Oikeusministerin vaihtuminen voi vaikuttaa käsittelyyn Hedelmöityshoitolakia odotetaan taas eduskuntaan
Oikeusministerin vaihtuminen saattaa vaikuttaa hedelmöityshoitoja koskevan lainsäädännön käsittelyyn. Oikeusministeri Johannes Koskinen oli aikonut antaa asiasta esityksen eduskunnalle lokakuussa. Valmistelu ei kuitenkaan sido hänen seuraajaansa Leena Luhtasta.
- Lääkäriliiton mielestä on perusteltua säätää laki, joka selventää hedelmöityshoidon perusteita, sanoi liiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve hedelmöityshoitoja käsitelleessä Lääkäriliiton seminaarissa.
Edellisen kerran hedelmöityshoitoja koskevaa lainsäädäntöä yritettiin saada aikaan vuonna 2003. Suurten näkemyserojen takia hallituksen esitys vedettiin kuitenkin pois eduskunnasta.
Uutta esitystä asiasta on odotettu eduskuntaan tänä syksynä. Ministerivaihdoksen vuoksi riippuu nyt Luhtasesta, viedäänkö esitys eteenpäin sellaisena kuin sitä on valmisteltu Koskisen aikana.
- Hallituksen sisällä käydyissä neuvotteluissa keskusteltiin siltä pohjalta, että hedelmöityshoitoja voitaisiin antaa yksinäisille naisille ja naispareille, mutta hallitus ei ollut yksimielinen. Ministeri Koskinen kuitenkin antoi tehtäväksi valmistella esitystä siltä pohjalta, kuvaa Koskisen aikana tehtyä valmistelutyötä lainsäädäntöjohtaja Tiina Astola oikeusministeriöstä.
Hänen mukaansa valmistelussa edettiin myös siltä pohjalta, että yksinäisille naisille tai lesbopareille annetun hoidon edellytykseksi ei enää aseteta luovuttajan suostumusta siihen, että hänet voidaan vahvistaa isäksi, kuten edellisessä lakiesityksessä.
- Se tarkoittaa sitä, että jos tällaista suostumusta ei ole, niin luovuttajaa ei myöskään voida vahvistaa isäksi, Astola toteaa.
Toisaalta esityksessä on haluttu säilyttää mahdollisuus isyyden vahvistamiseen, jos niin halutaan. Suomessakin on tapauksia, joissa lapsen biologinen isä on naisparille entuudestaan tuttu luovuttaja, joka on sitten vahvistettu isäksi.
Kaikissa tapauksissa lapsi saisi täysi-ikäisenä halutessaan tiedon luovuttajan henkilöllisyydestä.
Lisääntymisturismi yleistyy
Lääkäriliiton ohjeissa mainitaan "lapsen oikeus isään ja äitiin". Toisaalta liitto pitää myös erityisen tärkeänä "lapsen oikeutta syntyä toivottuna", jollaisena syntyvät varmasti kaikki ne lapset, joita nyt syntyy keinohedelmöityksen avulla ns. epätyypillisiin perheisiin. Kun lapsen oikeudet eivät aina täyty yhtä aikaa, ylittääkö yksi eettinen oikeus toisen, ja kumpi, kuvaili toiminnanjohtaja Heikki Pälve hedelmöityshoitoihin liittyviä monimutkaisia kysymyksiä seminaarissa, jonka Lääkäriliitto järjesti Kansainvälisenä lääketieteen etiikan päivänä.
Hedelmöityshoitoja sääteleviä lakeja on viime vuosina muutettu monissa Euroopan maissa, mutta ei välttämättä samaan suuntaan. Hoidon edellytyksissä on eroja mm. vanhempien suhteen, hoidon syyn, sallittujen menetelmien ja sukusolujen luovutusta koskevien rajoitusten suhteen.
- Lainsäädäntö on tätä nykyä tiukkaa kohderyhmien ja menetelmien suhteen mm. Saksassa, Itävallassa, Sveitsissä ja Norjassa sekä Italiassa, missä tilanne on aivan päinvastainen kuin vielä pari vuotta sitten, kertoi lääkintä- ja bio-oikeuden tutkija, varatuomari Sirpa Soini Helsingin yliopistosta.
Keskitasoiseksi Soini luonnehtii sääntelyä mm. Ruotsissa, Englannissa ja Ranskassa, sallivaksi Suomessa, Espanjassa ja Belgiassa.
Lakeja muutettaessa yleinen trendi on, että sukusolujen luovuttajan pitää olla identifioitavissa. Näin on esimerkiksi Englannissa, Norjassa ja Hollannissa. Anonyyminä luovuttaja voi pysyä mm. Saksassa, Ranskassa ja Espanjassa.
Erilainen sääntely on johtanut siihen, että EU-kansalaiset ovat Soinin mukaan epätasa-arvoisessa asemassa hoitojen saamisen suhteen.
Yleistymässä onkin ns. lisääntymisturismi. Monissa maissa on hedelmöityshoitoja tarjoavia yksityisiä klinikoita, jotka ovat erikoistuneet ulkomaisiin asiakkaisiin. Heidän asiointiaan helpotetaan tulkkipalveluin. Lisääntymisturismia harrastavat Soinin mukaan varsinkin saksalaiset ja italialaiset. Yksityisiä klinikoita, joille pääsee helposti ja nopeasti, on esimerkiksi Espanjassa ja Belgiassa. Espanjaan klinikoita ovat perustaneet suomalaisetkin.
"Ei ole yhtä 'oikeaa' perherakennetta"
- Ei ole yhtä "oikeaa" perherakennetta. Vanhemmuuden ja lasten kehityksen näkökulmasta katsoen ei ole perusteita sulkea mitään näistä perhemalleista vanhemmuuden ulkopuolelle, arvioi homo- ja heteroseksuaalisia perheitä vertailevaa tutkimusaineistoa läpikäynyt kehittämispäällikkö, LKT Tytti Solantaus Stakesista.
Näissä tutkimuksissa on ollut lähtökohtana selvittää, pitävätkö paikkansa uskomukset vanhemmuuden ja lapsen kehityksen ongelmista homoseksuaalisten vanhempien perheissä.
Peruskysymyksiin on Tytti Solantauksen mukaan vastattu:
- Vanhemmuus ei ole riippuvainen seksuaalisesta suuntautumisesta eikä homoseksuaalisuus lisää vanhempien mielenterveysongelmia. Homoseksuaalien lapset kehittyvät niin kuin muutkin lapset.
Homoseksuaalisista isistä on Solantauksen mukaan toistaiseksi hyvin vähän systemaattista tutkimusta, mutta tulokset osoittavat samaan suuntaan.
Pääosin eettisesti ongelmatonta
- Keinohedelmöitystekniikoiden käyttö sinänsä on pääosin eettisesti ongelmatonta, näennäisongelmia sen sijaan aiheuttavat ihmisten asenteet, arvostukset ja epäloogisuus koskien sitä, mikä itse kunkin mielestä on "oikein" ja "hyväksyttävää", katsoi käytännöllisen filosofian professori Heta Gylling Helsingin yliopistosta.
Hän viittaa esimerkiksi keskusteluun siitä, voidaanko ihmiset asettaa hedelmöityshoitojen suhteen eriarvoiseen asemaan sen perusteella, onko kyseessä hetero- vai homopariskunta. Eettisiä perusteluja tällaiselle erottelulle ei hänen mukaansa löydy.
Ainoana vakavampia eettisiä kysymyksiä herättävänä toimintana Heta Gylling pitää sijaissynnyttäjän käyttöä, missä hän kyseenalaistaa päätöksenteon itsenäisyyden esimerkiksi taloudellisen ahdingon tai sukulaisten painostuksen takia. Hän muistuttaa käytännön usein osoittaneen, että niin "tilaaja" kuin "tuottajakin" ovat muuttaneet mielensä lapsen synnyttyä.
Heta Gyllingin mukaan on eettisesti katsoen täysin perusteetonta puhua kenenkään "oikeudesta" saada lapsi. Myöskään ei voida ajatella, että keinoalkuisilla lapsilla olisi "oikeus" tietää taustansa.
- Jos tämä oikeus turvataan, pitäisi yhteiskunnan turvata muillekin oikeus selvittää, ovatko heidän sosiaaliset isänsä myös heidän biologisia isiään. Keinoalkuisuus ei voi olla oikeutus erityiskohteluun, hän katsoo.
Gylling pitää näennäisongelmana myös huolta siitä, että ihmiset haluaisivat valita tulevan lapsensa ominaisuuksia. Ehkä ainoa todellinen ongelma asiassa on hänen mukaansa tällaisen täsmäsuunnittelun epärealistisuus: genetiikka ei ole automatiikkaa.
