Pitäisikö aids-valistuksesta innostua uudelleen?

Aids-rokotetta on luvattu vuosi toisensa jälkeen, mutta kehittely on osoittautunut erittäin vaikeaksi. Toistaiseksi ainoa toimiva rokote on valistus. Nuorten ja aikuistenkin seksitavat ovat väljentymässä, ja eräät sukupuoliteitse tarttuvat taudit lisääntyvät. Eivätkö nykynuoret enää pelkää aidsia, Kansanterveyslaitoksen hiv-laboratorion johtaja Mika Salminen?

- Tuskin meistä kukaan kaipaa 80-luvun alkuvuosien pelottelevaa aids-valistusta, mutta tietoa tarvitsee jokainen sukupolvi. Asenteet lienevät myös muuttumassa pelotelluilla keski-ikäisillä, jotka luottavat parantuneeseen lääkehoitoon. Tästähän meillä ei oikein ole tutkimusdataa, mutta ilmeisesti yhä enemmän riskiryhmissäkin hiv-tartunta mielletään vain yhdeksi krooniseksi taudiksi muiden joukossa.

Nuoria varoitetaan huumeista, vaikka Suomessa todennäköisyys saada sukupuolitauti lienee huomattavasti suurempi kuin tulla huumeriippuvaiseksi. Onko huumeista helpompi puhua kuin seksistä?

- Ilmeisesti terveysvalistuksessakin eletään tiettyjä jaksoja, jolloin eri asiat painottuvat. Olisikohan aistittavissa jonkin asteista väsymistä aids-valistuksessa? Toisaalta tiedämme, ettei tartuntaa heteroseksissä ole niin helppoa saada kuin takavuosina uskottiin. Uusi tieto ja kehittynyt lääkehoito turruttavat ehkä vääränlaiseen turvallisuudentunteeseen. Kun vielä koulut saavat nykyisin itse suuren vapauden opetusohjelmiinsa, valistuskaan ei ole yhtenäistä. Mielenkiintoista on, mitä nyt alkava terveyskasvatuksen opetus tulee käytännössä kattamaan.

- Olen myös itse sitä mieltä, että pitäisi päästä irti tietynlaisesta kohderyhmäajattelusta. Homoseksuaalimiesten ja ruiskuhuumeiden käyttäjien osoittaminen valistuksen pääkohderyhmiksi on jotenkin diskriminoivaa. Kaikki ihmiset tarvitsevat seksivalistusta.

Osallistuit Bangkokin aids-kokoukseen, ja mittakaavat ovat Suomen tilanteeseen verrattuna eri puolilla maailmaa aivan toiset. Kannattaako meidän suomalaisten kantaa huolta globaalista tilanteesta?

- Meidän suomalaisten tulee tietysti osallistua kansainväliseen valistus- ja auttamistyöhön, mutta järkevintä on tehdä se kansainvälisten asiantuntijaorganisaatioiden kautta. Jos taas katsotaan lähialueille, Pietarin alueelle ja Baltiaan, siellä suomalaiset tekevätkin jo nyt konkreettista työtä.

- Mitä sitten tulee suomalaisten tartuntoihin ulkomailla, huolestuttavin suunta on tartuntatilastojen valossa Kaakkois-Aasia. Siellä hankitaan vuosittain useita tartuntoja, ja matkailun lisääntyminen lukuja vielä kasvattaa. Paljon parjatusta Virosta tulee vain muutama tartunta vuodessa.

Viron nykyhallituksen terveyspolitiikan suunta ei kuitenkaan taida luvata valoisaa tulevaisuutta?

- Se, mitä kuulen sikäläisiltä kollegoiltani, ei vaikuta modernin EU-valtion tavalta toimia. Klinikoilla on kova rahapula, ja yhteiskunnan ylätasolla hiv mielletään vain homojen ja narkkarien taudiksi. Totuus on kuitenkin toisenlainen. Viro on tällä hetkellä Euroopan mustin maa hiv-tilastoissa. Kuitenkin hiv- ja aids-potilaiden hoito rahoitetaan käytännöllisesti katsoen kokonaan kansainvälisin lahjoitusvaroin! En tiedä, kuinka kauan tällainen tilanne voi jatkua maassa, joka on sentään Euroopan Unionin jäsen eikä mikään kehitysmaa.