Miten kantasolututkimuksen pelisäännöt luodaan moniarvoisessa EU:ssa?

Jokaisen maan on tehtävä yhteiskunnalliset päätöksensä tutkimusetiikasta itse, todettiin EU:n järjestämässä kantasolututkimusta ja tutkimusetiikkaa käsitelleessä kokouksessa. Brysselissä joukuussa järjestetty kokous oli ensimmäinen, jossa tiede ja yhteiskunta kohtasivat, ja jossa erityisesti potilaiden ääni haluttiin kuuluviin.

EU:n ja EFNA:n (European Federation of Neurological Associations) järjestämään Patients & Stem Cells -keskustelufoorumiin (1) osallistui potilasjärjestöjen edustajia, tutkijoita, poliitikkoja, toimittajia ja huomattava määrä vakavista sairauksista kärsiviä potilaita sekä heidän lähiomaisiaan. Osanottajat korostivat avoimen keskustelun tärkeyttä, mutta totesivat myös, että keskustelun avulla on tuskin löydettävissä yhteistä eurooppalaista linjaa.

Jokaisen maan onkin tehtävä yhteiskunnalliset päätöksensä tutkimusetiikasta. EU kuitenkin rahoittaa yhteisestä pussista hyvää tutkimusta, myös alkion kantasolututkimusta.

Saksalaiset ihmettelivätkin kokouksessa, miten heidän rahojaan voidaan käyttää toimintaan, joka on heidän lainsäädännössään kielletty. Saksan edustaja sai pohdittavakseen, ottaisivatko saksalaiset käyttöön alkion kantasoluihin perustuvan muiden kehittämän hoidon. Torontolainen kantasolututkija puolestaan pelkäsi, päätyvätkö hänen laboratorionsa saksalaiset tutkijat raastupaan kotiin palattuaan.

Hoitojen turvallisuus varmistettava

Tutkijat ja aivan erityisesti potilaat toivovat kiihkeästi, että alkion kantasoluista tuotettujen solulinjojen avulla voitaisiin korvata vaurioituneita tai puuttuvia kudoksia. Tällainen hoito saattaisi palauttaa esimerkiksi toiminnot, jotka potilas on menettänyt aivohalvauksen, selkäydinvaurion tai Parkinsonin taudin takia.

Alkion kantasoluista on jo onnistuttu tuottamaan hermosoluja. Korvatakseen esimerkiksi aivokudoksen vaurioituneita soluja ne pitää saada erilaistumaan juuri tietynlaisiksi, tiettyjä monimutkaisia aivotoimintoja hoitaviksi soluiksi. Ne pitää pystyä siirtämään juuri oikeaan kohtaan ja saada toimimaan yhteistyössä ympäröivien kudosten kanssa.

Alkion kantasolut jakautuvat loputtomasti, joten ne on saatava myös suitsituiksi tehtävässään, ettei syntyisi pahanlaatuista kasvainta. Hoitojen turvallisuus on varmistettava. Tutkimustavoitteiden onnistuttua hoidon tulisi lisäksi olla sellaista, että se olisi kaikkien sitä tarvitsevien potilaiden ulottuvilla.

Toistaiseksi kantasoluhoito on tullut yleiseen käyttöön vain tiettyjen syöpäsairauksien tukihoitona. Nämä solut ovat aikuisen luuytimen kantasoluja, siis paljon erilaistuneempia kuin alkion erilaistumattomat kantasolut, mahdollisuuksien aarrearkut. Tilanne on täysin erilainen kuin vaurioituneiden kudoksien korjaaminen alkion kantasoluilla.

Saako alkion kantasoluja tutkia?

Alkion kantasolujen tutkimisella on kiihkeät vastustajansa ja puolustajansa. Edelliset ovat sitä mieltä, että ihmiselämää tulee kunnioittaa ja suojata sen alusta, hedelmöittymisestä, asti. Vastustajien mielestä hedelmöittynyttä munasolua ei saa missään tilanteessa käyttää välineellisesti.

Puolestapuhujat taas ihmettelevät, miksei tuhansia päivittäin roskakoreihin heitettäviä soluryppäitä saisi käyttää tutkimukseen, jonka tulokset mahdollisesti helpottaisivat monen sairaan elämää. Heidän mielestään ihmiselämän kunnioittamisen pitäisi lähteä olemassa olevien kärsivien ihmisten auttamisesta. Samalla puolestapuhujat odottavat lainsäätäjiltä johdonmukaisuutta: jos sallitaan e-pillereiden käyttö ja raskaudenkeskeytys, tulee myös alkion kantasolututkimus hyväksyä.

Miksi näkemykset eroavat?

Erilaisten näkemysten taustalla on uskonnollisia, historiallisia ja kulttuurisia syitä. Roomalaiskatolinen kirkko vastustaa alkion kantasolututkimusta, koska elämä alkaa sen mukaan hedelmöityksestä. Juutalaisten ajattelussa alkio muuttuu ihmiseksi vasta 14 päivän kuluttua hedelmöityksestä. Alkion kantasolututkimus onkin edennyt Israelissa nopeasti. Islamilaisenkaan käsityksen mukaan alkio ei ole varhaisissa vaiheissaan yksilö. Heidän tulkintansa korostaa jo olemassa olevien ihmisten kärsimyksen lievittämistä.

Uskonnot eivät kuitenkaan yksin ohjaa tutkimuseettistä ajattelua, ja niiden sisällä on myös monenlaisia käsityksiä. Katolisessa Espanjassa lääketieteen eettisiin kysymyksiin suhtaudutaan yleensä vapaamielisesti, kun taas puoliksi protestanttisessa Saksassa alkion kantasolututkimus on kiellettyä. Saksan perustuslakiin on kirjattu ihmiselämän arvokkuuden puolustaminen kaikissa olosuhteissa, eikä hedelmöittynyttä munasoluakaan saa käyttää tutkimuksen välineenä. Saksan tiukkaan lainsäädäntöön kantautuvat yhä keskitysleirien kauhut.

Ihmisten henkilökohtaisia mielipiteitä lääketieteellisen tutkimuksen vapaudesta muovaavat ennen kaikkea omat kokemukset. Yhdeksänkymmentä prosenttia pitkäaikaissairaista potilaista kannattaa alkion kantasolututkimusta. He eivät kysy onko tutkimus epäeettistä vaan vastaavat, että sen tekemättä jättäminen on. Oma tai oman lapsen sairaus saa ihmisen usein vankkumattomaksi tutkimusvapauden puolestapuhujaksi. Arjen kärsimys muuttaa aiemmin tiukkojakin toisenlaisia näkemyksiä. Toivon - epärealistisenkin - ylläpitäminen on yksi keino sopeutua vaikeaan tilanteeseen. Se voi auttaa ihmistä kestämään elämää, josta terveillä ei ole aavistustakaan.

Kantasolututkijat puolestaan pitävät tärkeänä, ettei mitään tutkimusväyliä tukita. He korostavat, että emme vielä tiedä, mitä kantasolututkimus tuo, mutta jos se estetään, emme saa koskaan tietää. He pitävät tuoreita alkion kantasolulinjoja lupaavimpana lähtökohtana soluvaurioita korjaaviin hoitoihin. Maissa, joissa tämä on sallittua, tutkimus etenee nopeasti, toisissa taas rajoittava lainsäädäntö asettaa tutkijat vaikeaan tilanteeseen. Ongelmaa onkin yritetty lähestyä laboratorioteknisin menetelmin, siis tuottaa poliittisesti hyväksyttäviä (2) kantasoluja! Tutkijat korostavat tutkimuksen vapauden merkitystä ja uskovat, että uhkakuvat alkioiden epäeettisestä käytöstä voidaan estää lainsäädännöllä.