Lääkärit kaipaavat haittatapahtumien perusteellista jälkipuintia Liiton kysely paljasti puutteita läheltä piti -tilanteiden käsittelyssä
Lääkärin työssä ei voi koskaan kokonaan välttyä epäonnistumisilta ja erehdyksiltä. Useimmiten kyse on hoitoketjussa tapahtuvista inhimillisistä erehdyksistä, tiedonkulun puutteista tai liian kireistä aikatauluista.
Potilasturvallisuuden ja lääkärin oppimisen ja työhyvinvoinnin kannalta merkityksellisintä on, miten haittatapahtumat ja läheltä piti -tilanteet työpaikalla jälkeenpäin käsitellään.
Yleensä tapahtuneesta keskustellaan jälkikäteen esimiehen kanssa tai tapaus voidaan käsitellä esimerkiksi yksikön sisäisessä kokouksessa. Joka viides lääkäri on kuitenkin tyytymätön työpaikkansa nykyiseen käsittelytapaan.
Tämä käy ilmi Lääkäriliiton tekemästä kyselystä, joka toteutettiin loppuvuodesta 2005. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 190 lääkäriä.
Vahingon mahdollisuus on hyväksyttävä
Kyselyyn vastanneista lääkäreistä hieman yli puolet työskenteli konservatiivisilla aloilla ja joka viides operatiivisilla aloilla. Tyypillisin vastaaja oli joko yliopistosairaalan tai muun sairaalan lääkäri. Noin joka neljäs oli työssä terveyskeskuksessa.
Haittatapahtuman tai läheltä piti -tilanteen oli kohdannut kuluneen 12 kuukauden aikana reilut 40 prosenttia vastaajista. He, jotka niitä ovat kohdanneet, ilmoittavat useammista tapahtumista.
Haittatapahtumia tai läheltä piti -tilanteita voidaan siis pitää normaalin lääkärin työn ei-toivottuina, mutta silti alati mielessä pidettävinä riskeinä.
- Poikkeaviin tapahtumiin on tässä ammatissa aina varauduttava, ja niihin on ainakin "mielikuvatasolla" luotava toimintastrategia, totesi eräs kyselyyn vastannut lääkäri.
Silti kyselyn vapaista kommenteista käy ilmi, että harva lääkäri pystyy suhtautumaan olankohautuksella edes läheltä piti -tilanteisiin.
Mitä vakavampi haittatapahtuma, sitä raskaammin lääkäri tapahtuman kokee.
- Monta valvottua yötä on takana ja murehdin sitä kai loppuikäni, totesi eräs lääkäri.
- Kuormittaa valtavasti, vie voimavaroja ja aikaa varsinaiselta työnteolta, kommentoi eräs toinen vastaaja.
Varsinkin operatiivisilla aloilla lääkäri joutuu hyväksymään, että vahinkoja ja virheitä sattuu joskus.
- Kokeneellekin toimenpidekardiologille jokainen fataali tai ei-fataali haittaava komplikaatio aiheuttaa stressin ja riittämättömyyden tunnetta. Kestää päivistä viikkoon, pariin, toipua, kertoi eräs vastaaja.
Otetaanko opiksi?
Terveydenhuollossa haittatapahtumat ja läheltä piti -tilanteet ovat siis arkea, mutta tapahtumien käsittelyssä on vielä paljon kehittämisen varaa.
Oleellisinta terveydenhuollossakin on virheistä ja läheltä piti -tilanteista opiksi ottaminen. Myös työntekijän oikeudellisen aseman ja henkisen hyvinvoinnin kannalta tilanteiden käsittelyproseduuri työpaikalla on tärkeää.
Lääkäriliiton kyselystä käy ilmi, että vain reilut puolet vastaajista on tyytyväisiä siihen tapaan, jolla haittatapahtumia ja läheltä piti -tilanteita työpaikalla käsitellään. Joka viides oli suorastaan melko tai erittäin tyytymätön.
- Tuntuu, että asioiden kanssa jää liian yksin keskusteluista huolimatta. Toisin sanoen niihin ei paneuduta riittävän intensiivisesti. Pitäisi panostaa käsittelyyn riittävästi aikaa ja tehdä se huolellisemmin, kommentoi eräs lääkäri.
- Pitäisi käsitellä tapahtumina, joista opitaan. Enemmän tukea ja esimiehen lojaaliutta myös alaisiaan kohtaan, toivoi toinen vastaaja.
Ennen kaikkea lääkärit toivoivat paljon nykyistä enemmän avointa, kiireetöntä keskustelua tapahtuneesta. Keskustelujen toivottiin sujuvan oppivassa hengessä, ei niinkään syyttävässä ilmapiirissä.
- Ylilääkäriltä toivoisi kiinnostusta ja kannustusta. Negatiivinen palaute kahden kesken ja positiivinen ryhmässä, toivoi yksi vastaaja.
Syyttävän ilmapiirin vastaajat katsoivat estävän varsinkin läheltä piti -tilanteiden esiinottoa esimerkiksi yhteisissä kokouksissa. Myös työnohjauksen ja muun henkisen tuen tarve tuotiin ilmi monissa vastauksissa. Ennen kaikkea toivottiin, että negatiivisista tapahtumista otettaisiin opiksi, jotta vastaisuudessa vahinkoja ja virheitä voitaisiin vähentää.
Varsin moni lääkäri kommentoikin haittatapahtumien johtaneen oman työskentelyn kehittämiseen ja oman tarkkavaisuuden lisääntymiseen. Sen sijaan huomattavan monissa vastauksissa todettiin, ettei työyksikössä tapahtunut mitään muutoksia tai toimien tai hoitoketjujen korjauksia.
