Lehti 42: Ajan­kohtai­sta 42/2007 vsk 62 s. 3838 - 3839

Syöpätutkija Marikki Laiho kritisoi tutkimusrahoituksen lyhytjänteisyyttä Byrokratia ja lobbaus vaivaavat EU:n tutkimusrahoitusta

Ulla Järvi

Syöpätutkija

Marikki Laiho

kutsuttiin yhdysvaltalaiseen Johns Hopkins -yliopistosairaalaan perustamaan omaa tutkimusosastoa. Suomessa molekulaarisen syöpäbiologian professori taisteli jatkuvasti rahasta ja tutkijoista - ja kyllästyi EU:n tiederahoituksen sattumanvaraisuuteen.

Suomessa puhutaan suureen ääneen huippututkimuksesta ja innovaatioista, joita hallitusohjelma lupaa auliisti tukea kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Kaukana juhlapuheista tutkimusryhmien johtajat taistelevat joka eurosta, haalivat tutkijoita parin kuukauden pesteihin ja käyttävät kallisarvoisen aikansa papereiden kierrättämiseen.

- Etenkin EU:n tutkimusrahoitusta vaivaa valtava byrokratia, joka on karkottanut suomalaisia hakijoita, sanoo tänä syksynä Yhdysvaltoihin siirtynyt syöpätutkija Marikki Laiho.

EU-rahojen käytöstä pitää laatia piinallisen yksityiskohtaisia raportteja muutaman kuukauden välein. Hakuprosessista on tullut pitkällinen taistelu byrokratiaa vastaan, vaikka Suomessa sentään on vanhastaankin totuttu pilkuntarkkaan määräysten noudattamiseen.

Rahoituksen ehdot rajaavat tutkimusta

- Kyseenalaisinta EU-rahoituksessa on se lobbaus, jota kulisseissa käydään tutkimusrahoituksia valmisteltaessa, Laiho toteaa.

Asialla ovat vanhat isot jäsenmaat, joilla on perinteisesti hyvät suhteen EU-koneistoon.

- Tutkimusrahoituksen ehdoista tehdään niin tarkkaan rajatut, että vähänkin vapaampi tutkimusote ei pärjää rahoituskilvassa. Etenkään perustutkimus ei voi toimia kunnolla, jos rahoitettavalle hankkeelle määrätään jo etukäteen, kuinka monta tautigeeniä siinä pitäisi pystyä löytämään, kritisoi Laiho.

Tutkimusohjelmia valmistellaan - ja lobataan - vuosikausia, ja joka vaiheessa tutkimusalue rajataan tiukemmaksi ja tiukemmaksi. Esimerkiksi Laihon omalla alueella, solujen DNA-vaurioiden tutkimuksessa, tutkimusrahoitus saatetaan rajata koskemaan vain muutamaa tiettyä syöpätyyppiä.

- Minulle jää tutkimusryhmä myös Helsingin Biomedicumiin, ja olen ihan tyytyväinen, ettei sillä tällä hetkellä ole riesana EU-rahoitusta, sanoo Marikki Laiho suorasukaisesti.

Hän kuitenkin korostaa, että Suomessa tarvittaisiin rahaa tutkimukseen. Täällä on kunnianhimoista huippututkimusta, jota tehdään pienen maan pienillä resursseilla.

- Viimeisimmät Suomesta kantautuneet tiedot tutkimusrahoituspolitiikasta eivät lupaa parempia aikoja perustutkimukselle. Meillä tarvittaisiin kipeästi varoja infrastruktuurin ylläpitoon ja kohentamiseen; uusia laitteita ja pysyvää avustavaa henkilökuntaa, sanoo Marikki Laiho.

Johns Hopkins antoi vapaat kädet

Laiho kutsuttiin professoriksi Baltimoressa sijaitsevan Johns Hopkins -yliopistosairaalan syöpäosaston sädehoitoyksikköön. Tutkimusyksikkö on vasta perustettu ja Laiholle annettiin vapaat kädet koota oma tutkimusryhmänsä.

- Johns Hopkinsissa on vuosikymmenien perinteet kliinisen lääketieteen ja perustutkimuksen tiiviille yhteistyölle. Heidän periaatteensa tukevat minun ajatteluani lääkärinä: perustutkimuksen tavoite on hyödyntää sairauksien hoitamista, sanoo Laiho.

Vuonna 1987 lääkäriksi valmistunut ja 26-vuotiaana väitellyt Laiho on moneen kertaan palkittu syöpätutkija, jonka tutkimus on keskittynyt solustressiin. Hänet nimitettiin viime syksynä Helsingin yliopiston molekulaarisen syöpäbiologian professorin virkaan.

Laihon suomalainen ryhmä on viime keväänä julkaissut havaintojaan eturauhasen epiteelisolujen kyvystä reagoida DNA-vaurioihin. Laihon ryhmän tutkimus osoitti, että näiden epiteelisolujen korjaus- ja itsetuhomenetelmät eivät toimi tehokkaasti, koska p53-proteiinin toiminta on heikentynyt ja vauriovasteelle tärkeää Wee1A-kinaasiproteiinia on soluissa normaalia vähemmän. Tulevaisuudessa voisi olla mahdollista estää tai hoitaa eturauhassyöpää, jos näiden proteiinien toimintaa pystyttäisiin lääkeaineilla edesauttamaan.

- Pyrin jatkamaan tätä tutkimusta Suomessa käytettävissä olevien resurssien mukaan. Baltimoressa taas tavoitteemme on tutkia, miten voitaisiin minimoida vauriot, jotka sädehoito aiheuttaa syöpäkudosta ympäröivälle terveelle kudokselle. Lisäksi tutkimme, voitaisiinko syöpäsoluja jollakin keinolla tehdä normaalia alttiimmiksi sädehoidon tuhoavalle vaikutukselle, kuvailee Marikki Laiho. Ulla Järvi

Varapääjohtaja Anneli Pauli antaisi luoville huippuyksiköille työrauhan

Euroopan komission tutkimuskeskuksen varapääjohtaja Anneli Pauli tunnistaa ja tunnustaa eurooppalaisen tutkimuksen ongelmat.

- Silti olen varma, ettei isollakaan rahalla taattaisi huipputuloksia, vaan kyse on paljosta muustakin. Olen samoilla linjoilla edesmenneen akateemikko

Olli Lounasmaan

kanssa, joka sanoi, että huippuyksikköä ei voi tehdä, se syntyy. Parasta huippututkimusta saadaan keräämällä parhaat tutkijat yhteen, antamalla heille kunnon varat, tavoitteet ja aikataulun ja jättämällä heidät sitten täysin rauhaan. Tutkimuksessa pitää olla aikaa myös niille niin sanotuille sinisille ajatuksille, sanoo Pauli.

Lue myös

Tutkimuskeskus (Joint Research Center, JRC) tuottaa Euroopan komissiolle ja jäsenmaille tutkimustietoa yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi. JRC toimii EU:n seitsenvuotisen puiteohjelman tavoitteiden mukaan.

- Pitkä aikajänne on hyvä, kiittelee Pauli.

- Kunhan vain voitaisiin taata, että samalla voidaan reagoida nopeasti esimerkiksi energia- ja ilmastokysymyksiin tai vaikkapa pandemioihin.

Luova tutkimus se vasta riskibisnestä on

Anneli Pauli on huolissaan kvartaalitalouden ja tuotantotehokkuuden oppien siirtymisestä yritysmaailmasta suodattamattomina tiedemaailmaan.

- Kun puhutaan luovista ja innovatiivisista tutkimusympäristöistä tai huippututkimuksesta, pitäisi ymmärtää, että se vasta riskibisnestä on. Perustutkimukseen liittyy aina suuri riski, muistuttaa Pauli.

Hän katsoo, että Yhdysvalloissa tämä on jotenkin Eurooppaa paremmin ymmärretty. Kuten myös tutkimuksen tulosten hyödyntäminen. Tämä näkyy amerikkalaisen tutkimuksen sekä tieteellisten siteerausten että patenttien määrissä.

- Amerikkalaiset osaavat myös verkostoitumisen. Me Euroopassa olemme yhä liian varovaisia katsoessamme naapuriin. Tähän asiaan toivon voivani kiinnittää huomiota etenkin nykyisessä työssäni, sanoo Anneli Pauli.

Pauli on ollut horjumaton pohjoismaisen akateemisen yhteistyön kannattaja ja ollut mukana rakentamassa konkreettisia yhteistyön muotoja. Brysselistä katsoen näkemys on vain vahvistunut.

- Jos jossain meillä suomalaisilla olisi asennemuutoksen tarvetta, niin se on Pohjola-akseli. Pohjoismaisen yhteistyön on aika karistaa menneet ajat ja synnyttää nimenomaan yhteispohjoismaisia huippuyksiköitä ja luovia tutkimusympäristöjä, mihin on erinomaiset tieteelliset edellytykset, kannustaa Anneli Pauli.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030