Mitä kovempi kiire, sitä tarpeellisempia ovat tauot Työpsykologi Jari Hakanen: Työn ilosta kannattaa puhua ääneen

Kiire ruokkii kiirettä. Työpaikalla syntyy helposti noidankehä, jossa työntekijän kaikki voimat vie suorittava työ.

Vessaan ei ehdi, "kun on niin kiire", ja lounaskin hotkaistaan viidessä minuutissa. Kehittämispalavereihin ei ehdi, "kun on niin kiire".

- Tällaisessa työyhteisössä pitäisi ehdottomasti pysähtyä yhdessä miettimään, missä mennään vikaan, kun työ on näin pakkotahtista, sanoo sosiaalipsykologian dosentti

Jari Hakanen

Mitä kiireempi töissä on, sitä tärkeämpiä ovat tauot. Eikä lääkärin työssä tauko tarkoita aikaa, jolloin potilastietoja kirjataan tietokantaan potilaiden välissä.

- Työpäivään kannattaa sijoittaa pidempiä ja lyhyempiä elpymistaukoja. Mikrotauko voi olla 30 sekunnin tuijotus ikkunasta ulos tai pieni pysähdys työpöydän ääressä. Lounas- ja kahvitauot ovat sitten asia erikseen, Hakanen painottaa.

Jari Hakanen on Työterveyslaitoksen erikoistutkija, joka on tutkinut hammaslääkärien työoloja ja on mukana myös Lääkäriliiton viime vuodenvaihteessa toteuttamassa uudessa lääkärien työoloja ja terveyttä selvittävässä tutkimushankkeessa.

Lääkäritutkimuksessa havaittiin, että lääkärien terveys ja työkyky ovat vähintään tyydyttävällä tasolla (Suomen Lääkärilehti 20-21/2007). Työn raskaudesta kuitenkin kertoo se, että itsemurha-ajatukset ovat hälyttävän yleisiä, samoin fyysisen väkivallan uhka. 69 prosenttia naislääkäreistä ja 61 prosenttia mieslääkäreistä on ollut edeltäneen vuoden aikana sairaana töissä.

- Sairaana työssäolo liittyy tutkimusten mukaan selvästi stressin kokemiseen. Tämäkin on noidankehä; stressaantunut työntekijä sairastelee useammin. Jos töitä on paljon tai liikaa, syntyy helposti tunne, että töihin on pakko mennä sairaanakin, pohtii Jari Hakanen.

Sinullakin on vastuu

Kiirettä syyttäen luovutaan myös vapaamuotoisista kokoontumisista, jotka voisivat parantaa työilmapiiriä ja lisätä työn viihtyisyyttä. Hyvä porukkahenki kun usein kantaa vaikeiden aikojen yli.

Hakanen sanoo, että kiireen noidankehää pahentaa se, että kiireen vuoksi tai siihen vedoten jätetään pitämättä tai käymättä ne kokoukset, joissa pohdittaisiin työn kehittämistä ja hallintaa. Hallitsemattomuuden tunne vain pahenee, jos ei pysty edes kertomaan muille näkemyksistään ja esittämään parannusehdotuksia.

- Kyllä vastuu työpaikan ilmapiiristä ja työnteosta on myös työntekijöillä, ei yksin esimiehellä, muistuttaa Hakanen.

Silti esimiehillä on suuri vastuu, jota ei voi poistaa itseltään vetoamalla omiin kiireisiinsä tai siihen, että "minähän jouduin pomoksi vasten tahtoani".

Kiireen seuralaisia ovat työn hallitsemattomuudesta koituva stressi, pelko omien voimien riittämättömyydestä ja virheistä, jopa viha työtä ja työympäristöä kohtaan.

- Kielteiset tunteet työtä kohtaan kapeuttavat ihmisen ajattelumaailmaa. Ulospääsyä ja ratkaisuja ei nähdä, jos tunteita hallitsevat ahdistus ja pelko. Tämä on havaittu työssä viihtymistä ja työn imua koskevissa tutkimuksissa. Myönteisyys laajentaa ajatteluamme, näemme mahdollisuuksia ja kykenemme luoviin ratkaisuihin. Esimerkiksi organisaatiouudistukset onnistuivat parhaiten työpaikoilla, joissa muutoksia ei pidetty uhkana, kertoo Hakanen.

Kehtaatko puhua työn ilosta?

- Tutkimuksista saadaan esille sellaisia asioita, joita kysytään. Jos kysytään esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmista, saadaan esille ongelmia. Työn ilosta, työn imusta ja voimavaroista puhutaan vähemmän, koska toistaiseksi niitä on tutkittu vähemmän, muistuttaa Jari Hakanen.

Sama havaitsemisen lainalaisuus pätee työelämän käytännöissäkin. Jos myönteisyys ja ratkaisukeskeisyys ovat päällimmäisiä asenteita, työssä eteentulevat ongelmatkin tuntuvat mahdollisilta ratkaista.

- Työpaikalla olevien epäkohtien ratkaiseminen vaatii sitkeyttä, lohduttaa Hakanen heitä, jotka kyllästyvät asioiden vatkaamiseen.

Muutokset eivät aina suju siinä tahdissa kuin minä haluaisin, mutta työyhteisössä on annettava aikaa myös heille, jotka prosessoivat uusia asioita hitaammin.

- Jokaisen kannattaa välillä istua pohtimaan, mitä tapahtui, kun viimeksi koit suurta iloa työssäsi. Kuinka usein nautit työstäsi? kysyy Jari Hakanen.

Työn ilo tulee hallittavasta arjesta

- Joka päivä tunnen iloa työstäni, tunnustaa Nastolan terveyskeskuksessa työskentelevä

Sari Federley

Lääkärikartellin luottamusmiesten viimeviikkoisessa seminaarissa haettiin työn iloa, vaikkei sen tunnistaminen - ja tunnustaminen - aina niin helppoa olekaan. Viime aikoina on enemmänkin muodikasta kauhistella terveyskeskustyön raskautta kuin iloita sen palkitsevuudesta.

- Olen viime vuosina saanut uutta intoa työhöni uusista haasteista ja kehittämishankkeista, sanoo puolestaan kollega

Ari Matila

Federley työskentelee työterveyshuollossa, jossa potilaat ovat hieman nuorempia, ehkä myös terveempiä kuin keskimäärin terveyskeskuspotilaat. Osastonlääkäri Matila taas on ollut kehittämässä terveyskeskuksessaan saatto- ja kivunhoitoa sekä osastofarmasiaa.

Raskainta molempien mielestä on kokemus oman työn hallitsemattomuudesta.

- Kun ajanvarauskirjat paukkuvat koko ajan punaisella, ja muutenkin tiukkojen vastaanottoaikojen väleihin sijoitetaan ylimääräisiä potilaita, niin aikaa myöten se kaatuu päälle. Jos ei ehdi pitää kuin viiden minuutin lounastaukoja, jotka ovat samalla ainoa aika lukea labratuloksia, kiire alkaa hallita koko työtä, kuvailevat Matila ja Federley.

- Kohtaan työssäni esimerkiksi siivoojia, joita on kehotettu kustannussyistä laskemaan siivouksen tasoa. Ennenpitkää he uupuvat ja alkavat voida huonosti, koska ovat pakotettuja tekemään työnsä huonommin kuin mitä tahtoisivat ja osaisivat ja saavat siitä negatiivista palautetta.

- Lääkärillä on ihan sama tunne, jos hän kokee, ettei ehdi hoitaa potilaita niin hyvin kuin haluaisi ja osaisi. Vastuukysymykset tuovat tietenkin oman lisänsä henkiseen kuormittumiseen, miettii Sari Federley.

Samaa työn hallinnan ongelmaa on pohtinut Ari Matilakin. Hän huomauttaa, että osa työn kaaoksesta voi johtua terveyskeskuksen alimiehityksestä, joka on itseään ruokkiva kierre. Kun lääkärinvirkoja ei ole täytetty, hakijat kaihtavat terveyskeskusta, koska siellä joutuu liian koville, ja virat pysyvätkin tyhjinä. Haukiputaallakin on koettu sekä positiivisia että negatiivisiä kierteitä. Nyt kaikki virat ovat täynnä.

- Terveyskeskuksen henkilökuntaa ja töiden organisointia pitäisi katsoa kokonaisuutena ja miettiä mitä seuraa mistäkin. Vastaanoton avustava henkilökunta voisi hoitaa merkittävän osan päivystyspotilaista. Nyt lähes kaikki tulevat automaattisesti lääkärille, Ari Matila sanoo.