Perfektionisti uupuu
Minun on aina hoidettava kaikki velvollisuuteni.
Olinpa kuinka kiireinen hyvänsä, minulla on aina aikaa muille.
- Jos nämä lauseet sopivat täydellisesti sinun lausumiksesi, voit kuulua uupujien riskiryhmään, sanoo erikoislääkäri Kirsi Räisänen Työterveyslaitokselta.
Perfektionismi ja uhrautuvaisuus ovat yleiesti positiivisina pidettyjä käyttäytymismalleja. Uusimman suomalaistutkimuksen mukaan ne saattavat kuitenkin muodostaa nykyisessä työelämässä merkittävän uupumuksen riskitekijän.
- Tutkimuksessamme voimakas uhrautuvaisuus ja perfektionismi liittyivät merkittävästi työuupumukseen, koettuihin heikentyneen terveyden oireisiin ja alentuneeseen työkykyindeksiin, toteaa LT Maarit Gockel Eläke-Tapiolasta. Hän oli mukana Kuntoutus-Ortonin vetämässä tutkimuksessa, jossa Työsuojelurahaston ja valtiovarainministeriön rahoittamana selvitettiin uupumuksen ja työkykyindeksin yhteyttä autonomisen hermoston mittaustuloksiin ja kortisolitasoon. Lisäksi tutkittaville opetettiin säännöllisiä rentoutusmenetelmiä.
Joka kolmas uhrautuu
Ensimmäisen vaiheen poikkileikkaustutkimukseen osallistui 164 naista ja 70 miestä viidestä yrityksestä. Heidät satunnaistettiin heti aloitettuun sovelletun rentoutuksen ryhmään ja seurantaryhmään. Puolen vuoden kuluttua myös verrokeille opetettiin rentoutusmenetelmiä. Osallistujien keski-ikä oli 42,3 vuotta. Yo-tutkinto oli 70 prosentilla, ja budjettivastuuta noin kolmanneksella.
Alkumittauksissa erinomainen työkykyindeksi oli kolmanneksella ja hyvä noin puolella. 47 prosenttia oli kuitenkin jonkin verran uupuneita, ja voimakkaasti uupuneita oli 13 prosenttia. Noin neljäsosa koki myös yksityiselämänsä melko tai hyvin kuormittavaksi.
- Perfektionismia ja uhrautuvaisuutta mitattiin Jeffrey Youngin alunperin psykoterapian käyttöön laatiman YSQ-kyselyn avulla. Sen todettiinkin soveltuvan hyvin työuupumuksen ja alentununeen hyvinvoinnin mittariksi myös työterveyshuoltoon, Kirsi Räisänen toteaa.
Voimakkaasti uhrautuvaisia oli 34 prosenttia niin miehistä kuin naisistakin. Voimakkaasti perfektionisteja oli miehistä 43 prosenttia ja naisista 32 prosenttia. Uhrautuvaisuus, työn henkinen rasittavuus ja vähäinen esimiestuki selittivät yhdessä peräti 36 prosenttia työuupumuksen vaihtelusta. Perfektionismin alatyypeistä liioiteltu tunnollisuus ja pakkoneuroottinen suorittaminen selittivät puolestaan 34 prosenttia työuupumuksen vaihtelusta.
- Kuvaavaa lienee, että uhrautumisesta ja perfektionismista kärsivät työntekijät eivät olleet muita enemmän sairaslomilla. He ponnistelevat töissä oireilevinakin, huomauttaa Kirsi Räisänen.
Apua löytyy
Tutkimuksessa koeteltiin myös teknologian tarjoamia keinoja stressin mittaamiseksi.
- Autonomisen hermoston eli stressihermoston tasapainoa mitattiin sydämen toiminnan ja verenpaineen rekisteröinneillä. Testeissä käytettiin muun muassa uusimpia ns. sykevariaation ja sitä vastaavan verenpainevariaation analyyseja. Stressitilassa nopea sykevaihtelu pienenee ja hidas verenpainevaihtelu voimistuu. Lisäksi mitattiin stressihormoni kortisolin pitoisuuksia, kertoo LL Harri Lindholm Työterveyslaitokselta.
Hänen mukaansa mittausten ja ihmisen omia tuntemuksia arvioivien stressikyselyiden yhteys oli kuitenkin vain kohtalainen. 5-10 prosentilla mittauksissa jopa havaittiin melko voimakkaita stressiin sopivia muutoksia ilman raportoitua stressin kokemusta. Parhaiten fysiologisten mittausten tulokset olivat yhteydessä yleistä terveydentilaa kartoittaviin kyselyihin. Lindholm suosittaakin erilaisten mittaamismenetelmien yhdistelemistä luotettavien tulosten saamiseksi.
Sen sijaan mittausmenetelmillä pystyttiin osoittamaan tutkimuksessa käytettyjen rentoutusmenetelmien vaikuttavuus.
- Suotuisa vaikutus rentoutuksella liittyi erityisesti sydäntä suojaavan parasympaattisen aktiivisuuden vahvistumiseen. Eniten rentoutuksesta hyötyivät kohtalaisen paljon stressistä kärsivät. Myös kestävyystyyppisen liikunnan harrastus paransi autonomisen hermoston tasapainoa. Toisaalta taas työympäristön ja yksityiselämän hallitsemattomat stressitekijät vähentävät merkittävästi interventioiden hyötyä, Lindholm huomauttaa.
Tutkimuksessa käytetty sovellettu rentoutus on itsehallintamenetelmä, joka koostuu viidestä eri menetelmästä. Rentoutumisaikaa voidaan säädellä eri pituiseksi aina puolesta tunnista alle minuutin pikarentoutukseen. Yli puolet tutkimukseen osallistuneista oppi sovelletun rentoutuksen helposti, ja vain neljä prosenttia ei oppinut sitä ollenkaan. Neljäsosa arvioi oppimansa rentoutuksen erittäin hyödylliseksi itselleen ja jonkin verran hyödylliseksi sen arvioi liki puolet. Rentoutuminen näkyi kiireen tunteen vähenemisenä sekä lihasjännityksen, kipujen ja väsymyksen lievittymisenä. Harjoittelumäärä korreloi raportoidun hyödyn kanssa.
