Lasten osteoporoosin hoito kehittyy

Pitkäaikaissairailla lapsilla esiintyvä luun haurastuminen on ongelma, jonka laajuuteen on havahduttu vasta viime aikoina. Tärkeintä on tunnistaa riskiryhmät ja aloittaa ennaltaehkäisy ja oikea hoito ajoissa, dosentti, lastentautien ja lasten endokrinologian erikoislääkäri Outi Mäkitie sanoo.

Lasten osteoporoosin riskiryhmään kuuluvat reuma- ja syöpäpotilaiden lisäksi mm. tulehduksellista suolistosairautta sairastavat lapset, luuytimensiirto- ja elinsiirtopotilaat sekä liikuntavammaiset lapset.

Luuston mineraalipitoisuuteen vaikuttaa haitallisesti erityisesti pitkäaikainen glukokortikoidihoito. Mm. reuma- ja elinsiirtopotilaat saavat suuriannoksista kortisonia suonensisäisesti tai suun kautta. Inhaloitavilla astmalääkkeillä ei ole todettu tämänkaltaisia haittavaikutuksia.

Ongelman suuruus on tullut ilmi vasta nyt, kun vaikeasti sairaiden lasten hoitomenetelmät ovat kehittyneet ja lääkehoidon seurauksena syntyvä osteoporoosi on lisääntynyt.

- On toki tapahtunut myönteistäkin kehitystä. Lasten reuman hoitoon on saatu uusia vaihtoehtoisia lääkkeitä, joilla ei ole haitallista kortisonivaikutusta.

Hoitokeinot eivät aina tarkoita kalliita korkean teknologian ratkaisuja.

- D-vitamiinilla ja kalkkilisällä on merkitystä osteoporoosin ehkäisyssä ja tukihoitona. Monet riskilapsista hyötyisivät jo kalkki- ja D-vitamiinilisästä.

Osteoporoosin eturivin tutkijoihin kuuluva Mäkitie on ollut perustamassa Hyksin Lasten ja nuorten sairaalaan Suomen ensimmäistä lasten osteoporoosiklinikkaa. Metabolinen luustovastaanotto on toiminut viime kesästä lähtien. Mäkitien mukaan jokaiseen yliopistosairaalaan pitäisi saada lasten osteoporoosiin perehtynyt lastenlääkäri.