Ruotsissa julkinen sektori menetti osaajia yksityiselle
Kahden Ruotsissa työskentelevän suomalaislääkärin mukaan potilaan valinnanvapaudella on ollut myös ei-toivottuja seurauksia. Yksi niistä on julkisen puolen huutava henkilöstöpula.
Katja Lindberg kertoo, että potilaskunta on muuttunut. – Niin sanotut tavalliset tapaukset ovat kaikonneet maakäräjien privaattipuolelle.
– Ruotsista käsin on välillä vaikea hahmottaa, mikä Suomen valinnanvapausintoilussa on se villakoiran ydin, Maarit Korkeila sanoo.
Suomen sote-keskustelussa viitataan Ruotsin terveydenhuollon valinnanvapausmalliin usein positiivisessa hengessä. Ruotsissa työskentelevät suomalaislääkärit kuitenkin kehottavat tarkastelemaan länsinaapurin kokemuksia myös kriittisesti.
− Ruoho ei kaikissa asioissa ole vihreämpää täällä lahden takana, vaikka usein niin ajatellaan. Suomen terveydenhuollossa on totta kai ongelmansa mutta myös monta vahvuutta, eikä hyviä asioita pitäisi hukata uudistamisinnossa, sanoo apulaisylilääkäri Katja Lindberg Tukholman Karoliinisesta sairaalasta.
Vuonna 2003 Ruotsiin muuttanut Lindberg työskentelee kirurgina naisten syöpätaudeissa. Vaikka syöpien hoito ei kuulu valinnanvapauden piiriin, "vårdval" on silti vaikuttanut lääkäreiden työn arkeen yliopistosairaalassa.
− Potilaskuntamme on muuttunut. Niin sanotut tavalliset tapaukset ovat kaikonneet maakäräjien privaattipuolelle. Meille ovat jääneet esimerkiksi monisairaat tai vaikeasti ylipainoiset potilaat, joita yksityisklinikat kieltäytyvät hoitamasta, Lindberg kertoo.
Tämän vuoksi tulevien lääkäreiden kouluttamisvastuusta huolehtiminen on vaikeutunut.
− Joudumme lähettämään kandeja ja erikoistuvia opiskelemaan perusgynekologiaa muualle, sillä meillä sitä ei enää pääse harjoittelemaan. Samoin tutkimustoiminnan edellytykset ovat muuttuneet, Lindberg sanoo.
Politiikka tuli terveyteen
Lindberg kertoo, että valinnanvapauden tultua voimaan julkinen sektori on menettänyt houkuttavuuttaan. Työtehtävät ja -ajat ovat vaativia, mutta palkka ja työn joustavuus jäävät heikommiksi kuin yksityispuolella. Työvoimaa onkin siirtynyt sankoin joukoin kaupallisiin terveysyrityksiin.
Esimerkiksi Karoliinisessa sairaalassa pula leikkaussalihoitajista ja kätilöistä on Lindbergin mukaan tällä hetkellä suorastaan katastrofaalinen.
− Naisvaltaisella alalla ihmiset suuntaavat ymmärrettävästi sinne, missä työ on helpompi sovittaa perhe-elämään, hän sanoo.
Lisäksi Lindberg on havainnut politiikan ja lobbaamisen tulleen entistä vahvemmin mukaan terveydenhuollon päätöksentekoon. Ylintä valtaa terveydenhuollossa käyttävät maakäräjien vaaleissa valitut valtuustot.
− Joukossa ei välttämättä ole lääketieteen ammattilaisia, mikä todella näkyy ja tuntuu. Päätöksiä paukutetaan läpi puhtaasti poliittisin motiivein. Esimerkiksi vaativuudeltaan samanlaisten leikkausten korvaukset saattavat poiketa suuresti toisistaan.
Lindbergin mukaan toinen kuvaava esimerkki on taannoinen reumatautien siirtäminen valinnanvapauden piiriin siitä huolimatta, että kaikki potilas- ja asiantuntijajärjestöt vastustivat muutosta.
− Tuntuu, että lääkärikunta on täällä Ruotsissa jättäytynyt tai jätetty sivuun keskustelusta. Suomessa arvostus vaikuttaa olevan parempaa, ja toivottavasti lääkäreiden ääni kuuluu jatkossakin. Valinnanvapaus on sinänsä hyvä asia. En silti ole lainkaan varma, onko muutos lääkäriprofession kannalta positiivinen.
Priorisointikeskustelu unohtui
Sisätautien erikoislääkäri Maarit Korkeila jakaa näkemyksen, että valinnanvapauden seurauksista on maalattu Suomessa turhan ruusuinen kuva. Hän on asunut Ruotsissa 19 vuotta ja työskentelee vakuutusyhtiön poliklinikalla esimiehenä.
− On totta, että potilaat valtaosin ilmoittavat pitävänsä valinnanvapaudesta. Tieteellinen analyysi mallin vaikutuksista hoidon laatuun ja kustannuksiin kuitenkin puuttuu. Lisäksi Suomen ja Ruotsin terveydenhuollon perusrakenne on niin erilainen, ettei kovin suoria rinnastuksia kannata tehdä, Korkeila pohtii.
Hänen mielestään on tekopyhää ohjata kansalaiset iloitsemaan siitä, että ensimmäinen lääkärikäynti onnistuu nopeasti vapaavalintaisessa paikassa. Keskeisempää on, miten varsinainen hoito on järjestetty ja kuka sitä saa.
− Jokainen yhteiskunta joutuu ennemmin tai myöhemmin käymään kipeän keskustelun terveydenhuollon priorisoinnista. Pahimmillaan valinnanvapauteen keskittyminen lykkää tätä välttämätöntä debattia, Korkeila toteaa.
Myös hän toivoo, ettei tilaajapuolen lääketieteellisen kompetenssin tärkeys unohtuisi Suomen sote-mallissa.
− Lisäksi olen ihmetellyt, mistä tulee vuoden aikaraja potilaan mahdollisuudessa vaihtaa sote-keskustaan. Lääketieteellistä perustetta sille ei ainakaan ole. Täältä Ruotsista käsin on välillä vaikea hahmottaa, mikä Suomen valinnanvapausintoilussa on se villakoiran ydin. Suomessa on tähänkin asti päässyt joustavasti hoitoon julkisen sektorin ulkopuolelle.
Ruotsi siirtyi valinnan-vapauteen 2009
•Ruotsissa astui 2009 voimaan vårdval eli potilaan valinnanvapaus.
•Mallissa kaikilla palveluntuottajilla on mahdollisuus hakeutua osaksi julkisesti rahoitettua terveydenhuoltoa. Raha seuraa potilasta hänen valitsemaansa hoitopaikkaan.
•Terveydenhuollosta vastaa 20 maakäräjäaluetta. Valinnanvapauden toteuttamisaste vaihtelee alueittain.
