Rohto kehittää silloinkin, kun kukaan ei enää oikein jaksaisi kehittää
- Jos on seitsemän viikon jonot vastaanotolle ja pula henkilökunnasta, ei kukaan oikein jaksaisi ajatella minkään toiminnon tai hoidon kehittämistä. Ja silloin kehittämistä juuri tarvittaisiin, että työt saadaan sujumaan! sanoo Rohto-keskuksen Pohjois-Pohjanmaan aluevastaava Päivi Hirsso.
- Jatkuva pienten asioiden tikkuaminen vaikuttaa aikaa myöten jo työviihtyvyyteen ja jaksamiseenkin, Hirsso huomauttaa.
Alituisiin irrallisiin kehittämishankkeisiin on monessa terveyskeskuksessa ehditty jo uupua.
- Siksi varmaan Rohto on otettu niin hyvin vastaan, koska kyse on jatkuvasta kehittämistyöstä, ei satunnaisista tempuista, toteaa puolestaan Etelä-Karjalan yhteistyöylilääkäri Johanna Tulonen-Tapio.
Rohdon aluetoiminta elää parhaillaan voimallista kasvun kautta. Aluevastaavia on tänä vuonna kahdeksan, ja terveyskeskusten paikallisvastaavia koulutetaan Etelä-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kanta-Hämeessä, Kymessä, Varsinais-Suomessa ja Espoossa.
Pikkuhiljaa vauhdikkaasti
Toiminnan pääpiste Rohto-pajoineen on terveyskeskuksissa, vaikka aluevastaavien palkasta toisen puolen maksavat sairaanhoitopiirit. Tarve kokonaisvaltaiseen hoidon, hoitoketjuyhteistyön ja erityisesti lääkehoidon kehittämiseen on nähty yhteiseksi erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa.
- Aluetoiminta muodostuu kuitenkin eri puolella Suomea vähän erinäköiseksi, koska toiminta lähtee paikallisista tarpeista, ei helsinkiläisen Rohto-keskuksen sanelemana, muistuttaa Rohto-keskuksen koulutus- ja kehittämistoiminnasta vastaava ylilääkäri Risto Mäkinen.
- Esimerkiksi meillä Etelä-Karjalassa työparini on sairaanhoitaja, koska meillä on paljon pieniä terveyskeskuksia, joissa hoitajilla on suuri vastuu muun muassa potilaiden ensikohtaamisesta ja oikeista hoitopoluista, Johanna Tulonen-Tapio lisää.
Soitellen sotaan ei ole lähdetty, vaan aluevastaavat ovat jo kartoittaneet omilla alueillaan terveyskeskusten kehittämistarpeita. Jo alunperin halu lähteä mukaan Rohto-toimintaan on täytynyt lähteä alueilta; toiminta-ajatukseen ei kuulu väkisin tuputtaminen. Papereiden kääntämisestä on suuntauduttu vauhdilla konkreettisiin toimiin. Vaikka käytännön työn painopiste on perusterveydenhuollossa, tarkoitus on nimenomaan luoda sujuvaa yhteistyötä terveyskeskusten ja erikoissairaanhoidon kesken.
Risto Mäkinen näkee toiminnan laajentuvan hallitusti. Kymmenen vuoden kuluttua valtaosassa terveyskeskuksia olisikin sitten jo oma Rohto-vastaava.
Mitkä ihmeen Rohto-pajat?
Kun kuuntelee Päivi Hirsson ja Johanna Tulonen-Tapion suunnitelmia ja jo lyhyella ajalla tehtyjä toimia, ei voi olla vakuuttumatta, etteikö vielä paljon saataisi aikaan. Ja Rohto-keskus näyttää onnistuneen rekrytoinnissaan; aluevastaavista henkii ilo ja innostavuus. He itse kuitenkin vähättelevät kehumisia.
- Monen lääkärin mielestä varmaan tärkeintä on, että me olemme taustaltamme ihan tavallisia terveyskeskuslääkäreitä; osa meistä tekee tätä yhä osa-aikaisesti. Me tiedämme aika tarkkaan, millaista se terveyskeskuksen arki nykyisin on, he painottavat.
Aluevastaavien rooli on muun muassa koordinoida paikallisia terveyskeskusten Rohto-pajoja, joissa varsinainen kehittämistyö tapahtuu omin voimin ja omista tarpeista lähtien. He myös toimivat terveyskeskuksiin nimettävien Rohto-vastaavien kontaktihenkilöinä. Kun pyritään muuttamaan talon tapaa, sen on tapahduttava varsin hienovaraisesti ja paikallisista lähtökohdista ponnistaen.
- Olennaista on myös se, että pajat ovat työaikaa ja kaikkien näkemys on yhtä arvokas. Joskushan esimerkiksi huomaa, että lääkärit keskustelevat omassa piirissään ja hoitajat omassaan, mutta asiat eivät etene, koska vuoropuhelua ei synny, Johanna Tulonen-Tapio miettii.
Rohto-pajassa ongelmakohta kartoitetaan ja tehdään kaikille ymmärrettäväksi. Yhdessä asetetaan tavoitteet muutokselle ja rakennetaan ratkaisumallit. Niistä edetään sopimukseen uudesta talon tavasta.
- Muutokset myös aina arvioidaan, koska Rohto ei tosiaan pyri kertakäyttöisyyteen, Risto Mäkinen huomauttaa.
