Osatyökykyisten arviointi kaipaa yksilöllisyyttä

Ruotsin malli voisi vähentää työkyvyttömyyttä. A ja O on, että työkyvyn heikentymiseen ­puututaan varhain.

Mahdollisuus muokata työtehtäviä on tärkein tapa tukea työssä ­jatkamista ja töiden sujumista, korostaa Työeläkeyhtiö Elon asiantuntijalääkäri Kari-Pekka Martimo.­

– Ensin pitäisi aina pohtia, mitä työntekijä voi tehdä, vaikka hänen työkykynsä on heikentynyt, toteaa vastaava työterveyslääkäri Elina Kupiainen ABB:ltä.

– Erikoissairaanhoidossa on nyt havaittu, ettei ­sairausloman tarvetta tarvitsekaan arvioida siellä, sanoo Keskon työterveyshuollon ylilääkäri Pirjo Anttila.

Lääkärien pitäisi jo aikaisin miettiä osatyökykyisten työssä jatkamisen mahdollisuuksia Ruotsin mallin mukaan, toteaa työeläkeyhtiö Elon asiantuntijalääkäri Kari-Pekka Martimo.

Ruotsissa on järjestelmä, jossa lääkäri voi arvioida työntekijän 25-, 50-, 75- tai 100-prosenttisesti työkyvyttömäksi.

– Liukuva asteikko mahdollistaa yksilöllisemmän osatyökykyisyyden arvioinnin kuin Suomessa. Työnantajalla on velvollisuus miettiä työntekijän kanssa, miten esimerkiksi 25-prosenttisesti työkyvytön voi työskennellä ja miten hänen jäljellä olevaa 75 prosentin työkykyään hyödynnetään, Martimo sanoo.

Työkyvyttömyyskorvauksen kriteerit ovat Ruotsissa tiukempia kuin Suomessa. Ensimmäisten kolmen kuukauden aikana edellytetään, että henkilö ei pysty tekemään omaa työtään.

Kriteerit tiukkenevat heti tämän jälkeen, ja kolmen kuukauden jälkeen tulee miettiä, löytyisikö työnantajalta muuta työtä. Jos tällaisia töitä ei ole, kuuden kuukauden jälkeen katsotaan, voisiko työntekijä hakeutua sopiviin tehtäviin muun työnantajan palvelukseen.

– Ruotsissa työkyvyttömyys väheni merkittävästi tämän muutoksen jälkeen. Myös lääkärit heräsivät aktiivisesti miettimään työntekijän kanssa erilaisia vaihtoehtoja sairauslomalle, Martimo kertoo.

Kun Suomessa vuoden pituinen Kelan sairauspäivärahakausi on päättynyt ja henkilö hakee kuntoutustukea eli määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä, kriteerit ovat tiukemmat kuin sairauspäivärahassa.

– Silloin mietitään, onko henkilöllä työkykyä johonkin muuhun työhön, vaikka hän ei kykenekään entisiin töihinsä. Tämä on monille yllätys. Eri vaihtoehtoja työn tekemiseksi pitäisikin miettiä jo aiemmin.

Työtä kannattaa muokata

Mahdollisuus muokata työtehtäviä on Martimon mielestä ehdottomasti tärkein tapa tukea työssä jatkamista ja töiden sujumista.

– Tutkimusten mukaan työpaikan pitää olla mukana, jos halutaan parantaa työkykyä. Nykyisin suositellaan, että työpaikalla noudatetaan varhaisen tuen ja välittämisen malleja. Työterveyshuollon tulee kertoa, mitä näissä malleissa pitää olla mukana ja millaista yhteistyötä täytyy tehdä.

Keskon Puhutaan työ kuntoon -malli pyrkii tunnistamaan työkykyongelmat mahdollisimman aikaisin. Keskon työterveyshuollon ylilääkäri Pirjo Anttila toteaa, että mallin tavoitteena on myös se, että esimiehet osaisivat ottaa puheeksi riittämättömän työsuorituksen.

Jos työntekijällä on sairauspoissaoloja, työterveyshuolto, esimies ja työntekijä miettivät, voisiko työntekijä tehdä kevennetysti töitä esimerkiksi kuukauden ajan.

Anttilan mukaan erilaisia tapoja muokata työtä löytyy, niitä on vain osattava käyttää. Keskossa käytetään paljon mahdollisuutta osasairauspäivärahaan.

– Tosin ongelmana on se, että tämä etuisuus vaatii vähintään 30-tuntisen työajan. Kaupan alalla on myös tätä pienemmillä tuntimäärillä töitä tekeviä ihmisiä. Näiden työntekijöiden kohdalla voidaan käyttää työkokeilua työhön paluun tukena sairauspoissaolon jälkeen silloin, kun työkyky on uhattuna.

Yhteisesti sovitut pelisäännöt kirjataan

Esimiehen ja henkilöstön pitää tuntea toimintatavat, miten osatyökykyistä tuetaan töissä. ABB:n vastaavan työterveyslääkärin Elina Kupiaisen mukaan nämä tavat pitää aina kirjata yrityksen toimintamalliksi. Hänestä yhteisesti sovitut pelisäännöt ovatkin paras tapa tukea osatyökykyisen työssä jatkamista.

ABB:llä käytetään varhaisen tuen mallia. Jos työntekijä itse, työterveyshuolto tai esimies huomaa, että työntekijän työkyky on heikentynyt, tilanteen selvittely aloitetaan yhdessä sovitun toimintamallin mukaan.

– Ryhdymme miettimään myös tapoja tukea työntekijää, jos hän palaa pitkältä sairauslomalta, mutta ei pystykään tekemään entisiä töitään tai työskentelemään kokoaikaisesti, Kupiainen kertoo.

Esimies on sairausloman aikana yhteydessä työntekijään, joka on myös työterveyshuollon seurannassa. Työhön palaamista aletaan suunnitella hyvissä ajoin.

– Silloin arvioidaan, voiko henkilö palata omaan työhönsä, johonkin muuhun työhön tai osasairauspäivärahan turvin osa-aikaiseen työhön. Jos henkilöllä on todettu työkyvyn menettämisen uhka, selvitetään ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksia, esimerkiksi työkokeilua.

Kupiainen huomauttaa, että esimiehille on varsin haasteellista suunnitella poikkeavia työnkuvia työkyvyltään heikentyneille työntekijöille.

Työntekijän vahvuudet esiin

Elina Kupiaisen mielestä ensin pitäisi aina pohtia, mitä työntekijä voi tehdä, vaikka hänen työkykynsä on heikentynyt.

– Yleensä aina mietitään ennen kaikkea sitä, mihin työntekijä ei kykene.

Kupiaisen mukaan tulevaisuudessa pitäisi entistä enemmän ottaa huomioon, että osatyökykyisellä on vielä paljon työkykyä jäljellä. Työntekijä voi pysyä työelämässä pitkään, kun työ suunnitellaan hyvin.

Hän mainitsee, että palaaminen osa-aikaiseen työhön on työntekijälle kuntouttavaa, osa hänen hoitoaan.

Pirjo Anttila puolestaan tervehtii ilolla uusia toimintatapoja, joilla edistetään osatyökykyisten työssä jatkamista ja jaksamista.

Esimerkiksi uuden ammattiryhmän edustajat, työkykykoordinaattorit, etsivät yhdessä osatyökykyisen kanssa tarkoituksenmukaiset vaihtoehdot eri etuuksista ja palveluista. Työkykykoordinaattorit voivat toimia työpaikan henkilöstöpuolella, työterveyshuollossa, TE-toimistossa tai oppilaitoksessa.

– Tällainen henkilö on ikään kuin markkinoija, joka puhuu osatyökykyisen puolesta, huomauttaa Anttila.

Hänestä työnvälityksellä ja ammatinvalinnanohjauksella pitäisi olla toimiva yhteys työpaikoille ja työterveyshuoltoon.

– Työvoimahallinnon resurssit ovat riittämättömiä, vaikka uusia palvelukonsepteja kehitetään. Toivottavasti tulevaisuudessa löytyy erilaisia uusia toimijoita ja toimintatapoja joko yrityksistä tai kolmannelta sektorilta auttamaan työntekijää muun muassa vaihtamaan uraa.

Tieto sairauslomista ei kulje

Työterveyshuollon pitäisi saada tieto työntekijän pitkittyvästä työkyvyttömyydestä. Kari-Pekka Martimon mielestä tämä on iso haaste, sillä tieto erikoissairaanhoidossa kirjoitetuista pitkistä sairauslomista ei aina kulkeudu työterveyshuoltoon.

– Työterveyslääkärit ovatkin huolissaan siitä, että potilaat voivat ikään kuin unohtua erikoissairaanhoitoon.

Martimon mukaan terveydenhuoltojärjestelmässä ei ole sellaista rakennetta, joka riittävän varhaisessa vaiheessa edesauttaisi erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon yhteistyötä työntekijän työhön palaamisen suunnittelemiseksi ja tukemiseksi.

– Työterveyshuollon ja työpaikan pitää olla todella aktiivisia, että yhteys erikoissairaanhoitoon lähetettyyn potilaaseen säilyy, toteaa Anttila.

Hän kertoo, että erikoissairaanhoidossa on nyt havaittu, ettei sairausloman tarvetta tarvitsekaan arvioida siellä. Työterveyshuolto tuntee työpaikan ja voi pohtia, tarvitseeko työntekijä sairauslomaa.

– Tietojärjestelmät ja sähköinen tekeminen mahdollistavat varmasti paljon sellaista, mitä emme vielä tässä vaiheessa tunnista, hän arvioi.