Lehti 46: Ajan­kohtai­sta 46/2006 vsk 61 s. 4796

Potilasjärjestöt vaativat sairauskuluille perhekohtaista maksukattoa

Ulla Järvi

- Nykyinen lääkekorvausjärjestelmä tuottaa sairautta ja on siten tullut tiensä päähän, toistettiin monen asiantuntijan suulla viimeviikkoisessa potilasjärjestöjen seminaarissa Helsingin Messukeskuksessa.

Suomen Sydänliitto, Suomen Diabetesliitto ja Aivohalvaus- ja dysfasialiitto vaativatkin lääkekorvausjärjestelmän kokonaisuudistusta. Liitot esittävät tilalle kustannusperustaista lääkekorvausjärjestelmää. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksuille ja lääkekustannuksille muodostettaisiin yhtenäinen, vuotuinen ja perhekohtainen maksukatto.

Kansanterveysjärjestöjen malli on samantyyppinen kuin mitä

Jussi Huttunen

esitteli edellisviikolla raportissaan Suomen Lääketeollisuus ry:lle. Järjestöt haluaisivat tosin laajentaa maksukaton koskemaan kaikkia maksuja, ei yksin lääkekuluja.

Lääkekorvauksissa merkittävin poikkeus Huttusen malliin verrattuna lienee se, että Diabetesliitto haluaa pitää kiinni "elämää ylläpitävän lääkityksen" eli insuliinin täyskorvattavuudesta.

Järjestöjen seminaarin päättänyt poliitikko- ja asiantuntijapaneelin kansanedustajakaarti päätyi ehkä hieman yllättäen kannattamaan potilas- tai perhekohtaista lääkemaksukattoa. Uusi eduskunta kun joutunee ottamaan lääkekorvausjärjestelmän kokonaisuudistuksen hoitaakseen.

Lääkkeistä tehty yksin syntipukki

- Lääkekustannukset ovat Suomessa varsin kohtuulliset, painottaa potilasjärjestöjen seminaarissa puhunut terveydenhuollon professori

Risto Tuominen

Turun yliopistosta.

Hänen mielestään yksittäisen kustannustyypin tarkastelu irrallaan terveydenhuoltomenojen kokonaisuudesta on "tarkoitushakuista ja populistista". Tarkoituksenmukaisella lääkehoidolla voidaan vähentää muita sairaanhoidon kustannuksia ja jopa välttää kalliita hoito- ja tutkimustoimenpiteitä.

Risto Tuominen pitää lääkekulujen 16 prosentin osuutta terveydenhoidon kustannuksista kohtuullisena ja muistuttaa kiinteiden kulujen kalleudesta.

- Pitäisi muistaa, että todella suuria kustannuksia tuottaa hoito vuodeosastolla, Tuominen sanoo.

Lääkekustannusten osuus terveydenhuollon menoista on Suomessa pienempi kuin OECD-maissa keskimäärin.

Diabeteksen madonluvut

Varsinaisen tykityksen järjesti tyylilleen uskollinen professori

Tero Kangas

. Hän latasi varsinaiset madonluvut diabeteksen yleistymisestä - ja hoidon kalleudesta.

- Vuodesta 2000 vuoteen 2005 diabeteksen esiintyvyys kasvoi 35 %. On ennustettavissa, että Suomessa tulee olemaan vuonna 2010 ainakin 420 000 diabeetikkoa. Tällöin tämän potilasryhmän hoito maksaa 3,3 miljardia euroa vuodessa. Terveydenhuollon kokonaiskustannuksista tämä on yli neljännes, Kangas arvioi.

Lue myös

Koska erityisesti diabeteksen liitännäissairauksien aiheuttamat kulut ovat suuret, myös hoidon tehostumisesta koituvat säästöt olisivat merkittävät. Kangas näkee kuitenkin Kelan ja Lääkkeiden hintalautakunnan korvauspolitiikan haittaavan parasta mahdollista hoitoa.

- Poikkeavuuksien korvausrajat on nostettu niin korkeiksi, että valtaosalle potilaista ehtii kehittyä komplikaatioita ennen kuin asianmukaisesti korvattuja lääkkeitä on mahdollista saada. Toinen ongelma on tyypin 2 diabeetikkojen riittämätön hoidonohjaus ja erityisesti verensokerin omaseurannan riittämättömyys, Kangas huomauttaa.

Myös Aivoahalvaus- ja dysfasialiiton asiantuntijalääkäri

Risto O. Roine

kritisoi nykyistä korvausjärjestelmää.

- Lähes kaikki aivoverenkiertohäiriö- eli AVH-lääkkeet ovat olleet tähän saakka kokonaan erityiskorvattavuuden ulkopuolella. AVH-potilaat hyötyvät tutkimusten mukaan ehkäisevästä lääkehoidosta vähintään yhtä paljon kuin muut valtimotautipotilaat. Kun AVH on lisäksi kallein valtimotautimme, on tämän eriarvoisuuden korjaaminen nyt hyvin perusteltua, dosentti Risto O. Roine sanoo.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030