Moni mielenterveyspotilas jää vaille laillisia etuuksiaan

- Mielenterveyspotilaiden sairaalajaksot ovat lyhentyneet, eikä kotiutettavien selviytymisestä tunnuta otettavan vastuuta enää missään. Sosiaaliturvaetuuksien hakeminen on nykyisin niin monimutkaista, että tervekin ihminen on ymmällään, saati sitten mielenterveyskuntoutuja, sanoo Suomen Mielenterveysseuran kehittämispäällikkö Liisa Saaristo tuoreimmassa Socius-lehdessä (3/2005).

Hän ei halua syyllistää mielenterveysalan tai sosiaalivakuutuksen ammattilaisia, mutta hyvää tarkoittava järjestelmä on työntekijöiden ajanpuutteen vuoksi ajautumassa umpikujaan.

- Ajatus "saattaen vaihtamisesta" ei enää toimi, Saaristo kritisoi.

Omaisten harteille jää liian paljon hoidettavaa. Toisinaan heidänkin voi olla vaikea olla apuna ylikorostettujen salassapitosäännösten vuoksi.

- Nuorten aikuisten oletetaan selviävän itsenäisesti, vaikka kykyä tai taitoa asioiden hoitamiseen ei olisi. Meille kantautuu viestejä esimerkiksi skitsofreniaa sairastavista nuorista aikuisista, jotka on jätetty melkein heitteille, Liisa Saaristo kertoo.

Hän kehottaakin oikeusturvan nimissä luomaan järjestelmiä, jossa sairaalasta otetaan aina potilaan luvalla yhteyttä sosiaalitoimistoon ja sovitaan aika toimeentulon ja etuuksien selvittelyyn. Näin toteutuu ajatus saattaen vaihtamisesta.

Mielenterveysseuran Palveluissa pettynyt -raportti on myös paljastanut paljon loukkaavaa käyttäytymistä ja huonoa kohtelua mielenterveyspotilaita kohtaan. Avohoitokin tuntuu usein olevan enemmän harvakseltaan toteutuvaa kontrollia kuin aktiivista hoitamista.

- Mitä tämä hoitotakuu sitten on, mitä katsotaan hoidoksi? kysyy Liisa Saaristo Socius-lehdessä.