Suositukset henkilöstömääristä eivät toteudu neuvoloissa
Henkilöstön suosituksia pienempi mitoitus osoittautui neuvolatyön suurimmaksi ongelmaksi äitiys- ja lastenneuvoloiden toimintaa koskevassa valtakunnallisessa selvityksessä. Terveydenhoitajien määrä äitiys- ja lastenneuvolassa vastasi suosituksia noin kahdessa viidestä terveyskeskuksesta.
Lääkärien määrä neuvoloissa vastasi suosituksia vielä selvästi harvemmin. Äitiysneuvolan lääkärimäärä oli suositusten mukainen vain joka kolmannessa terveyskeskuksessa, lastenneuvolan lääkärimäärä peräti vain joka kymmenennessä terveyskeskuksessa.
Lääkärien osalta henkilöstövoimavaroja kuvaavat indeksit ovat kuitenkin enemmän suuntaa-antavia, sanoo selvitystä sosiaali- ja terveysministeriölle tehnyt terveystieteen tohtori
Tuovi Hakulinen-Viitanen
.Henkilöstömääriä kuvattiin indekseillä, jotka kuvaavat asiakasmäärää yhtä laskennallista kokopäivätoimista työntekijää kohden. Niiden laskeminen lääkäreille osoittautui hankalaksi, koska lääkärien työnkuvan laajuus vaikeutti neuvolatyöpanoksen arviointia. Kyselyyn vastanneista lääkäreistä vain 2 % teki pelkästään äitiysneuvolatyötä ja 1,5 % pelkästään lastenneuvolatyötä.
Lääkärin leikki-ikäisille tekemät määräaikaistarkastukset toteutuivat kuitenkin suositusten mukaisesti tai sitä paremmin 80 %:ssa terveyskeskuksia.
Imeväisikäisille tehdyt lääkärintarkastukset toteutuivat suositusten mukaisesti, eli vähintään kolme kertaa, 43 %:ssa terveyskeskuksista. Kahdesti lääkärintarkastus tehtiin 39 %:ssa terveyskeskuksista.
Terveydenhoitajan tulisi suosituksen mukaan tavata lapsi vähintään kymmenen kertaa ennen ensimmäistä ikävuotta. Tähän päästiin 30 %:ssa terveyskeskuksista. Noin 40 %:ssa terveyskeskuksista määräaikaistarkastuksia oli 8-9 ja kaikissa vähintään kuusi.
Äitiysneuvolassa tehtävät määräaikaistarkastukset toteutuivat suositusten mukaisesti paremmin kuin lastenneuvoloissa.
Selvityksen mukaan neuvolajärjestelmä on perusrakenteeltaan yhä varsin toimiva, mutta erot läänien ja kuntien kesken ovat suuret. Selvityksen tekijät pitävät kuitenkin ilmeisenä, ettei neuvola pysty tunnistamaan kaikkia erityistuen tarpeessa olevia lapsia ja perheitä eikä järjestämään heille tukea.
Selvityksen teki sosiaali- ja terveysministeriölle Neuvolatyön kehittämis- ja tutkimuskeskus, joka toimii Kuopion yliopiston hoitotieteen laitoksella.
