Päihdeongelmaisten äitien hoitoonohjaus ontuu
Hoitoonpääsy vaihtelee suuresti eri puolilla maata. Hämmästyttävän moni päätyy hoitoon huumeiden takia, ei alkoholin. Pilottitutkimus osoittaa, että äitien päihderiippuvuuteen liittyy usein masennusta.
http://www.laakarilehti.fi/pics/juoppo.jpg
Päihdeongelmaisten äitien hoitoonpääsy vaihtelee suuresti eri puolilla Suomea.
Ensi- ja turvakotien liiton pilottitutkimus on osoittanut, että hälyttävän monella on päihderiippuvuutensa lisäksi masennusta tai sitäkin vakavampaa psyykkistä oireilua. Liian harva saa asianmukaista hoitoa.
Tutkimusta johtava lastenpsykiatrian erikoislääkäri Marjukka Pajulo Tampereen yliopistosta huomauttaa myös, että hämmästyttävän moni hoidettavista kärsii nimenomaan huumeriippuvuudesta.
– Viittaako tämä siihen, että huumeongelmaiset äidit ohjataan alkoholiongelmaisia tehokkaammin tiiviin hoidon piiriin? Kuitenkin tiedetään, että alkoholi on yleisin päihde myös tässä väestöryhmässä ja vahingollisinta vauvalle, Pajulo sanoo.
Päihdeongelmaan puututtava nykyistä herkemmin
Äitiys- ja lastenneuvoloissa pitäisi Pajulon mielestä tarttua herkemmin epäilyyn äidin päihdeongelmasta. Äideiltä tulisi kysyä suoraan päihteiden käytöstä ja tehdä se huolella. Apuna voi käyttää kyselyseuloja, mutta yksistään ne eivät riitä.
– Monet neuvoloiden terveydenhoitajat on koulutettu havainnoimaan odotusaikaisia ja varhaisen vuorovaikutuksen ongelmia ja ottamaan ne puheeksi. Aktiivinen yhteistyö perusterveydenhuollon ja lastensuojelun välillä on keskeisen tärkeää.
Hoitoonpääsy kuitenkin takkuaa monin paikoin.
– Hoitoketjuissa ja niiden toimivuudessa on suurta paikkakuntakohtaista vaihtelua ja sekavuutta. Se näkyy esimerkiksi ensikotiin ohjautumisen sattumanvaraisuutena. Myös perusterveydenhuollon työntekijän omalla asenteella päihdeongelmaisiin on suuri merkitys sille, miten äiti-vauvaparin hoitoonohjaus onnistuu.
Seurannan ja tuen jatkuttava avohoidossa
Pilottitutkimuksen mukaan hoito ensikodeissa tuotti toivottua tulosta: äideillä ei ollut vakavia päihderetkahduksia lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana, eikä huostaanottoja tarvittu. Tutkimus jatkuu yhä.
– Toivoa antavaa on, että äidin kykyä ottaa huomioon vauvan tarpeet voidaan tutkimuksen mukaan vahvistaa. Toisaalta äidin ja vauvan selviytymistä ei voi päätellä aivan hoidon alkuvaiheessa – yllätyksiä tapahtui sekä hyvään että huonoon suuntaan, Pajulo mainitsee.
Tutkimuksen alustavat tulokset koskevat 18:aa äiti-vauvaparia. Vähintään 4 kuukautta kestäneessä hoidossa tuettiin yhtä aikaa äidin pysymistä päihteettömänä ja vuorovaikutusta vauvan kanssa. Äidit tulivat hoitoon loppuraskauden aikana tai heti synnytyksen jälkeen.
Äitien keski-ikä oli 25 vuotta ja he olivat aloittaneet päihteiden käytön keskimäärin 14-vuotiaina. Lähes kaikkien lasten kehitys oli edennyt normaalin rajoissa ensimmäisen ikävuoden aikana, mutta myöhemmässä seurannassa usean lapsen kehityksessä oli ilmennyt viivettä.
– Huolimatta intensiivisestä hoitointerventiosta yli puolella äideistä vuorovaikutus vauvan kanssa arvioitiin hoidon lopulla heikoksi, mutta kaikki lähtivät hoidosta kuitenkin lapsensa ensisijaisina hoitajina.
– Äidin ja lapsen tilannetta on siis seurattava tarkkaan ja heitä on tuettava tiiviisti myös avohoidossa ensikotijakson jälkeen. Siinä on vielä paljon kehitettävää.
Essi Kähkönen
