Niilo Hallman: Tärkeintä on tietää, että apua saa tarvittaessa
Tärkeintä on tietää, että apua voi saada tarvittaessa, miettii omaishoitajan asemaa professori Niilo Hallman, 87, joka on ollut vaimonsa omaishoitajana yhtäjaksoisesti jo yli kolmen vuoden ajan. Helena Hallman joutui vuodepotilaaksi nelisen vuotta sitten kaatumisesta aiheutuneen aivovaurion vuoksi.
Niilo Hallmanin mukaan hyvä tuki on omaishoitajalle tärkeää, vaikka hoitajalla olisikin lääkärinkoulutus.
- Voi tulla hetkiä, jolloin on kerta kaikkiaan niin väsynyt, että haluaa jonkun toisen ottavan vastuun. Kyseessä voi olla pelkkä fyysinenkin väsymys, hän kuvaa.
- Hyvin tärkeää on myös se, että saa joskus vapaata.
Hallmaneilla on päivittäisistä arkirutiineista suoriutumisessa apuna hoitaja, joka käy kolmesti päivässä. Hoitaja on lomittanut Hallmania esimerkiksi joidenkin ulkomaanmatkojen ajan ja otti äskettäin hoitovastuun muutamaksi yöksi, jotta kovan flunssan väsyttämä Niilo Hallman sai itse nukutuksi.
Hallmanit ovat myös kotisairaalan ulkojäseniä, ja Niilo Hallman kiittää kotisairaalan toimintaa ensiluokkaiseksi.
- Kivelän sairaalan kotisairaala on aivan erinomainen. Hoitaja ottaa meihin yhteyttä kerran, kahdesti kuukaudessa, ja myös me voimme ottaa yhteyttä tarvittaessa, joskin sitä on tapahtunut hyvin harvoin. Tärkeintä onkin, että tällainen taustatuki on olemassa ja kotisairaalasta tietää saavansa hoidollista ja lääketieteellistä apua, jos sitä tarvitaan, hän sanoo.
Hallmanin mukaan lääkäriydestä on hänelle omaishoitajana apua turhien pelkojen hallinnassa, mutta potilaan lääketieteellisestä hoidosta vastaa kotisairaalan lääkäri.
- Minä uusin reseptit, mutta olen potilaan aviomies. Tähän on pakko suhtautua niin.
Lääkärin koulutus ja kokemus lienevät silti osaltaan antaneet uskallusta ryhtyä varsin vaativaan tehtävään.
Hallman muistuttaa koko ajan karttuvan kokemuksen opettavan myös omaishoitajaa.
- Alkuun oli paljon vaikeampaa.
Ensin hoitaa toinen - sitten toinen
- Vaikka tämä on vaikeaa välistä, en luopuisi millään. Vaimoni on vuosikausia hoitanut perheen - viisi lasta ja minut - ja minä olen ollut paljon matkoilla. Tunnen, että saan nyt jollain tavalla maksaa takaisin vanhoja velkoja, kuvaa Niilo Hallman.
Omaishoitajuus sitoo kovasti, mutta Hallman sanoo tottuneensa siihen. Hänelle ei myöskään ole tullut sellaista tunnetta, ettei jaksa enää.
- Luulen, että se tunne olisi jo tullut, jos olisi tullakseen. Aika pitkäjännitteistä tämä on, mutta minähän olen lastenlääkäri. Se on tietysti myös tekijä, joka minua ehkä pehmentää, jos niin voi sanoa, Hallman miettii.
Hoitaminen on tuonut hoitajasta esiin ominaisuuksia, jotka hämmästyttävät häntä itseäänkin:
- Olen ollut niitä kiireisiä ihmisiä, joilla on ollut monta rautaa tulessa. Nyt voin istua tuossa sängyn vieressä kaksi, kolmekin tuntia. Sellainen pysähtyminen ja rauhoittuminen olisi varmasti ollut hyvä oppia aikaisemminkin, Niilo Hallman sanoo.
