Terveydenhuoltopalvelujen arvonlisäverotus

Arvonlisäverottomuus koskee sekä julkista että yksityistä terveyden- ja sairaanhoitoa. Jotta yksityisen terveydenhuollon palveluja tuottavan yhtiön palveluja pidettäisiin arvonlisäverottomina, sen on täytettävä kaksi kriteeriä yhtä aikaa: Palvelujen on tähdättävä ihmisen terveydentilan sekä toiminta- ja työkyvyn määrittämiseen taikka terveyden sekä toiminta- ja työkyvyn palauttamiseen tai ylläpitämiseen. Kysymys on oltava yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa tarkoitetusta hoidosta.

Rajanvetoa on käyty viimeksi mainitun kohdan tulkinnassa. Arvonlisäverovelvollisuuden ja luvan olemassaolon välillä on viranomaiskäytännössä ollut selkeä yhteys. Voimassa oleva lupa on aiemmin tarkoittanut sitä, että yhtiö ei ole ollut toiminnastaan arvonlisäverovelvollinen. Nyt korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut ovat muuttaneet tämän yhteyden.

Ratkaisujen perusteella toimintaluvan tarvitsevien ja saavien yhtiöiden joukko on supistunut aiemmasta. Tällä tavoin korkein hallinto-oikeus on päätynyt välillisesti myös supistamaan arvonlisäverovapauden laajuutta.

Veroviranomaisten ja lääninhallitusten tulkintakäytännöt vaihtelevat eri puolilla Suomea. Verohallinnon paikallisissa yksiköissä on kuitenkin muotoutunut kriteereitä, joiden perusteella yhtiöiden toimintaa on alueellisesti pidetty työvoiman vuokrauksena ja siten arvonlisäveron piirissä olevana. Kriteereitä ovat voineet olla: Yhtiö tuottaa palveluja sopimuksen perusteella kunnille tai kuntayhtymille. Yhtiön palveluntuotanto tapahtuu kunnan tai kuntayhtymän tiloissa. Palvelujen tuottajayhtiöllä ei ole omia tai vuokrattuja tiloja palveluntuotantoa varten.

Arvonlisäverolaissa tai sen perusteluissa ei ole annettu merkitystä palveluntuottajan sopijakumppanin laadulle tai sille, missä palvelut tuotetaan. Tällä hetkellä vaikuttaa, että erityisesti kahden ensimmäisen kriteerin täyttyessä palvelujen myyntiä pidetään osissa maata kategorisesti työvoiman vuokrauksena ja myynnistä on maksettava arvonlisävero. Tulkinta on saattanut olla tämä, vaikka yhtiöllä olisi yksityisen palveluntuottajan lupa lääninhallitukselta.

Tilanne on epätyydyttävä erityisesti elinkeinonharjoittajien yhdenvertaisuuden kannalta. Itsenäisten ammatinharjoittajien palveluntuotanto on edelleen katsottu pääsääntöisesti lähes automaattisesti arvonlisäverosta vapaaksi. Jos ammatinharjoittaja päättää kuitenkin perustaa osakeyhtiön ja tarjota palveluja kunnille näiden tiloissa, saattaakin toiminta muuttua arvonlisäverolliseksi.

Sami Lukkarinen

Aiheesta lisää Lääkärilehdessä 49–50/2005