnjakoa
Tampereen lääketieteen yksikön Kaija Holli arvioi vahvistuneen rehtorikaudellaan muun yliopiston mukana. Hakijoita riittää, ja lääkis on saanut uudet, hienot tilat yliopistollisen sairaalan kupeesta.
Holli kertoo joutuneensa rehtorina pysyttelemään sivussa lääketieteen koulutuksen käytännön kehittämistyöstä, ettei tulisi suosineeksi omaa oppiainettaan. Eräs suuntaus sisältää hänen mielestään riskin: Tampereen lääketieteen opetus on profiloitunut hyvin käytännönläheiseksi.
– On ilman muuta hienoa, että meiltä valmistuu näppäriä ja vuorovaikutustaitoisia kliinikoita. Heitä tarvitaan. Samalla tieteen tekeminen on kuitenkin jäänyt vähän syrjään. Eikä ammattikunta säily pitkään elinvoimaisena, ellei joukkoon mahdu myös tutkivia ja väitteleviä kollegoita.
Kaija Holli näkee, että lääketiedettä saatetaan tulevaisuudessakin opettaa Suomessa viidessä kaupungissa. Yksiköiden on kuitenkin sovittava keskinäisestä työnjaosta ja suuntauduttava hieman erilaisin tavoin.
– Jokaisessa lääkiskaupungissa ei tarvita kaikkien pienten erikoisalojen professuureja, vaan yliopistot voivat tehdä yhteistyötä, Holli summaa.
Uusia näkökulmia sote-keskusteluun
Rehtorikauden jälkeenkin Hollilla riittää kiinnostavia tehtäviä. Yksi niistä on tulevaisuuden sote-hanke, jossa pohditaan muun muassa huomispäivän sote-ammattilaisten osaamistarpeita.
– Miten heitä tulisi kouluttaa ja johtaa? Kuinka kaventaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kuilua? Miten integroida sosiaali- ja terveyspalvelut heille, jotka tarvitsevat molempia? Voiko digitalisaatio edistää tätä kaikkea? Holli luettelee polttavia kysymyksiä.
Hän kertoo seuranneensa pettyneenä sote-debatin liukumista sen alkuperäisistä tavoitteista byrokraattisiin ja organisatorisiin seikkoihin.
– Sote-uudistuksessa oli alussa samaa turhien rajojen häivyttämisen henkeä, jota olen osaltani halunnut tuoda korkeakoulumaailmaan. Jos ja kun sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä integroidaan, tämän tulisi näkyä myös alan koulutuksessa.
– Jokaisessa lääkiskaupungissa ei tarvita kaikkien pienten erikoisalojen professuureja, vaan yliopistot voivat tehdä yhteistyötä, Kaija Holli sanoo.
