Suomi on kirinyt Ruotsin rinnalle lääketieteen tutkimuksessa
Suomalainen tutkija on käypää valuuttaa läntisen naapurimaamme lääketieteen korkeimpia tutkimusvirkoja täytettäessä. Suomalaista biolääketieteellistä tutkimusta arvostetaan ja sen menestystarinan luomisesta halutaan ottaa mallia.
- Kun kollegojani 1980-luvulla siirtyi ulkomaisiin tutkimuslaboratorioihin, Suomessa surtiin maamme lääketieteellisen osaamisen aivovientiä. Nykyisin ymmärretään nähdäkseni paremmin, että tiede on kansainvälistä ja sen kehittyminen edellyttää myös monitasoista henkilöiden ja tietämyksen vaihtoa, puntaroi professori
Ralf Pettersson
.Virologina omat tutkimuskannuksensa hankkinut Pettersson nimitettiin vuonna 1986 Karolinska Institutetissa sijaitsevan Ludwig-instituutin johtoon. Tutkijasta tuli vahvasti toisten työn mahdollistaja. Omista kotimaisista opettajistaan ja innoittajistaan Pettersson mainitsee
Leevi Kääriäisen
jaKai Simonsin
. Molekyyliteknologista osaamistaan hän kartutti Yhdysvalloissa nobelistiDavid Baltimoren
laboratoriossa maineikkaassa Bostonin MIT:ssä. Uuden teknologian soveltaminen oli tärkeää Petterssonin väitöskirjasta tutun Uukuniemi-viruksen käyttäytymisen selvittämisessä.Miksi Ralf Pettersson sitten hakeutui Ruotsiin?
- Kyse oli varmasti jonkinlaisesta "neljänkympin kriisistä" ja halusta saada uusia haasteita. Yhteistyösuhteet ruotsalaisiin kollegoihin auttoivat asiassa.
Kahden puolen Pohjanlahden
Pettersson on vuodesta 1986 seurannut tiiviisti lääketieteen kehittymistä Ruotsissa ja Suomessa.
- Tutkimuskontakteja olen pitänyt yllä suomalaisten biokeskusten ryhmiin ja nykyisin olen paljon tekemisissä mm. Karolinskassa professorina toimivan
Juha Keren
kanssa. Suomessa on menty eteenpäin päättäväisin askelin ja nyt on mielenkiintoista nähdä, kuinka ruotsalaiset haluavat ottaa oppia Suomen tieteen kehittämispanostuksista ja ihailevat meidän saavutuksiamme.- Sodan jälkeisestä alhosta on Suomessa noustu hämmästyttävän lyhyessä ajassa. Ratkaisevaa tälle nousulle on ollut nuorten tutkijoiden oleskelu USA:ssa mm. ASLA-Fulbright-apurahojen turvin sekä myöhemmin vastaväitelleiden jatko-opinnot amerikkalaisissa laboratorioissa. Näiltä matkoilta on tuotu sellaista osaamispääomaa, jonka turvin Suomeen on voitu pystyttää vahvoja tutkimusmiljöitä. Valtiovalta on tukenut kehitystä luomalla viisi biokeskusta ja lisäämällä voimakkaasti kilpailutettavaa, vertaisarvioinnin perusteella jaettavaa tutkimusrahoitusta.
Erityissatsaukset molekyylibiologiaan ja bioteknologiaan ovat kannattaneet, se on näkynyt myös kansainvälisistä arvioinneista, toteaa Pettersson. Hän näkee tärkeinä linjauksina myös Suomen Akatemian kohdennetut erityisohjelmat, panostuksen korkeatasoiseen perustutkimukseen sekä huippuyksikköjärjestelmän ja tutkijakoulujen rakentamisen. Lisäksi tutkimustulosten hyödyntämiselle ja kaupallistamiselle on saatu tarpeellista tukea Tekesiltä ja Sitralta.
Suomen kieltä Nobel-komiteassa
Suomessa on totuttu katsomaan monissa asioissa Ruotsiin edelläkävijänä ja sitä naapurimaamme on edelleen ainakin tieteen Nobel-palkittujen määrässä. Ruotsin 16 nobelistia vastaan Suomi voi esittää vain kaksi, joista lääketieteen nobelisti Ragnar Granit sai palkinnon ollessaan - virkanimityksensä vuoksi - jo Ruotsin kansalainen. Lääketieteen nobelisteista kahdeksan on ruotsalaisia.
Kun Ralf Pettersson arvioi Suomessa haikailtuja lääketieteen Nobeleita, hän tietää, mistä puhuu, sillä hän on istunut lääketieteellisessä Nobel-toimikunnassa vuodesta 1990 ja toimi myös sen puheenjohtajana vuosina 1998-2000.
- Onhan siellä suomenkieltäkin viljelty, kun istuimme toimikunnassa Juha Keren ja
Karl Tryggvasonin
kanssa, hän myhäilee.- Ruotsi on varmasti jonkin verran hyötynyt Nobelin kotimaana, mutta ennen kaikkea täällä on voitu kerätä jopa satojen vuosien yhtäjaksoisen tieteellisen perinteen satoa. Suomen perinne nykyaikaisessa tutkimuksessa on paljon lyhyempi ja systemaattisia panostuksia esimerkiksi biolääketieteen kehittämiseen on tehty vasta vajaan 30 vuoden aikana. Tieteellisten läpimurtojen luomiseen tarvitaan huomattavasti enemmän aikaa.
Suomalaisten aika tulee kyllä Nobel-rintamallakin, jos on tullakseen. Menestymisemme tieteessä ei ole kiinni Nobelin palkinnoista, tärkeämpää on tietoyhteiskunnan määrätietoinen rakentaminen, jossa luova tutkimus on polttopisteessä.
Suomalaisia Ruotsin lääketieteellisissä yliopistoissa
Pettersson on vuosien aikana pitänyt kirjaa suomalaisprofessoreista Ruotsin tiedemaailmassa.
- Laskelmieni mukaan lähes 50 suomalaista lääketieteen tutkijaa on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana nimitetty professoriksi Ruotsissa, puolet heistä Karolinskassa. Kaikki eivät ole ottaneet virkaa lopulta vastaan ja osa heistä on palannut Suomeen. Määrä on huomattava.
Tällä hetkellä Karolinska Institutetin vakinaisten professorien luettelosta löytyvät
