Lääkemarkkinoinnin harmaalla alueella
Reseptilääkkeitä ei Suomessa saa mainostaa potilaille, mutta siitä huolimatta yhä useampi potilas tulee lääkärin vastaanotolle muistilapun kera ja pyytää jopa milligramman tarkkuudella lääkemääräystä. YTM Hanna Toiviaisen huomenna tarkastettavassa väitöskirjassa pohditaan, voisiko potilas olla aktiivinen kuluttaja eikä vain passiivinen hoidon kohde.
http://www.laakarilehti.fi/pics/kuluttaja.jpg
Reseptilääkkeitä ei Suomessa saa mainostaa potilaille, mutta siitä huolimatta yhä useampi potilas tulee lääkärin vastaanotolle muistilapun kera ja pyytää jopa milligramman tarkkuudella lääkemääräystä. YTM Hanna Toiviaisen huomenna tarkastettavassa väitöskirjassa pohditaan, voisiko potilas olla aktiivinen kuluttaja eikä vain passiivinen hoidon kohde.
Internetin käyttöä tutkittaessa on havaittu, että ihmiset vakuuttavat osaavansa erottaa tietolähteiden luotettavuuden ja väittävät lukevansa vain ”tutkittua tietoa”. Kun heidän todellista käyttäytymistään on sitten seurattu, on havaittu valtaosan päätyvän niille sivustoille, jotka löytyvät hakukoneista ensimmäisinä.
– Ja nämä sivustothan ovat yleensä yritysten, jotka maksavat kynnysrahaa näkyvyydestään. Niiden puolueettomuudesta voidaan sitten olla montaa mieltä, sanoo Hanna Toiviainen.
Toiviainen on Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan tutkinut konsumerismia eli potilaiden roolia ja asemaa terveydenhuollon kuluttajina.
Väitöskirjan osatutkimukset ovat syntyneet noin kymmenen viime vuoden aikana, ja paljon on tänäkin aikana ehtinyt tapahtua muutoksia niin lääkäreiden kuin potilaidenkin käyttäytymisessä ja suhtautumisessa. Toiviainen uskoo, että joidenkin kyselytutkimusten tulokset saattaisivat nykyisin olla erilaiset.
– Etenkin internet räjäytti pankin. Ihmiset pääsevät nykyisin samojen tietolähteiden äärelle kuin lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset, painottaa Toiviainen.
Silti lähtökohdat tiedon omaksumiseen ovat kovin erilaiset. Toiviainen kehottaakin lääkäreitä googlettamaan potilaidensa tietolähteitä; se auttaa ehkä ymmärtämään potilaiden näkemyksiä tai vaatimuksia.
Rooleja ei tarvitse sekoittaa
Vaikka tietoa suorastaan tulvii erilaisista medioista ja potilasjärjestöiltä, se ei ole vähentänyt lääkäreiden töitä, päinvastoin. Ihminen voi olla liiasta tiedosta enemmän hämmentynyt kuin valveutunut.
Hanna Toiviainen peräänkuuluttaa tasa-arvoa ja potilaiden tietoisuuden lisääntymistä, mutta silti hän ei soisi lääkärin ja potilaan roolin sekoittuvan liikaa. Valveutunut potilas kaipaa lääkäriltä asiantuntemusta juuri hänen sairautensa tunnistamiseen ja hoitamiseen. Lääkäriltä tämä edellyttää kykyä vastavuoroiseen kommunikaatioon.
– Suomessa roolit ovat vielä aika perinteiset ja meillä puhutaan esimerkiksi hoitomyöntyvyydestä ja tietoisesta suostumuksesta. Kansainvälisessä keskustelussa kuitenkin käytetään jo käsitteitä yhtäpitävyys, sopusointu ja tietoinen valinta.
Lääkäreihin suhtaudutaan kuin terveydenhuollon konsultteihin, jotka tukevat potilas-kuluttajia näiden valinnoissa, Toiviainen kuvailee.
Nykyisessä Lääkärin etiikka -kirjassa korostetaan myös potilaan aktiivista roolia oman terveytensä vaalijana.
– Jos potilaista halutaan ja heistä tulisi aktiivisia kuluttajia, merkitsisi muutos myös terveyspolitiikan ja terveydenhuollon palvelutarjonnan uudistamista. Esimerkiksi Lääkäriliiton ajama potilaan oikeus valita hoitava lääkäri vaikuttaisi terveydenhuollon rakenteisiin, Hanna Toiviainen huomauttaa.
Tästä kuitenkin harvemmin puhutaan, vaan keskustelu juuttuu helposti potilas-lääkärisuhteeseen.
Kenen rahat puhuvat potilasjärjestöissä?
Potilasjärjestöt ovat voimallisesti edesauttaneet potilaiden valistuneisuuden lisääntymistä. Arviolta joka seitsemäs suomalainen on jonkin potilasjärjestön jäsen. Isompia ja pienempiä valtakunnallisia yhdistyksiä on jo noin 130.
Suomalaiset potilasjärjestöt ovat perinteisesti tehneet laaja-alaista yhteistyötä myös terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Pelkästään potilaille tarkoitettuja järjestöjä meillä ei ole samassa mittakaavassa esimerkiksi Britanniassa, jossa kaikkiin potilasjärjestöihin ei ammattilaisia edes hyväksytä mukaan.
Hanna Toiviainen on tutkinut ja pohtinut potilasjärjestöjen roolia paitsi tiedontuottajina ja potilaiden edunvalvojina, myös lääketeollisuuden yhteistyökumppaneina.
– Monilla potilasjärjestöillä on yhteistyötä lääketeollisuuden kanssa. Bisnesmaailman rahaa kanavoituu potilasjärjestöjen kautta esimerkiksi valistuskampanjoihin ja informaatiomateriaaleihin.
Suomen Kuluttajaliiton kehittämispäällikkönä ja terveyspalvelujen asiantuntijan toukokuun alussa työnsä aloittanut Hanna Toiviainen kaipaisi lisää tieteellistä tutkimusta potilasjärjestöissä vaikuttavista toimijoista ja rahoituksesta sekä uusien teknologioiden asemasta ja markkinoinnista järjestöissä.
– Esimerkiksi Euroopan Unionin alueella on ”potilasjärjestöjä”, joiden tuloista yli 90 prosenttia tulee yrityksiltä. Ja jopa Euroopan komissio käyttää eräitä tällaisia järjestöjä asiantuntijoinaan, eikä kyseenalaista niiden puolueettomuutta, Toiviainen kummastelee.
Tätä taustaa vasten Toiviainen ei pidäkään kummallisena esimerkiksi sitä, että komission ja parlamentin piirissä on jälleen virinnyt keskustelu nykyistä laajemman kuluttajille suunnatun reseptilääkeinformaation sallimisesta.
Ulla Järvi
Kuva: Lehtikuva, Tor Wennström
Hanna Toiviainen: Konsumerismi, potilaiden ja kuluttajien aktiivinen toiminta sekä erityisesti lääkäreiden kokemukset ja näkemykset potilaista kuluttajina. Stakes, Tutkimuksia 160. Helsinki 2007.
