Lääketeollisuus odottaa rahaa EU:lta
Eurooppalaiset asiantuntijat haluavat kuroa umpeen Yhdysvaltojen etumatkaa lääkekehityksessä. EU:n miljardeista kaavaillaan apua siihen, että tutkimus saadaan nopeammin käyttöön.
Lääketeollisuuden asiantuntijat odottavat Euroopan unionilta rahoituspäätöstä, joka toisi kolme miljardia euroa eurooppalaiseen lääketutkimusprosessien kehittämiseen.
– Odotamme kovasti päätöstä seitsemänteen tutkimuspuiteohjelmaan sijoittuvasta Innovatiiviset lääkkeet -ohjelmasta. Tavoitteena on pystyä ennustamaan paremmin lääkkeen turvallisuutta ja tehoa sekä jalostaa tutkimusta nykyistä nopeammin viranomaisten ja teollisuuden käyttöön. Teknologiaohjelman rahoitus on kuitenkin vielä avoin, vaikka seitsemäs puiteohjelma jo hyväksyttiin. Päätöstä odotetaan kevättalvesta, Lääketeollisuus ry:n erityisasiantuntija, FT Mia Bengtström kertoo.
Lääketeollisuus on siirtymässä Euroopasta Yhdysvaltoihin ja tulevaisuudessa yhä voimallisemmin Aasiaan. Eurooppaa ei nähdä enää kovin houkuttelevana markkina-alueena, muttei myös erityisen kiinnostavana tutkimus- ja tuotekehitysmantereenakaan.
Yhdysvallat on kirinyt monella tapaa Euroopan ohi lääketeollisuuden innovaatioissa. Kuudentoista viime vuoden ajan Yhdysvaltain lääke- ja bioteknologiaan tehtävät investoinnit ovat kasvaneet kaksi kertaa Eurooppaa nopeammin.
Vielä viisitoista vuotta sitten kymmenestä maailman myydyimmästä lääkkeestä kuusi oli kehitetty Euroopassa. Nykyisin kymmenen joukkoon mahtuu vain pari eurooppalaista innovaatiota.
– Satsaukset ovat siis kannattaneet, Bengtström toteaa.
Bengtströmin mukaan eurooppalaisen lääketeollisuuden pullonkaulat ovat prosessissa, jossa valitaan oikeita molekyylejä lääkekehitykseen. Haavi pitäisi saada nopeammaksi ja täsmällisemmäksi. Edellytyksinä ovat mahdollisimman laaja perustutkimus ja validoidut biomarkkerit.
Yhdysvallat kaataa raja-aitoja
– Yhdysvaltain yliopistotutkimuksen yksi vahvuustekijä on sen avarakatseisuus, uskoo teknologisia innovaatioita ja tieteiden välisyyttä tutkinut ma. professori Henrik Bruun Teknillisestä korkeakoulusta.
Opiskelijat voivat valita opintoja vapaammin yliopistossa eri tiedekuntien ja laitosten välillä. Suomessa jo monitieteinen väitöskirja voi kohdata suuria vaikeuksia, puhumattakaan yliopiston henkilökunnan liikkuvuudesta edes oman talon sisällä.
– Institutionaalinen liikkuvuus on vielä vähäisempää. Harvoin vaikkapa lääketieteen professoria nähdään luennoimassa tai vetämässä tutkimushanketta esimerkiksi teknillisessä korkeakoulussa, Bruun huomauttaa.
Hyviltä innovaatioilta kuitenkin vaaditaan yhä enemmän tiedekuntien rajoja ylittävää henkistä ja konkreettista vuoropuhelua ja yhteistyötä. Se vaatii toisen tieteenalan kunnioitusta sekä kykyä omaksua toisen tutkijan kieli ja toimintakulttuuri.
– Paljon kehitystä tiedemaailmassa on sentään tapahtunut. Vuonna 2003 selvitimme Suomen Akatemian tutkimuksessa tieteidenvälisyyttä akatemian tutkimusohjelmissa ja niiden saamaa rahoitusta. Vastoin yleistä luuloa peräti 40 prosenttia rahoitetuista tutkimuksista oli tieteidenvälisiä, kertoo Henrik Bruun.
Ulla Järvi
